Näytetään tekstit, joissa on tunniste retu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Onnistuneita pohkeenväistöjä ja tavoitepohdintaa

Eiliselle tunnille Rauhalassa sain pitkästä aikaa ratsukseni ihanan Retun. Kenttä oli pikkuisen jäässä, joten laukkaharjoitukset jätettiin väliin. Sen sijaan treenattiin pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa. Retun kanssa ylsin Rauhalan tallin tuntihistoriani ylivoimaisesti parhaisiin pohkeenväistöihin - jei! Käynnissä meni enimmäkseen kelvollisesti, kunhan vain muistin huolehtia ulko-ohjasta ja pidättää sopivissa kohdissa. Ravissa suoriuduttiin vielä paremmin.

Retulla on ihana, joustava ja lennokas askel ja Retun ravissa on tädinkin suhteellisen helppo istua. (Varsinkin, jos tilaa vaan sitä alitempoista.) Tosin täytyy myöntää, että ensimmäiset askeleet harjoitusravissa tuntuivat jostain syystä ihan kamalilta. Vasta pidemmän pätkän jälkeen sain juonesta kiinni ja perusistunta tuntui ajoittain jopa tosi mukavalta.

Noottia tuli löperyydestä voltin viimeisellä kolmanneksella. Loppua kohden onnistuin tsemppaamaan ja tehtiin asiallisempi voltteja.

*****

Nyt pitäisi siis asettaa uudet tavoitteet loppukeväälle/alkukesälle, kun edelliset tuli niin yllättäen saavutettua etuajassa. Vanhoista haasteista edelleen meneillään on tietysti ikuisuusprojekti painonpudotus. Senkin suhteen on tosin tapahtunut edistystä eikä vähäisin saavutus liene se, että oon ollut kuukauden kokonaan ilman karkkia, suklaata ja muita herkkuja. Aiempi yhtä pitkä karkiton kausi ajoittuu vauvavuosille.

Painonpudotus tietysti vaikuttaa myönteisesti ratsastukseen, mutta muitakin tavoitteita olisi kiva olla. Alla muutamia, joiden joukosta voisin yrittää valita muutaman:

* Vasen jalka kuriin. Nythän se tahtoo varsinkin Jadella ratsastaessa lähteä seilailemaan turhan eteen. Taustalla on varmaan jo lantiosta tai jopa yläkropasta lähtevä vinous, koska hiertymiä ilmaan enemmän oikealle puolelle.

* Ilman jalustimia ratsastaminen tai ehkä jopa ilman satulaa ratsastaminen (ellei ole Jaden selälle ihan kammottava koettelemus?). Tasapainon kohentaminen ei kai ole koskaan turhaa?

* Laukanvaihto. Tässä ehkä onnistunut tekninen suoritus olisi suuremman ja tärkeämmän asian mittari: sen, että oppii tuntemaan hevosen askeleet ja ajoittamaan apunsa oikein.

* Maastakäsittely ja juoksutus (tai ehkä juoksutus sisältyy käsitteeseen maastakäsittely?). Näistä haluaisin oppia paljon lisää. Onneksi tulossa parin viikon päästä juoksutus- ja ajoklinikka Stenbackan tallilla. Mutta mikä olisi se konkreettinen tavoite, jonka tälle alueelle voisi asettaa? Miten mitatataan maastakäsittelytaitoja? Mikä on hyvän juoksutuksen mittari?

Ehkä Mia auttaa valkkaamaan näistä muutaman sopivimman...tai jotain ihan muuta?

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Pukki!

Tänään koin ihkaensimmäisen pukin. Se ei nyt tietystikään ole mitenkään kovin ihmeellistä. Sen sijaan ihmeellistä, yllättävää ja riemastuttavaa on se, että pysyin kyydissä - jeeee!!!

Olin siis Mian tunnilla ihanalla Kallella. Tunti lähti käyntiin paremmin kuin aikaisemmat kerrat Kallen kanssa eikä meno ollut ihan niin tahmaista. En nyt silti lähtisi väittämään, että ruuna mitenkään into pinkeänä olisi polkenut menemään, mutta sentään liikuttiin ilman jatkuvaa muistuttelua.

Ja sitten verkkalaukkojen aikana tuli se vaihe, kun tosiaan liikuttiin. Kalle säikähti takana olevan ratsukon yllättäviä ääniä, pinkaisi laukasta aika paljon kovempaan laukkaan ja pukitti mennessään. Säntäystä kesti melkein koko pitkä sivu, lyhyt sivu ja vähän matkaa toista pitkää sivua. En oikein ehtinyt tajuta, mitä kaikkea siinä tapahtui, mutta ehdin ajatella, että mahdankohan saada Kallen rauhoittumaan ennen kuin tipun.

Hassuinta oli, etten edes meinannut tippua. Tai jos meinasin, niin sitten en huomannut sitä. Kun ottaa huomioon, miten usein minulta menee tasapaino, kun hevonen tottelee pyyntöäni liikkua reippaammin (niinpä!), on käsittämätöntä, etten kokenut horjahtavani näin yllättävässä tilanteessa. Voihan olla niin, että adrenaliini on hämärtänyt tilanteen ja olenkin horjahtanut tosi pahasti, mutten vaan ole rekisteröinyt sitä. Niin tai näin, olen tosi tyytyväinen, että hanskasin tilanteen edes jotenkuten.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin pohkeenväistöä käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Käsittämätöntä, miten paljon vaikeampaa se on käynnissä, en saa rytmistä kiinni läheskään niin hyvin kuin ravissa.

Kolme tuntia tässä välissä Jaden kanssa on opettanut minua paljon - eikä vähite arvostamaan Kallen ravia, joka Jadeen verrattuna on ihan lähes tasaisen tuntuista. Pystyin jopa harkkaamaan pohkeenväistöjä perusistunnassa.

Yritin kovasti miettiä taas jalkoja ja ajoittain onnistuinkin pitämään ne suhteellisen rentoina. Tiedän, että tässä edetään pikiriikkisin askelin, mutta kun alkaa vähän kiinnittämään asioihin huomiota, niin toivoisi voivansa niihin heti vaikuttaa; harmittaa, etten osaa tehdä pohkeilla yhtään mitään ilman, että jalka välittömästi jäykistyy ja jalkaterä kiertyy ulospäin. Tämä siis jopa laukannostossa.

Kivaa oli se, että laukka Kallen kanssa sujui aika mukavasti ja sellaisia yllättäviä tiputuksia raville ei tainnut tapahtua kuin kerran. Ongelmalliselta sen sijaan tuntui ympyrällä pitäminen laukassa, en tainnut oikein saada ulkoapuja läpi, minkä seurauksena tulikin kerran - ja ihan aiheesta - sanomista, kun onnistuttiin kahden ratsukon voimin saamaan maneesissa ruuhka aikaiseksi.

*****

Tunnin jälkeen jäin auttamaan Miaa ja imemään itseeni hevostietoja ja -taitoja. Lopuksi sain juoksuttaa Wopperin, ja onnistuin paremmin kuin viime viikonloppuna Xaran kanssa - Wopperilla taisi olla hyvä päivä ja ehkä raipallakin oli jotain osuutta asiaan :) Kiva päivä!

*****

Perjantaina tunnilla Rauhalassa ratsastin Retulla. Alkuverkaksi mentiin vähän käyntipuomeja ja ravivoltteja. Varsinaisena tehtävänä oli viisi perättäistä kavalettia pitkän sivun keskellä, jotka piti tulla ravissa perusistunnassa, päädyssä voltti ja sieltä pituushalkaisijalle, jonka keskellä olevan puomin kohdalla siirryttiin käyntiin, puomin jälkeen siirryttiin raviin ja käännettiin voltille, jonka katkaisi voltin toisen puolikkaan kohdalla oleva puomi, joka ylitettiin käynnissä, sitten taas ravi, käynnissä puomin yli ja pituushalkaisijaa pitkin toiseen päätyyn, jossa jälleen voltti ja sitten kavaleteille.

Myöhemmin tehtävää muutettiin niin, että kavalettien jälkeen siirryttiin lyhyellä sivulla käyntiin, nostettiin laukka, tehtiin laukkaympyrä pitkällä sivulla, jatketiin laukassa pitkän sivun loppuun, jossa siirtyminen raviin ja tehtiin voltti tai pari ravissa ennen kavaletteja.

Jos tämän nyt summaisi, niin kavaletit ravissa olivat minulle tosi vaikeita istua. Unohdin hengittää ja tuntui melkein naurettavalta, kun pompsahdin satulasta niin voimallisesti ilmaan jokaisen kavaletin kohdalla. Unohdin myös sekä pidättää että myödätä. No, muistin sentään useimmilla kerroilla pitää silmät auki ja katsoa eteenpäin :) Erittäin hyvää harjoitusta pökkelöjalalle!

Laukat Retun kanssa menivät mukavammin kuin aiemmin ja taisin osata ainakin ajoittain pitää jalat suht rentoina. En oo menettänyt pökkelöiden suhteen toivoani vielä =)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Tavoitteellisesti talvikaudelle

The Puu
Yksi talvikauden tavoitteista voisi tietysti olla se, ettei kroppa enää keväällä näyttäisi samalta kuin tänään metsässä hämmästelemäni puu (kuvassa).

Mutta varsinaisesti tässä postauksessa oli tarkoitus puhua ratsastukseen liittyvistä tavoitteista, joista puhuttiin tänään tunnin lopuksi. Jokainen asetti itselleen jonkin tavoitteen, johon erityisesti keskittyy. Minun piti tietysti ahneena ja päätöksiin kykenemättömänä hamstrata itselleni kaksi:

1. Fyysinen tavoite: lonkkien vetreyttäminen ja sitä kautta parempi istunta.

2. Mentaalinen tavoite: vähemmän löperyyttä ja enemmän keskittymistä.

Jos näissä molemmissa edistyy edes jonkin verran, niin keväällä olen jo paljon parempi ratsastaja, ja siis hepoille mukavampi ja reilumpi kaveri. Mutta ilmaiseksihan noista ei tule kumpikaan, joten töitä pitää tehdä.

Tänään tunnilla menin Retulla. Alkuverkat sujuivat kivasti ja varsinaisiin tehtäviin lähdin positiivisin odotuksin. Tehtiin jyrkkää loivaa kaarevaa eli niin, että kaari ulottui jotakuinkin halkaisijalle asti. Tavoitteena tietysti taivuttaa (se on nyt tosiaan tainnut tulla jäädäkseen :), ks Taipuu, taipuu). Hetken päästä lisättiin kuvioon vielä voltit kaarien keskelle.

No, ei ollut helppoa. Homma meni niin, että jos liikuttiin, ei taivuttu ja jos taivuttiin, ei liikuttu. Tähän liikkumattomuuteen yritin sitten vielä oivaltavasti vaikuttaa nytkyttämällä itseäni satulassa - sehän se on se eteenpäinvievä avu, jota jo alkeiskurssista lähtien on opeteltu. Nyt se ei kuitenkaan jostain syystä toiminut. En ymmärrä, miten voi olla niin vaikeaa yrittää miettiä useampaa asiaa samanaikaisesti? Alan tuntea yllättävää sympatiaa miestäni kohtaan ;)

Seuraavaksi jatkettiin kaaria ravissa, jollon vauhti ei hyytynyt, mutta en kyllä päässyt taivutuksillakaan loistamaan. Joskin kyllä sinne taisi muutamia hyviäkin hetkiä mahtua joukkoon. Sitten jätettiin toiselta pitkältä sivulta kaari pois ja otettiin sinne laukka. Laukat nousivat sujuvasti ja hieman pyytämällä niihin löytyi vähän ponnekkuuttakin. Tässä vaiheessa oli kiva fiilis.

Viimeisenä tehtävänä mentiin uraa pitkin niin, että aina pitkällä sivulla otettiin laukkaa, siirryttiin vielä pitkän sivun puolella raviin ja ratsastettiin hyvä kulma ja taas seuraavalle pitkälle sivulle laukka. Yksinkertaisen kuuloinen tehtävä, mutta tässä vaiheessa paketti hajosi ja Retu päätti, että yhteenkään kulmaan ei enää mennä.

Naputin pohkeella, yritin ohjeella ja siirtelin painoani holtittomasti puolelta toiselle,  mutta en kertakaikkiaan (tai ehkä juuri siksi) löytänyt tapaa saada Retua takaisin toivotulle reitille. Tämän seurauksena tietysti myös suurin osa laukoista oli vääriä, kun paino oli missä sattuu ja keskittyminen meni siihen, että saisi ratsun edes suunnilleen jonnekin uran tuntumaan. Olin taas liian hidas ja jäin puristamaan pohkeella sen sijaan, että olisin ollut nopea ja terävä. Raippakin oli kädessä, mutta enpä sitäkään älynnyt käyttää. Plörinäksi meni.

Sitten yllättäen loppuraveissa Retu oli taas aivan ihana. Meni nätisti kulmiin ja toimi muutenkin kuin unelma. Harmi, että tuohon väliin osui tuommoinen ylikuumeneminen ja harmi, etten osannut toimia siinä yhtään paremmin. Siitä huolimatta jälleen erittäin kiva tunti! (Onko muunlaisia?)

Seuraavan tunnin ratsukot ihanassa ilta-auringossa.
*****

Sain palautetta aiemmasta postauksesta, jossa kirjoitin näin:

Sain jo alkulämmittelyravien aikana käskyn tehdä tunnin raviharjoitukset ilman jalustimia. Kovasti kun olisi tämän tädin istunnassa korjaamista. Opettaja kuvasi sitä niin, että minä istun enemmänkin hevosen yläpuolella kuin sen selässä.
Oikeasti opettajan kuvaus oli tietysti se, että minä istun enemmän hevosen selässä kuin sen ympärillä. Tuo selässä ja yläpuolellahan on sama asia. Tämän ilmauksen kyllä aikoinaan ymmärsin oikein, mutta sen kirjalliseen muottoon saattaminen olikin sitten ontunut pahemman kerran. Joka tapauksessa tuosta päällä istumisesta pyrin siis pois ja yksi tärkeä askel sillä tiellä on jo alussa tavoitteisiin listattu lonkkien vetreyttäminen.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Löperö

Havainto tiistain tunnilta: olen löperö. Toinen havainto: ratsastus on maailman vaativimpia lajeja.

Ensimmäisen havainnon ovat rakkaat lukijani tehneet jo monta kymmentä postausta sitten. Itselleni se vasta nyt iskostui tajuntaan oikein kunnolla. Ihan liian usein annan hevosen mennä omia polkujaan, omalla tavallaan ja suljen silmäni todellisuudelta. Semmoinen henkinen silmät kiinni ja korvat lukkoon. Ai, eikö se mennytkään niinkuin piti?

Jälkimmäinen havainto kaivannee perusteluita ja ne ovat tässä:

1. Ratsastustunti on todellakin ratsastustunti. Keskittyä pitää jokaikisen minuutin jokaikisenä sekuntina. Ei ole taukoja, syötönvaihtoja tai mitään sellaista, jonka aikana voisi hetkeksikään herpaantua.


2. Jokainen hevonen on erilainen ja jokaisella hevosella on erilaisia päiviä. Niin on tietysti jokaisella ihmiselläkin. Onnistuminen edellyttää siis sitä, että sekä ratsastajalle että hevoselle sattuu se hyvä päivä samaan aikaan.

Tiistaina sain taas ratsastaa Retulla (kuvassa etummaisena seuraavan tunnin ratsastajan kanssa). Kaveri oli onneksi tällä kertaa huomattavasti puhtaampi, joten periaatteessa meillä oli kaikki mahdollisuudet olla ajoissa valmiina. Sitten huomasin Retun leuassa suurehkon haavan, jonka putsaamiseen menikin sen verran aikaa, että johan se taas kiireen tunnun lykkäsi. Leppoisampi tunnelma silti kuin edellisenä tiistaina.

Tehtiin samaa harjoitusta kuin edellisen perjantain tunnilla eli lyhyen sivun keskeltä käännyttiin pituushalkaisijalle ja tavoitteena oli tulla halkaisija mahdollisimman suoraan suoralla hevosella. Toisin kuin perjantaina, nyt harkkailtiin vain ravissa, mutta ilman jalustimia. Onneksi Retun ravista löytyy myös se melkeinkäyntiä-vaihde, jossa istuu ihan mukavasti ;)

Taivutukset meni taas melko penkin alle, ja erityisesti näissä tuo alussa mainostamni löperyys näkyy oikein urakalla.

Toisena harjoituksena oli ravi-laukka-siirtymät isolla keskiympyrällä. Puoli kierrosta ravia ja puoli laukkaa ja pikkuhiljaa pidennettiin laukkapätkiä niin, että lopulta mentiin useampi kierros laukassa. Oikeaan kierrokseen homma toimi hyvin, mutta vasempaan kierrokseen ravipuolikkaalla Retu oikoi kierros kierrokselta aina pahemmin ja pahemmin, eikä yrityksilläni pitää herraa ympyrällä tuntunut olevan mitään merkitystä.

Sama ongelma jatkui myös siinä vaiheessa, kun ympyrää mentiin pelkästään laukassa, joten kyse ei pelkästään voinut olla siirtymän jälkeisestä istunnan romahtamisesta tai muusta vastaavasta. Tuntui hassulta, että puolikas ympyrää meni oikein kauniisti ja sitten toisesta puolikkaasta tuli lähinnä kaksi janaa, jotka ehkä kattoivat hädin tuskin puolet tavoitellusta matkasta. En ymmärrä.

******

Ja ihan vähän piha-asiaa. Hullu kesä on saanut kasvitkin hullaantumaan. Moni ihanuus jaksaa kukkia vieläkin ja osa jo toista kertaa:

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Taipuu, taipuu


Tiistain tunnilla vaihteeksi taivuteltiin. Onko nyt kyse siitä, että on saavutettu jokin rajapyykki, jonka jälkeen taivutus on olennainen osa harkkailua joka tunnilla vai onko tallilla menossa joku hepat notkeiksi -kampanja?

Ratsuksi sain Retun ja olo olikin kuin lottovoittajalla, kun karsinasta löytyi ihan yltä päältä kurainen poika ja tunnin alkuun oli aikaa puolisen tuntia. No, parhaani tein ja tuntikavereilta sain onneksi vähän apua, mutta kieltämättä hävetti tunnin jälkeen luovuttaa Retu seuraavalle ratsastajalle.

Ja sitten kentälle taivuttelemaan. Ensin mentiin käynnissä niin, että taivulteltiin molemmille pitkille sivuille kaksi kaunista kaarta ja sitten yritettiin samaa ravissa. Sain jo alkulämmittelyravien aikana käskyn tehdä tunnin raviharjoitukset ilman jalustimia. Kovasti kun olisi tämän tädin istunnassa korjaamista. Opettaja kuvasi sitä niin, että minä istun enemmänkin hevosen yläpuolella kuin sen selässä.

Kurvailin kaaria siis ilman jalustimia ja olin salaa kiitollinen siitä, että ratsuna oli Retu, jonka luontaisesti tykkää ravailla lähes kävelyvauhtista ravia - siinä on kehnommankin melko mukava matkustaa ;)

Lonkkia olen venytellyt päivittäin, mutta en ole kyllä mitään kehitystä huomannut. Onkohan mulla väärät venytykset?

Kaaret sujuivat kuitenkin enimmäkseen melko hyvin, joskin välillä paino lipsahti väärälle puolelle ja taivutus jäi olemattomaksi, mutta mukaan mahtui minusta myös muutama ihan muodokas suoritus.

Laukkatehtävä oli tänään yksinkertainen: Pitkän sivun alusta laukka ja vastakkaiseen päätyyn laukkaympyrä, jonka jälkeen ravissa yksi kaari pitkälle sivulle ja taas sama alusta. En oikein saanut Retua laukkaamaan. Siis nostot kyllä periaatteessa onnistuivat, mutta hirmuisella viiveellä ja jotenkin tosi jähmeästi. Missään vaiheessa laukka ei tuntunut kovin jouhevalta eikä se synnyttänyt sellaista liikkeen riemun tunnetta kuin yleensä. En tiedä, missä mätti enkä muistanut taas tunnin jälkeen kysyäkään.

Pitäisi kyllä saada vielä kolmas ratsastuskerta viikkoon - sitten sitä ehkä voisi jo toivoa kehittyvänsä =)

Kuvassa Rauhalan ruunat laitumella. Etualalla lauman pomo Iksu pitää vahtia, jotta muut voivat aterioida rauhassa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Etuosakäännöksiä...vai takaosa...tai mitä ne nyt oli


Perjantain tunnin ensimmäisenä aiheena olivat etuosakäännökset ja ratsuna taas Kuva-mussukka. En oikein tiedä, miten noita käännöksiä kommentoisin. Osa yrityksistä onnistui, joistakin tuli takaosakäännöksiä, välillä Kuva käveli läpi ja välillä peruutti, kun en ollut tarpeeksi nopea. Hyvää harjoitusta, mutta se, että niistä välillä tuli vahingossa takaosakäännöksiä taitaa paljastaa, etten ihan vielä sisäistänyt sitä varsinaista ideaa. Onnistumiset taisivat olla vähän enemmän onnenkantamoisia :)

Toisena tehtävänä olivat tempon vaihtelut harjoitusravissa. Istunta ja tasapaino olivat taas ihan hukassa, ja sainkin melko pian käskyn luopua ainoasta turvastani, siis jalustimista. Onneksi Kuvan satulassa oli semmoinen lenkki, jossa sitten roikuinkin välillä ihan kaksin käsin. Täytyy sanoa, että tempon vaihteluiden harkkaaminen jäi vähän vähemmälle, kun valtaosa keskittymisestä meni kyydissä pysymiseen. Välillä löysin tasapainon, mutta sitä autuutta ei kyllä missään vaiheessa kestänyt viittä askelta pidempään.

Kuvan ravi oli kyllä vauhdikasta, mikä vähän saattoi vaikeuttaa tilannetta, mutta olen silti hieman pettynyt, kun tuntuu, että olisin palannut ajassa taaksepäin monta kuukautta. Ja, että miksikö en pyytänyt rauhallisempaa ravia? No en osannut. Kun pyysin hidastamaan, niin tipahdettiin käyntiin. Että vähän hukassa.

Lopputunnista treenailtiin vielä laukannostoja käynnistä keskiympyrällä. Oikeaan kierrokseen ensimmäinen yritys oli vähän huono, mutta kaksi seuraavaa parempia. Vasempaan kierrokseen nostot onnistuivat tosi hyvin. Molempiin kierroksiin laukka pyöri kivasti. Ympyrältä jatkettiin nostojen jälkeen laukassa uraa pitkin ja sitten tultiin koko rata leikkaa tavoitteena saada laukka pysymään yllä uralle asti. Toisella yrittämällä onnistui jo hyvin. Oli kiva, että tunnin loppuun tuli vähän onnistumisia, kun tuo raviosio meni niin tosi kehnosti.

*****

Änkesin itseni tunnille myös lauantaina ja sain ratsuksenin hulmuharjaisen Retun. Alkulämmittelyinä mentiin kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. En oikein saanut Retua asetettua ja epäonnistuneetkin yritykset tahtoivat johtaa vauhdin hiipumiseen. Kiemurauran jälkeen lämmiteltiin vielä laukassa pääty-ympyröillä.

Sitten harjoiteltiin pääty-ympyröillä käynnin lyhentämistä ja pidentämistä. Aluksi sai tempokin muuttua, mutta sitten muutamien harjoitusten jälkeen piti yrittää säilyttää alkuperäinen tempo ja saada vain askel lyhenemään. Sitten samaa harjoiteltiin ravissa perusistunnassa. Edellispäivän pomputusmuistot mielessäni varauduin pahimpaan, mutta sainkin yllättyä iloisesti: Retun ravissa onnistuin istumaan suhteellisen hyvin. Ravin lyhentäminen onnistui aika hyvin, koska Retu muutenkin mielellään ravaa sellaista vähän hassua hipsutteluravia.

Asetusten kanssa oli valtavia ongelmia myös tämän tehtävän ajan. En oikein tiedä, mikä on se keino, jolla hevosen saa pysymään asettuneena vai onko tarkoitus koko ajan räplätä sisäohjalla? No, ei minulla missään nimessä kuitenkaan riitä osaaminen vielä siihen, että pystyisin samaan aikaan miettimään kaikkia tarvittavia osasia:

* kantapäät lonkan kanssa linjassa
* jalat rentoina
* varpaat eteenpäin
* vatsalihakset käytössä
* selkä ei notkolla
* ylävartalo suorassa
* kyynärpäät kyljissä
* nyrkit pystyssä
* nyrkit kiinni
* katse eteenpäin
* lonkat auki (ja miten tää muka tehdään??? Venyttelen ihan hysteerisen paljon enkä huomaa mitään eroa.)
* asetus
* taivutus
* tempo
* tahti
* tie
* suora kaula
* ulko-ohjan tuki
* älä jää vetämään sisäohjasta
* huolehdi etäisyydestä
* älä törmää muihin ratsukoihin

Ainakin näitä kaikkia pitäisi miettiä ja sitten pitäisi vielä olla nopea reagoimaan. Huhhuh. Pitäisi varmaan taas palata siihen metodiin, että ottaisi joka tunnille 1-3 asiaa, joita miettii aktiivisesti ja yrittäisi sitten muuten olla armollinen itseään kohtaan.

Hieman heikosta menestyksestä huolimatta ihania ja monipuolisia tunteja - ja ihan hurjan kivoilla hepoilla <3 On muuten kiva mennä tallille, kun ei tarvitse jännittää, että mitä on osunut kohdalle heppa-arvonnassa, kun kaikki ovat niin kilttejä, reippaita ja sympaattisia!

Kuvassa Rauhalan ruunia: Nasta, Iksu ja taustalla pilkottaa Jambo.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kisakuulumisia ja muita tiedotteita



Siis minä en todellakaan ole kisannut, mutta Rauhalan upeista ruunista Rillan Renttu (Retu), Autereen Koijari (kuvassa) ja Perheen Kuva osallistuivat viime viikonloppuna Sh-kummajaisiin Urjalassa. Eikä muuten ollut hukkareissu, sillä pojat toivat kotiin kaikkiaan kolme voittoa. Tuloksiin voi tutustua täällä. Hurjan hienoa!

Rauhalan talli on muuten nykyään myös Facebookissa. Ryhmästä löytyy hienoja kuvia kummajaisisssa kisailleista komistuksista.

****

Jihuu, blogilla on nyt jo kuusi julkista lukijaa: tervetuloa Jenni! =)

****

Kommentointitoiminnossa on ollut ilmeisesti ongelmia viime päivinä. Kommentin lisäämisen jälkeen järjestelmä väittää, että kommentti on lisätty, vaikka oikeasti vaatii vielä uuden klikkauksen, jonka jälkeen vasta pääsee syöttämään varmentimen. Tämän jälkeen kommentin pitäisi ilmaantua näkyviin. Ärsyttävän työlästä eikä hajuakaan, missä vika. Mutta tämä selvennyksesksi, että kyse ei siis ole minkäänsortin sensuurista :)

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja muita tarinoita

Nyt on taas edellisestä päivityksestä ehtinyt kulua niin kauan, että asiaa on ihan valtavasti. On kyllä ollut ihmeellisen tapahtumarikas viikko!

Ylpeys käy lankeemuksen edellä 29.5.

Minä siis ilmeisesti en saa hetkeksikään erehtyä luulemaan, että osaan mitään. Kun perjantain tunti Retun kanssa meni niin kivasti, olin intopiukena vielä lauantain tunnin alussa; voisinko jäädä ilman laiskanläksyä kaksi kertaa peräkkäin? En voinut.

Jatkettiin samaa perjantaina aloitettua suoruusteemaa. Siinä missä perjantaina sain tyytyväisenä myhäillä lähes luotisuoraa ratsuani, oli lauantaina allani aivan käsittämättömän kummallinen vänkyrä, joka kaula tuhannen mutkalla puski välillä lapa ja välillä perä edellä aina väärään suuntaan.

Ensimmäiset harjoitukset käynnissä ja ravissa meni vielä ihan hyvin, mutta kun mukaan otettiin laukannosto puomien välistä kentän keskeltä, niin pakka hajosi. Retu vänkyröi viimeistään siinä vaiheessa, kun puomeille oli enää parikymmentä metriä eikä osaamiseni kerta kaikkiaan riittänyt hepan suoristamiseen. Yrittämiseen kuitenkin meni kaikki energia, minkä vuoksi onnistuneita laukannostoja tuli ehkä kokonaista yksi.

No, aina ei voi onnistua, mutta olisi ollut kiva saada selville edes se, missä meni niin rankasti pieleen? Nyt en saanut, joten mysteeri jää odottamaan ratkaisua. Ainoa, mistä sain taas muistutuksen oli se, että älä kuvittele osaavasi :) Kaikesta tästä avautumisesta huolimatta kivaa oli ja Retu on ihan huippuheppa. Niin huippu, että ostaisin heti, jos olisi myynnissä.

Juhlahumua Luomajärven Hevoskievarissa 29.-30.5.

Lauantain tunnin jälkeen ajettiin miehen kanssa Ikaalisiin Luomajärven Hevoskievariin juhlistamaan tämän keski-iän kriisin kanssa kamppailevan synttäripäivää.

Hevoskievari on todella idyllinen paikka ja isäntäpari on luonut paikkaan hyvän hengen. Illalla ohjelmassa oli saunomista ja erinomaista ruokaa. Sunnuntaiaamulle oli varattu reissun huipennus: parin tunnin maastoratsastus oman murun ja erittäin mukavan oppaan, Sallan, seurassa. Ratsuksi murulle oli valittu Muistelo-niminen suokkiruuna ja tädille Valo-niminen norjanvuonoheppa . Vaikka Valo näytti maastakäsin pieneltä, en sen selässä tuntenut itseäni jättiläiseksi, sen verran jykevä tyttö Valo oli.



Maastoretki kulki sekä hiekka- että metsätiellä ja osan matkaa mentiin paikoitellen melko mutaista metsäpolkua. Taukopaikalla Vaarinlaavulla saatiin pikipannukahvit, halsterileipää ja makkaraa. Maisemat olivat kauniit ja hepat suloisia.


Hevoskievarista kokonaisuudessaan jäi oikein hyvä mielikuva ja olen iloinen, että pääsen sinne kesällä useammaksi päiväksi! (Ainoa, mitä ihan vähän jäin harmittelemaan on se, että Luomajärvellä ei olekaan järveä...)

Norttia, Toscaa ja lenkkeilyn tuskaa 2.6.

Keskiviikkona Nortin kanssa tunnilla. Yhteistyö alkoi jo paljon paremmin kuin viimeksi. Hipaisin raipalla, kun ensimmäinen ravi ei lähtenyt kovin reippaasti liikkeelle ja sen jälkeen ei raippaa enää tarvinnutkaan. Itse asiassa välillä sai jo vähän jarrutellakin. Huippua! Laukassakin on heti paljon helpompi istua, kun se on kunnon laukkaa eikä semmoista tahmeaa menoa.

Harjoituksena tunnilla tehtiin pohkeenväistöjä ravissa ja niissä en nyt varsinaisesti päässyt Nortin kanssa loistamaan, vaikka muutama askel ehkä osuikin kohdalle.

Ahaa-elämyksen koin, kun Mia ties kuinka monetta kertaa ohjeisti koukistamaan polveani enkä edelleenkään tehnyt oikein, jolloin sain ihan kädestä pitäen opastusta. Ja ihan totta, nyt vasta valkeni, että se polven koukistaminen liittyy siihen, että se kantapää menisi sinne paikalleen linjaan lantion kanssa. Tämän ymmärtäminen ei pelkästään vielä auta, sillä jalat pysyvät oikeilla paikoillaan toistaiseksi ehkä noin sekunnin kerrallaan :)


Toscaa vuokraava Jennikin halusi kokeilla Norttia, joten tunnin loppupuolella vaihdettiin ratsuja. Hurjalta tuntui muutos kesken tunnin. Vaikka Toscalla omasta mielestä on turkasen paljon helpommin istuttava ravi kuin Nortilla, tuntui nyt Toscan rytmiin tottuminen melkein mahdottomalta. Konkretisoi hyvin sen, miten todella erilaisia nämäkin kaksi daamia ovat.

Tunni jälkeen kaahasin kotiin vaihtamaan pikipäin lenkkirytkyt niskaan ja sitten juoksulle hyvän ystävän kanssa. Viikon tauon jälkeen ja ratsastustunnin perään tuntui lenkin jälkeen jaloissa aika käytetyltä. Itse lenkki sujui melko kivasti ja loppuspurtista seurannutta pistoa lukuunottamatta kivuttomasti (mikä idiootti jatkaa tarinointia spurtin aikana?!?! - ei ihme, jos pistää vähän pistämään).

Ihanaa laukkaa!4.6.

Perjantain tunnilla Rauhalassa sain pitkästä aikaa Sissin - jiihaa! Tunnilla harjoiteltiin pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä käynnissä. Pysähdykset menivät hyvin ja pohkeenväistöt vähän sinne päin, viimeisen yrityksen kaksi viimeistä askelta taisivat olla ihan oikeita väistöaskelia ja hevonenkin oli kutakuinkin suora ;)

Lopuksi laukattiin keskiympyrällä, ja voi hyvänen aika miten ihanaa laukkaa se oli! Pehmeää, tasaisita eikä tietoakaan mistään kaahausyrityksistä. Sellaista laukkaa, ettei olisi tehnyt mieli pysähtyä ollenkaan! Tämä siis vasempaan kierrokseen. Sitten oikeaan kierrokseen laukannostamisessa olikin haasteita ja sain tehdä oikein tosissani töitä. Lopulta laukka oli tähänkin suuntaan oikein miellyttävää kyytiä.

Onkohan oikeaan kierrokseen laukannostaminen yleensäkin minulle se hankalampi suunta eli voiko esimerkiksi painoni olla lähtökohtaisesti enemmän vasemmalla? Tätä täytyy tutkia... Huomasin myös taas, että sitten, kun laukka ei ensi yrityksellä nouse, alan nojata hulluna eteenpäin. Pitää yrittää kitkeä tuotakin pois.

Repalaiset pakarat 5.6.

No niin. Nyt ei kyllä tiedä, että milloin seuraavan kerran uskaltaa ratsastaa. Sekä Nortti että Tosca olivat tänään vailla ratsastajaa, ja minä tietysti reippaana (ja ahneena) heppatyttönä lupauduin jalomielisesti huolehtimaan noinkin ikävistä velvollisuuksista.

Aloitin Nortin kanssa sillä ajatuksella, että haasteellisempi ensin, jottei sitten voimat lopu kesken. Mutta Nortti olikin tänään kuin unelma: ensimmäisestä ravista lähtien reipas ja eteenpäin pyrkivä ja kuunteli tarkasti pyyntöjäni. Laukat nousivat yhtä kertaa lukuunottamatta helposti (ja se yksi kerta oli muuten oikeaan kierrokseen).

Kokeilin tehdä ravipohkeenväistöjä pikkuvoltilta isommalle ympyrälle. Reitti kyllä suureni, mutta en oikein tuntenut pohkeenväistön liikettä, joten ei tainnut mennä ihan nappiin. Muuten tehtiin paljon ympyröitä ja siirtymiä, muttei mitään erityisiä kuvioita. Yritin keskittyä omaan istuntaani ja erityisesti tänään jalkoihin.

Toscan kanssa tehtiin kutakuinkin samat kuviot. Tosca oli tänään selkeästi se jähmeämpi tapaus. Menin lopputunnista vähän laukkaa kevyessä istunnassa ja silloin alkoi sitten vanhasta rouvastakin jo löytyi vähän muitakin vaihteita.

Ajatus tuosta kevyestä istunnasta ei syntynyt Toscan jähmeydestä eikä omasta oppimisen halusta vaan siitä, että takapuoleni alkoi tuntua jo toisen tunnin lopussa aika hellältä.

Hevosen selästä laskeuduttuani huomasin, että kyse oli jostain muusta kuin ratsastuksen aiheuttamasta pakaralihaskivusta. Tuntui, että pakarani vuotavat verta ja kirvely oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Aiheuttajaksi paljastuivat alushousut, jotka olivat sen verran myttääntyneet, että olivat hiertäneet ihon rikki molemmista pakaroista. En ihan totta pysty istumaan enkä oikein kunnolla käymään edes suihkussa, sillä hiertymät kirvelevät niin paljon, että tulee ihan oikeasti itku.

Hienointa tässä on se, että olen luvannut mennä huomenna Mian avuksi laittamaan ja ratsastamaan heppoja - toivottavasti alkulämmittelyistä lähtien voi mennä kevyessä istunnassa! :D (vaikkei tää siis oikeasti nauratakaan)

perjantai 28. toukokuuta 2010

Hyvä tunti!

Sain tänään pitkästä aikaa tunnille Retun, jolla olen ratsastanut vain kaksi kertaa aiemmin. Retu on kookas ja komealiikkeinen herrasmies, jonka kanssa yhteistyö sujui tänään oikein mainiosti.

Etsittiin suoruutta sekä käynnissä että ravissa ratsastamalla kentän poikki kahden puomin välistä, joiden keskellä piti tehdä pysähdys. Onnistuttiin Retun kanssa hyvin - ja kerrankin jäin ilman laiskanläksyä :)

Lopuksi otettiin pitkät pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Tänään onnistuttiin ensimmäistä kertaa laukkaamaan kaikki kuusi samalla ympyrällä, etäisyydet säilyttäen, melko hallitusti - ja pitkään! Oltiin tosi ylpeitä itsestämme!

Saan jatkaa harjoituksia ihanan Retun kanssa taas huomenna. Nyt täytyy kiirehtiä Höyhensaarille, jotta jaksaa tämän ihanien aktiviteettien täyttämän viikonlopun nuupahtamatta kesken kaiken.