Pukki!

Tänään koin ihkaensimmäisen pukin. Se ei nyt tietystikään ole mitenkään kovin ihmeellistä. Sen sijaan ihmeellistä, yllättävää ja riemastuttavaa on se, että pysyin kyydissä - jeeee!!!

Olin siis Mian tunnilla ihanalla Kallella. Tunti lähti käyntiin paremmin kuin aikaisemmat kerrat Kallen kanssa eikä meno ollut ihan niin tahmaista. En nyt silti lähtisi väittämään, että ruuna mitenkään into pinkeänä olisi polkenut menemään, mutta sentään liikuttiin ilman jatkuvaa muistuttelua.

Ja sitten verkkalaukkojen aikana tuli se vaihe, kun tosiaan liikuttiin. Kalle säikähti takana olevan ratsukon yllättäviä ääniä, pinkaisi laukasta aika paljon kovempaan laukkaan ja pukitti mennessään. Säntäystä kesti melkein koko pitkä sivu, lyhyt sivu ja vähän matkaa toista pitkää sivua. En oikein ehtinyt tajuta, mitä kaikkea siinä tapahtui, mutta ehdin ajatella, että mahdankohan saada Kallen rauhoittumaan ennen kuin tipun.

Hassuinta oli, etten edes meinannut tippua. Tai jos meinasin, niin sitten en huomannut sitä. Kun ottaa huomioon, miten usein minulta menee tasapaino, kun hevonen tottelee pyyntöäni liikkua reippaammin (niinpä!), on käsittämätöntä, etten kokenut horjahtavani näin yllättävässä tilanteessa. Voihan olla niin, että adrenaliini on hämärtänyt tilanteen ja olenkin horjahtanut tosi pahasti, mutten vaan ole rekisteröinyt sitä. Niin tai näin, olen tosi tyytyväinen, että hanskasin tilanteen edes jotenkuten.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin pohkeenväistöä käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Käsittämätöntä, miten paljon vaikeampaa se on käynnissä, en saa rytmistä kiinni läheskään niin hyvin kuin ravissa.

Kolme tuntia tässä välissä Jaden kanssa on opettanut minua paljon - eikä vähite arvostamaan Kallen ravia, joka Jadeen verrattuna on ihan lähes tasaisen tuntuista. Pystyin jopa harkkaamaan pohkeenväistöjä perusistunnassa.

Yritin kovasti miettiä taas jalkoja ja ajoittain onnistuinkin pitämään ne suhteellisen rentoina. Tiedän, että tässä edetään pikiriikkisin askelin, mutta kun alkaa vähän kiinnittämään asioihin huomiota, niin toivoisi voivansa niihin heti vaikuttaa; harmittaa, etten osaa tehdä pohkeilla yhtään mitään ilman, että jalka välittömästi jäykistyy ja jalkaterä kiertyy ulospäin. Tämä siis jopa laukannostossa.

Kivaa oli se, että laukka Kallen kanssa sujui aika mukavasti ja sellaisia yllättäviä tiputuksia raville ei tainnut tapahtua kuin kerran. Ongelmalliselta sen sijaan tuntui ympyrällä pitäminen laukassa, en tainnut oikein saada ulkoapuja läpi, minkä seurauksena tulikin kerran - ja ihan aiheesta - sanomista, kun onnistuttiin kahden ratsukon voimin saamaan maneesissa ruuhka aikaiseksi.

*****

Tunnin jälkeen jäin auttamaan Miaa ja imemään itseeni hevostietoja ja -taitoja. Lopuksi sain juoksuttaa Wopperin, ja onnistuin paremmin kuin viime viikonloppuna Xaran kanssa - Wopperilla taisi olla hyvä päivä ja ehkä raipallakin oli jotain osuutta asiaan :) Kiva päivä!

*****

Perjantaina tunnilla Rauhalassa ratsastin Retulla. Alkuverkaksi mentiin vähän käyntipuomeja ja ravivoltteja. Varsinaisena tehtävänä oli viisi perättäistä kavalettia pitkän sivun keskellä, jotka piti tulla ravissa perusistunnassa, päädyssä voltti ja sieltä pituushalkaisijalle, jonka keskellä olevan puomin kohdalla siirryttiin käyntiin, puomin jälkeen siirryttiin raviin ja käännettiin voltille, jonka katkaisi voltin toisen puolikkaan kohdalla oleva puomi, joka ylitettiin käynnissä, sitten taas ravi, käynnissä puomin yli ja pituushalkaisijaa pitkin toiseen päätyyn, jossa jälleen voltti ja sitten kavaleteille.

Myöhemmin tehtävää muutettiin niin, että kavalettien jälkeen siirryttiin lyhyellä sivulla käyntiin, nostettiin laukka, tehtiin laukkaympyrä pitkällä sivulla, jatketiin laukassa pitkän sivun loppuun, jossa siirtyminen raviin ja tehtiin voltti tai pari ravissa ennen kavaletteja.

Jos tämän nyt summaisi, niin kavaletit ravissa olivat minulle tosi vaikeita istua. Unohdin hengittää ja tuntui melkein naurettavalta, kun pompsahdin satulasta niin voimallisesti ilmaan jokaisen kavaletin kohdalla. Unohdin myös sekä pidättää että myödätä. No, muistin sentään useimmilla kerroilla pitää silmät auki ja katsoa eteenpäin :) Erittäin hyvää harjoitusta pökkelöjalalle!

Laukat Retun kanssa menivät mukavammin kuin aiemmin ja taisin osata ainakin ajoittain pitää jalat suht rentoina. En oo menettänyt pökkelöiden suhteen toivoani vielä =)