Ajatus oli kyllä ratsastaa vähän enemmänkin, mutta eihän mun takamus oikeasti kestänyt pitkien alkukäyntien jälkeen kuin ehkä kahdeksan kierrosta ravia ja neljä laukkaa. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että ihon rikki hiertyminen on enää todella pienestä kiinni. Voi miksi pitää olla tällainen herkkänahkainen? Olisi niin kiva ratsastaa enemmänkin ilman satulaa, sillä se tuntuu oivalta tavalta harjoittaa tasapainoa ja opetella vähän paremmin tuntemaan hevosen liikkeitä.
Harmitti meidän molempien puolesta, kun oli pakko hypätä alas. Niinpä yritin vähän paikata erittäin vaatimattomaksi jäänyttä ratsastuskertaa pienellä kävelylenkillä Norttia taluttaen. No, tädistä se tuntui kyllä reippailulta, Nortille se oli ehkä enemmänkin jotain tekemistä - eikä muuten mitenkään erityisen mieleistä :) Tuli sentään vähän sykettä nostettua, kai sekin tyhjää parempi on.
Huomenna on järistyttävän Suuri Päivä. Niin suuri, etten uskalla siitä täällä vielä etukäteen tämän enempää sanoa. Mutta sanonpa vielä sen, että takamusta lienee tarpeen ja kannattavaa vähän säästääkin.
Edit: koska kuitenkin pakahdun halusta kertoa edes jotain, niin tässä kuvavihje:
Taitaa tapahtua se mitä olen jo hetken uumoillut; oma hevonen tulossa? Jos olen oikeassa ;), niin paljon onnea!!!
VastaaPoistaNoora, kiitos kommentista ja onnitteluista - oikeassa olet =) Mutta nyt on vasta koeaika menossa, joten yritän vielä hetken pitää jalat maassa ja olla rakastumatta ihan täysillä... Joo, ei taida kuulostaa ihan realistiselta ;)
VastaaPoista