Viikossa on tapahtunut niin paljon, ja yritystoiminnan käynnistäminen on pitänyt sen verran kiireisenä, ettei aikaa kirjoittamiseen ole tuntunut löytyvän mistään. Johannan ihana kommentti viime torstain postaukseen painosti kuitenkin positiivisella tavalla nipistämään päivittämiseen tarvittavan ajan. Yritän nyt summata kuluneen viikon tapojeni vastaisesti eli tiivisti ;)
Viime perjantain ratsastus oli pakko jättää väliin ja antaa pakarahiertymän hieman rauhoittua. Lauantaina oli vuorossa ensi kohtaaminen uuden vuokraheppakokelaan kanssa. 16-vuotias Jade-rouva oli oikein säpäkkä tapaus enkä ole taatusti yhtä herkällä hevosella ratsastanut vielä koskaan. Semmoinen pohjeapu, jota aiemmat ratsuni eivät välttämättä ole vielä noteeranneet millään tavalla, sai Jaden pinkaisemaan karkuun. Opin aika äkkiä olemaan käyttämättä pohjetta kääntävänä apuna.
Säpäkkyydestään huolimatta Jade kuunteli oikein kivasti. Aina kun muistin pyytää. Tuppaa olemaan tädillä vähän taipumusta siihen, että kun vauhti kiihtyy, niin unohtuu, että siihen tosiaan voi vaikuttaa, että ei ole pakko jäädä paniikin vallassa puristamaan ja lietsoa heppaa yhä kovempaan vauhtiin.
Ensimmäinen yhteinen kokeilu oli kyllä kieltämättä molemmin puolin melko jännittynyt, ja aika vauhdikas. Jaden isossa ravissa istuminen oli todella vaikeaa, ja oikeaan kierrokseen mentäessä meinasin kahdesti suistua satulasta laukannostossa.
*****
Sunnuntaina sain olla tallityttönä Mian apuna (sitkeästi imartelen itseäni tytöttelemällä, mutta tallitäti-nimike ei vaan yhtään houkuttele ;). Taisi minusta olla vähän enemmän apua kuin edellisellä kerralla, mutta kyllä se turkasen hidasta vielä on. Pikkuhiljaa. Sitten viisikymppisenä voin ehkä jo elättää itseni tallityttönä :)
Heppojen laittamisen lisäksi sain kokeilla juoksuttamista. Toiseen kierrokseen homma toimi hyvin ja olin jo niin hevoskuiskaajaa että. Sitten vaihdettiin suuntaa ja tamma oli sitä mieltä, että yksi suunta olisi riittänyt ihan hyvin. Sorruin liialliseen maiskutteluun ja äänen käyttämiseen, ja sitten olikin kaikki auktoriteettipaukut käytetty. Jos pääsen toiste kokeilemaan, niin tiedänpä lähteä vähän toisella tavalla liikkeelle.
*****
Maanantaina pääsin kokeilemaan Jadea jo toisen kerran. Tällä kertaa oli ylimääräistä jännitystä tuomassa Jaden omistaja katsomossa. Tunti meni kuitenkin jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen kokeilu - Jade oli rauhallisemman oloinen ja ratsastajakin vähän paremmin tasapainossa. Harjoitusravissa ei silti montaa kauniisti istuttua askelta tullut, mutta laukka sujui lauantaihin verrattuna paljon paremmin.
*****
Tiistaina oli vuorossa tunti Rauhalan tallilla, ja tällä kertaa mentiin maastoon. Sain ratsukseni Jambon, jolla en ole alkeiskurssin jälkeen ratsastanut kertaakaan (paitsi istuntakurssilla liinassa). Jambo oli maastossa kiva kaveri, joskin tosi epävarma alamäissä ja hirmuisen ahne seisovan pöydän antimien perään. Ihan kunnialla kuitenkin lenkistä selvittiin.
Lopuksi ehdittiin vielä ottaa vähän laukkaa kentällä ja olin iloisesti yllättynyt siitä, että Jambon kanssa se sujui ihan kelvollisesti. Ohjauksen kanssa oli enemmän haasteita; Jambo taitaa olla aika herkkä istunnalle -> huojuva ratsastaja tuotti mutkittelevia teitä.
*****
Tänään olin taas Mian tunnilla Stenbackassa. Jade oli entistä ihanampi ja muutenkin tunti oli ihan huippu! Voitteko uskoa, että pökkelöjalka on vähän edistynyt?! Laukassa ja kevyessä ravissa sain tänään positiivista palautetta jaloistani, jotka tekivät nyt kerrankin jotain muuta kuin puristivat, ainakin isomman osan aikaa kuin yleensä. Olen niitä nyt niin pitkään aktiivisesti yrittänyt miettiäkin, että tuntuu tosi palkitsevalta huomata edistyvänsä.
Edelleenkin tilanne oli se, että heti, kun joutui tekemään jotain vähän enemmän (esim. useamman puolipidätteen) tai tuli mitään yllättävää (toinen ratsukko edessä), jäykistyin välittömästi ja varpaat kääntyivät sojottamaan ulospäin. Mutta tasaisina, turvallisina hetkinä tunsin itsekin, kuinka jalat oikeasti olivat aika rentoina. Eron huomasi erityisesti reisissä, vaikka jännittäessäni varmasti ihan koko jalkaa jännitänkin.
Samoin aloin pikkuhiljaa erottamaan sitä, miten oman istunnan rentous vaikuttaa hevosen liikkeeseen ja miten siitä seuraa itseään positiivisesti vahvistava kehä: rento istunta -> rento hevonen -> mukavampi liike -> rennompi istunta -> rennompi hevonen -> mukavampi liike. Tosin tämä positiivinen kehä kääntyy myös hyvin nopeasti negatiiviseksi kehäksi: yllätys -> jännitys -> jännittyneempi hevonen -> epämukavampi liike -> jännittyneempi ratsastaja -> jännittyneempi hevonen jne.
Jotain istunnan paranemisesta laukassa kertoo ehkä myös se, että aloin kaivata jalustimia. En pelastusrenkaina, joihin takerrun epätoivon vimmalla, vaan asennon tasapainottamisen tukena. Aiemmin minua ei ole haitannut, jos jalustin on siirtynyt koron tuntumaan, mutta tänään tuntui, että nimenomaan jalan rentouden säilymisen kannalta oli tärkeää pitää jalustin oikealla paikallaan.
Kaiken tämän hehkutuksen keskellä on silti katsottava silmiin myös toisenlaista totuutta : ratsastin tänäänkin enimmillään ehkä 15 askelta harjoitusravia kerrallaan eivätkä nekään askeleet olleet kaksisia. Harjoitukset jatkuvat perjantaina :)
*****
Että tämmöinen tiivis paketti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti