Ratsastuspilatesguru Aira kävi pitämässä meille tunnin perjantaina Stenbackassa (ihana Mia järkkää vähän väliä tädeille jotain ekstraa). Perusasiat edelliseltä kerralta olivat jääneet mieleen, koskapa Aira ei löytänyt alkuasennostani muuta kuin kehuttavaa. Tämä siis paikallaan ollessa. Palikat eivät vaan valitettavasti pysyneet ihan niin hyvin paikallaan, kun tornia lähti liikuttamaan. Jos käynnissä nyt vielä jotenkin klaarasin, niin siihen harkkaraviin mä kyllä aina viimeistään sorrun. Se vaan ei ole mun vahvuus. Laukassa korjattavaa olikin taas vähemmän kuin ravissa.
Edelleen se tärkein tehtävä olisi oppia aktivoimaan ne hemmetin vatsalihakset. Asia joka on minusta ihan helppo tehdä paikallaan, mutta heti, kun hevonen liikkuu, siitä tulee melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välillä kun kovasti pinnistämällä luulin saaneeni vatsalihaksia aktivoitua, hiipui Nortin vauhti kokonaan. Olin siis ehkä onnistunut aktivoimaan vatsalihakset, mutta kaupanpäällisiksi vääntänyt päälle ihan kokovartalojäkityksen. Jipii.
Vatsalihaksien lisäksi - tai tavallaan melko kiinteästi niihin liittyen - mulla on myös tekemistä siinä, että onnistuisin vakauttamaan lantioni niin, että istuisin koko ajan pyrstölläni. Hevosen liikkeiden myötäämistä ei ole se, että lannerangasta heiluttelee sinne notkoselän suuntaan. Tämä on helpommin korjattava ongelma kuin tuo vatsalihaksien aktivoiminen, vaikka veikkaan, että jälkimmäisen ratkaisemalla edellinenkin korjaantuisi lähes itsestään.
Tykkään kyllä, että pilatesajattelun tuominen ratsastukseen on kaikin puolin järkevää. Niinä hetkinä, kun saa paketin pysymään kasassa, tuntuu satulassa oleminen ihan mielettömän mukavalta, tukevalta ja hevosen saa liikkumaan, pysähtymään ja kääntymään ihan minimaalisen pienillä avuilla. Hieno fiilis!
****
Tänään käytiin taas Mian ja Rampen kanssa maastolenkillä. On erikoista huomata, että rauhallinen, leppoisa Nortti käyttäytyy pikkuisen pöhlömmin Rampen seurassa kuin yksinään. Melkoinen puhina ja pörhistely alkoi siinä kohdassa, jossa viimeksi tuli vastaan se hirmuinen maitorekka. Ja sitten vielä puolivälin jälkeen piti ohittaa yksi järkyttävän uhkaava tuulimylly, jonka perään vastaan tuli kaksi mopoa. Onneksi mopokurkit olivat fiksuja ja huomaavaisia, hiljensivät vauhtia reilusti ja toinen jopa pysäytti ja kokonaan sammutti ajokkinsa. Kiiteltiin nuoria miehiä vuolaasti.
Kiva maastolenksu hyvässä seurassa on mitä oivallisin tapa viettää sunnuntaita ja pakoilla töitä :) Sen jälkeen töitä voi paeta kirjoittamalla blogia ja katsomalla jääkiekkoa. Peukut on pystyssä, toivottavasti ei tarvitse niellä samaa karvasta kalkkia kuin eilisen "jännitysnäytelmän" päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti