Monenlaista epävarmuutta ilmassa. Osittain sellaisiin isoihin päätöksiin liittyvää, joista ei täällä vielä uskalla puhua mitään. Ja sitten enemmän ruohonjuuritason epävarmuutta, joka on seurausta siitä, kun käy itsekseen ratsastamassa eikä voi oikein missään vaiheessa tietää, vaatiiko liikaa vai liian vähän, tekeekö oikein vai sinne päin.
Eilen siis ratsastin Nortin kentällä itsekseni. Talilla ei ollut ketään muita, joten tällä kertaa sain vapautuneesti tehdä juuri sellaisia kuvioita kuin olin suunnitellut ilman stressiä siitä, että sotken jonkun toisen suunnitelmat ja kuviot.
Verkkaravissa tein voltin jokaiseen kulmaan ja laukassa aina ison pääty-ympyrän. Yritin ajatella, että ratsastaisin pitkät sivut aina vähän enemmän eteen, mutta pahoin pelkään, että ulkopuolinen tarkkailija ei olisi tainnut huomata suurtakaan eroa :)
Verkkojen jälkeen tehtiin vähän pohkeenväistöjä ravissa pituushalkaisijalta uralle. Yritin muistaa pitää kaulan suorana ja huolehtia siitä, että liikutaan myös eteenpäin. Pohkeenväistöjen jälkeen harkkailtiin siirtymisiä niin, että käänsin aina lyhyen sivun päädystä keskelle, ensin ravissa ja pysähdys keskellä ja liikkeelle raviin. Sitten laukassa ja keskellä ravin kautta toisen kierroksen laukka. Huomasin, että vasemmalle käännän aina vähän liikaa, minkä vuoksi Nortti meni vähän linkkuun ja linja ei ollut enää ihan suora. Oikaiseminen tuntui yllättävän vaikealta.
Laukkaa en oikein osaa Nortilla nostaa niin, että se lähtisi heti reippaasti liikkeelle vaan ainakin ensimmäiset kolmesta viiteen askelta ovat melkoisen tahmeita. Miten on niin vaikeaa olla itse alusta asti hereillä? Se on vaan niin, että vaikka hevosen valmistelu on todella tärkeää, ei sillä ole mitään arvoa, jos ei ole valmistellut ensin itseään. Siispä, nyt alkaa henkinen valmistautuminen siihen, että illalla on luvassa yksäri - veikkaan, etten tule pääsemään kovin helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti