Käänne parempaan

Viime perjantain penkin alle menneen ratsastustunnin jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

Lauantai ja sunnuntai

Viikonloppu vierähti Lohjalla koulukisoja seuratessa. Lauantaina oli 3-vuotias kummityttö, joten en päässyt oikein ajan kanssa kisoihin paneutumaan. Kummitytön mielestä huomattavasti kilpailua kiinnostavampaa oli rapsia kartanon lampaita :)

Laakspohjan Kartanon suloiset lampaat

Sunnuntain sain sitten keskittyä kisoihin, ja täytyy kyllä todeta, ettei kouluratsastuksesta taideta edes haluta tehdä yleisölajia. Ja tämä kritiikki ei kohdistu mitenkään erityisesti Lohjan kisoihin vaan koko konseptiin, joka lienee ihan yleinen tapa toimia. Ehkä jaksan ruotia aihetta vielä joskus oikein ajan kanssa. Joka tapauksessa olin vähän pettynyt, koska olin odottanut ekojen koulukisojen seuraamista ihan valtavasti.

Maanantai

Viikon alkajaisiksi kierrettiin Nortin kanssa tunnin mittainen maastolenkki. Tiet ovat jotenkin arvaamattoman näköisiä ja pelkään routarikkoja, joten ravia mentiin ehkä korkeintaan 200 m + 50 m ja koko loppuaika löntysteltiin. Aurinko helli ja Norttikin tuntui nauttivan lepppoisasta lenkistä.

Nortti herkuttelee

Tiistai

Taas maastoon, mutta tällä kertaa saatiin seuraksi Mia ja Rampe. Jälleen leppoisa lenkki lukuunottamatta kauhistuttavan maitorekan ohitusta. Rampe säikkyi rekkaa, jonka seurauksena vanha, viisas ja seesteinen Nortti meinasi kääntyä kannoillaan ja sännätä takaisinpäin. Lopulta kuitenkin tultiin rekan ohi semmoista pinkeää passagea (askellajiarvio tuli Mialta, mun mielestä se olisi ollut vaan pinkeää ravia). Mutta hyvä muistutus siitä, että luotettavimmankin oloinen elikko saattaa joskus yllättää :)

Keskiviikko

Hyppytunti!!! Yksi pieni ristikko. Vatsa meni vähän sekaisin ;)

Ensimmäiset ylitykset olivat tosi haparoivia. Keskityin liikaa esteisiin ja liian vähän eteenpäin ratsastamiseen. Sitten sain sopivasti noottia ja koko ryhmän tekemiseen tuli semmoinen tempo, ettei kerennyt turhia miettiä. Pari kertaa onnistuin vaan keskittymään siihen, että laukka säilyisi hyvänä ja yritin katsoa enemmin sinne esteen toiselle puolelle pakonomaisen ristikon tuijotuksen sijaan. Kaksi viimeistä ylitystä tuntuivat tooooosi kivoilta. Ymmärrän, että siihen fiilikseen voi helposti kiintyä.

Nortti. (Miten tummaa hevosta pitäisi kuvata, että siitä saisi jotain tolkkua?)

Torstai

Sain taas keskittyä ratsastamaan Norttia joka askeleella ja ajatuksella.

Täytyy (jälleen kerran) todeta, että ihan valtavan paljon on omasta keskittymisestä ja mielestä kiinni. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa tehtiin avotaivutusta niin, että käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki avotaivutuksessa ja suoristettiin, kun päästiin takaisin pitkälle sivulle. Oltiin jo tehty harjoitusta oikeaan kierrokseen ja olin välillä onnistunutkin. Sitten ensimmäinen yritys vasempaan, ja viimeinen ajatus ennen kääntymistä on "vasen on kyllä mun vaikeampi puoli, olikohan niin että se on Nortinkin...". Siis keskityin taas enemmän siihen, mikä voi mennä pieleen kuin siihen, mikä voisi edesauttaa onnistumista. Happy thoughts! Ja keskittymistä.

Huomenna Aira tulee pitämään tädeille Quasimodo-tunnin :)