Ravi- ja laukkapuomeja, yksittäisiä kavaletteja, kolmen kavaletin sarja ja sitten vielä ristikko. Kyllä riitti tädille jännitettävää tämän päivän tunnilla.
Koville oli Mia päättänyt tädin tänään pistää. Jo alkuraveihin sisältyi ravipuomeja. Verkkalaukassa uralla oli yksi puomi ja lisäksi pääty-ympyrällä kavaletti, jonka kaveriksi taisi jossain vaiheessa tulla toinen ja myöhemmin kolmaskin. Toistin jälleen vanhaa, tuttua kaavaa: ekoilla yrityksillä unohtui ratsastaa ja kolina oli sen mukaista. Sitten kun muistin taas ajatella, että minä haluan niiden pikkukeppien yli, alkoi homma sujua vähän paremmin.
Sain myös palautetta siitä, että oravien kielellä puhumisen sijaan voisi enemmän panostaa pohkeeseen ja raippaan - erityisesti koska vaikuttaa siltä, että Nortti ei ehkä sittenkään ole orava. Ainakaan se ei oravakieliseen ruinaukseen kovin voimallisesti reagoi.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin vähän pohkeenväistöjä ravissa. Haastetta riitti erityisesti tempon säilyttämisen kanssa, mutta yhdestä esityksestä tuli oikein positiivista palautettakin. Onnistumiset on kivoja muutenkin, mutta erityisesti siksi, että niiden kautta pääsee käsiksi siihen fiilikseen, miltä asioiden pitäisi tuntua.
Sitten suureen loppuhuipennukseen: The Esterata. Pitkän sivun puolivälistä laukannosto, laukassa pääty-ympyrä, jonka varrella olivat ne kolme kavalettia perätysten, sitten isoja esteitä väistellen hieman viisto linja sille hurjan pelottavalle ristikolle (korkeutta siis kutakuinkin niin vähän kuin on mahdollista, jotta sen nimi on edelleen ristikko).
Ja kyllä muuten ekalla kerralla jännitti. Häpeäkseni täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa ristikkoa lähestyessä voimakkain ajatus mielessä oli kaikkea muuta kuin lohdullinen ja suoritusta parantava mantra: Ei varmasti hyppää, ei varmasti hyppää. Henkisesti olin siis valmistautunut laskeutumaan puomien joukkoon :)
Onneksi Norttiin voi luottaa, vaikka tädin itseluottamus oli jälleen kerran luvattomalla iltavapaalla. Ensimmäisen ylityksen jälkeen koko homma alkoi tuntua kivalta. Tuskin yliteltiin esteitä tyylillä, mutta hauskaa oli (toivottavasti Nortillakin). Kolmen kavaletin sarjastakin taidettiin selvitä muutaman kerran ihan kivasti. Aika hauskaa!
Tuskin tällaisesta perusnössöstä mitään hurjaa hyppelijää saadaan koskaan, mutta on se kyllä kivaa vaihtelua ja varmasti sileällä ratsastamisessa kehittymisen kannalta erittäin hyödyllistä. Ja ihan varmasti onnistumiset pönkittävät uskoa omaan selviytymiseen ja kasvattavat (uhka)rohkeutta ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti