Herkkuja Hästbackassa ja lisää napakkuutta

Puutarhajuhlatunnelmaa.

Lauantaina kävin katsomassa estekisoja Hästbackan tallilla Evitskogissa. Kovin monissa kisoissa en ole vielä kerinnyt lyhyen heppaelämäni aikana käymään, mutta koetuista nämä olivat ihan ehdottomasti mukavimmat kisat. Tunnelma oli puutarhajuhlamainen ja rento, kuuluttaja tsemppasi kilpailijoita ja kannusti hymyilemään epäonnistumisista huolimatta. Tuomaristo jopa palkitsi joka luokasta parhaan hymyn.

20 eurolla sai ostaa ruokarannekkeen, joka oikeutti nauttimaan superherkullisesta buffet-lounaasta juomineen. Ruokailu kauniissa maisemissa, loistavassa kesäkelissä ja hyvässä seurassa oli ihanaa. Kisapäivän kruunasi Stenbackan valmennettavien menestys. Jos kaikki kisat olisivat samanlaisia, voisin rampata niissä vaikka vähän useamminkin.

Ihana Edi seurasi kisoja keskittyneesti <3

*****

Tämän päivän tunnilla jatkettiin napakkuusharjoituksia eli puolipidätesiirtymiä torstain tunnin malliin. Ravi-käynti-siirtymät sujuivat jo vähän paremmin, mutta selkeää parannusta tapahtui laukan sisällä puolipidätteillä. Onnistuin tänään tekemään pidätteen ja pohjeavun eriaikaisesti, jolloin Nortinkin oli varmasti vähän helpompi ymmärtää, että mitä se täti oikein tahtoo. Alkuverkkojen laukka oli mun mittarilla jo aika laadukkaan oloista.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin edelleen siirtymillä: tehtiin noin puolen kentän muotoista neliötä ravissa ja kahden sivun keskelle tehtiin kolme askel käyntiä. Tavoitteena oli tietysti laadukkaat käyntiaskeleet sekä lennokas lähtö suoraan samantempoiseen raviin kuin ennen käyntiinsiirtymistä. Onnistuttiin välillä yllättävänkin hyvin, ja harjoituksesta jäi hurjan hyvä mieli. Ikävä kyllä se ei siivittänyt ihan yhtä hyvään suoritukseen seuraavassa tehtävässä. Ehkä olin vähän liian tyytyväinen tai sitten helle oli jo vähän pehmittänyt päätä.

Viimeisessä tehtävässä laukattiin pääty-ympyrällä ja tehtiin yhdessä kohtaa ympyrää reilut 5 askelta ravia. Jouduin tsemppaamaan valtavasti, että ravi olisi heti siirtymän jälkeen tahdikasta ja ettei tahti hiipuisi laukannoston lähestyessä. Mahtavaa oli huomata, että niillä kerroilla, kun tahti säilyi, tuntui laukannosto helpolta ja suunta oli heti ensimmäisestä askeleesta lähtien eteen- eikä ylöspäin. Vähän jäi vaivaamaan se, että tässä vaiheessa ei enää päästy lähellekään sitä ihanan tuntuista laukkaa, joka verkassa löytyi. Meniköhän vähän yliyrittämisen puolelle vai olivatko tädit jo vähän väsyneitä? Tai sitten se johtui jostain ihan muusta.

Etualalla Nortti ja taustalla laiduntaan puolustavat Lamicha ja Lagrada.