Vieraissa

Eilen kävin kolmen muun tytön (juu, oltiin tuntilistalle kirjattuina nimillä tytöt 1-4 :) - muut tosiaan olivatkin tyttöjä, ja yksi täti tuli tytöttelystä ääri-iloiseksi) kanssa tunnilla Jokelassa. Kyllä kuulkaa jännitti pitkästä aikaa kivuta vieraan hevosen selkään, vieraalla kentällä. Onneksi opettaja oli ennestään tuttu ja turvallinen, Rauhalan tallillakin opettava Leena. Ratsuksi sain huumorintajuisen Axel-ruunan.

Jännityshän ei sinänsä ole pelkästään huono asia, mutta istuntaa sen ei kyllä voi kehua kohentavan. Pakonomainen puristaminen reisillä ja lievä etukeno tekevät olosta kaikkea muuta kuin vakaan. Vaikka taas järjellä tiesi, ettei puristaminen auta, kesti pitkään ennen kuin onnistuin vähän hölläämään. Verkkalaukoissa tuli käsky päästellä pitkät sivut reipasta vauhtia ja siinä jossain laukatessa alkoi pahin jäkitys vähän hellittää.

Varsinaisena tehtävänä oli pohkeenväistöt ja askellajissa ylöspäin siirtyminen suoraan väistöstä. Väistö tehtiin käynnissä pitkällä sivulla niin, että hevosen etupää kulki uran sisäpuolella. Puolikkaan sivun väistätyksen (tai yrityksen) jälkeen siirryttiin ensimmäisillä kierroksilla raviin ja myöhemmillä laukkaan.

Väistöt nyt tosiaan meni vähän niin kuin ne on mulla tupanneet käynnissä menemään. Jotensakin paketin koossa pitäminen tuntuu hakalalta, samoin apujen ajoittaminen oikein ja käden pitäminen rentona. Taisi sinne muutamia onnistuneitakin askelia mahtua mukaan, mutta itse en oikein osannut niitä edes erottaa. Siirtymiset sekä raviin että laukkaan onnistuivat hyvin.

Loppuraveissa alkoi löytyä jo ihan vähän rentoutta niin tätiin kuin ruunaankin ja askellus oli välillä mukavan letkeää. Axelilla oli omaan makuuni juuri sopivasti omaa moottoria niin, vaikka välillä pitikin vähän muistuttaa eteenpäin menemisestä, oli se kuitenkin kivempi vaihtoehto kuin kovin kaahottavan pollen ja kakkajäykän tädin yhdistelmä ;)

Jokelassa on semmoinen luksusjuttu, että tallin mailla (?) kiertää noin kilometrin mittainen lenkki, jossa voi ratsastaa autojen häiritsemättä. Saimme tunnin perään kiertää lenkin kahdesti, ja ekalla kiekalla päästiin vähän laukkaamaankin - kivaa oli!

Jokelan tallilla oli kiva ilmapiiri, ja tuntia seurasi erittäin kannustava katsomo. Harmi, että talli on täältä Kirkkonummen vinkkelistä katsottuna niin kovin kaukana, ettei tuollaisia kuuden tunnin tallireissuja voi kovin usein tehdä.