Oi ihmetystä!

Kohta on kokonainen viikko hevosenomistajan elämää takana. Voin kertoa, ettei ainakaan ole aika tullut pitkäksi. Olen ihan varma, että kukaan ihminen ei saa yhtä paljon aikaa kulumaan tallilla - siis ainakaan tahattomasti. Pelkään, että meidän kohta käsketään etsimään uusi koti tallinomistajan kotirauhan palauttamiseksi ;) No, ei se kyllä pelkästään vitsin aihe ole. Monena päivänä olisi tehnyt mieli tehdä useampikin reissu tallille, mutta onneksi mieheni on pyynnöstäni suostunut kahlitsemaan minun kuistin pilareihin, joten häätö tallilta ei uhkaa ihan vielä.

Tuntuu vieläkin vaikealta käsittää, että mulla on hevonen! En oikeasti koskaan uskonut siihen mahdollisuuteen, vaikka lapsena kavereiden kanssa askarreltiin vaaleanpunaisesta piippurassista tikku-ukkoja, joille liimattiin Seura-lehdestä leikattu, mustavalkoinen Neumanin pää. Niitä upeita ukkoja käytiin sitten naapurustossa myymässä ovelta ovelle ajatuksena siten saada kasaan hepparahat. Saattaa olla, että tienattiin jopa yli 5 markkaa.

Durando on käyttäytynyt hienosti. Ehkä siksi, kun alkutaival Leevi-koiron kanssa oli niin tuskainen, olen jotenkin äärimmäisen yllättynyt siitä, että mun poika osaa käyttäytyä. Yllättynyt ja ylpeä :)

Ratsastanut oon päivittäin, mutta en vielä mitään kovin pitkiä pätkiä, kun ei ole omaa satulaakaan. Tosiaan, satulansovittaja kävi viime viikolla, eikä mukana olleista Albioneista valitettavasti löytynyt sopivaa, siis edes sen verran sopivaa, että olisi kannattanut jättää kokeiluun. Yhdestä saattaa tulla hyvä, mutta meni ensin uudelleen topattavaksi ja tulee keskiviikkona uudelleen testattavaksi. Lisäksi lupasi tuoda mukanaan muutaman Kiefferin ja Barnsbyn satulan, joiden arveli voivan toimia. Höh, olin jotenkin ajatellut, että jos ostan samanlaisen kuin edellinen, niin homma hoituu näpsästi ja kädenkäänteessä. No, ei hoidu. Eikä taida satulakauppojen kanssa yleensäkään hoitua.

Ratsastaessa en ole vielä kuuseen kurkotellut, kun ihan uralla pysymisen kanssa on välillä ollut tekemistä. Jostain syystä erityisesti kentän toisessa päädyssä herran tekee mieli liirata ulospäin, mutta tänään  muistin olla alusta lähtien vähän jämäkämpi ja taisin tämän erän voittaa. Laukannostot ovat onnistuneet ihmeen hyvin sekä ravista että käynnistä, ja tänään yksi laukka-ravi-siirtymä saattoi olla ehkä vähän parempi kuin ihan hirveä ;)

Mieli tekisi kovasti maastoilemaan, mutta nyt ei vielä ole ollut seuraa tarjolla ja vähän olen aristellut ajatusta yksin lähtemisestä ensimmäisellä kerralla. Ihan jo pelkästään mun olemattoman suuntavaiston vuoksi se on vähän arveluttavaa. Toisaalta tuntuu, että pitäisi kyllä suht pian päästä, ettei kerkiä kasvattamaan maastoilusta mitään mörköä mieleensä. Tarkoitus kuitenkin olisi, että liikkuminen myös kentän aitojen ulkopuolella olisi olennainen osa yhteiseloa D:n kanssa.