Tasapaino on korvissa. Mutta myös niiden välissä.

Viime viikko vierähti lomaillessa Sloveniassa ja Kroatiassa. Heppavieroitusoireita kävin lievittämässä Lipicassa, jossa kasvatetaan korkeaan kouluratsastukseen jalostettuja lipizzanhevosia. Ammattilaisten treenaaminen oli melkoisen vaikuttavaa nähtävää. Ratsastivat tietysti erittäin kauniisti, ja kouluttaessa palkkasivat karkilla, mikä tietysti miellytti tällaista kukkahattutätiä.

Lomakuulumisten lisäksi halusin jakaa viimeaikaisia pohdintoja ja oivalluksia tasapainosta. Käydessäni taannoin moikkaamassa Durandoa, jouduin pitkästä aikaa ratsastamaan ilman jalustimia. Kyydissä kyllä pysyin, mutta suurelta osin sen ansiosta, että roikuin rystyset valkoisina kiinni jalustinhihnassa.

Sittemmin olen ratsastanut Nortilla alkuverkkoja lukuunottamatta oikeastaan koko ajan ilman jalustimia. Siis oppiakseni istumaan paremmin. Nortin selässä ei tunnu vaikealta pysyä ilman jalustimia, eikä sen puoleen ilman satulaakaan. Toki Durandon liike on huomattavasti suurempi kuin Nortin, mikä varmasti vaikeuttaa tasapainon säilyttämistä, mutta yhtälailla horjuvaa on ollut meno myös muilla hevosilla kuin Nortilla (esimerkiksi Sissin kyydissä ilman satulaa).

Johtopäätös tästä on se, että paitsi fyysinen on tasapaino myös suurelta osin psyykkinen juttu. Ja perustelut tulevat tässä. Luotan Norttiin niin paljon kuin nyt elävään otukseen ylipäätään voi luottaa. Tiedän, että saan sen pysähtymään heti, kun haluan eikä vasta 10 metrin päästä eikä minun tarvitse pelätä, että se tekisi yllättäviä sivuliikkeitä, pukittaisi tai hyppisi pystyyn. Tästä syystä pystyn Nortin selässä rentoutumaan, oli sitten jalustimia tai ei.

Kaikkien muiden hevosten selässä olen hieman epävarma. Varsinkin vähänkään vauhdikkaamman hevosen selässä taidan huolehtia sitä, että jos horjahtaisin, niin saisinko hevosta pysähtymään ennen kuin olisin jo kopsahtanut kanveesiin. Tämä (vaikkakin sitten pienen pieni) epävarmuus mielessä rentoutuminen on vaikeaa ja etukeno houkuttelee usein vastustamattoman voimakkaasti.

Tässä siis suuri oivallukseni. Ei tästä nyt varmaan mitään pystiä saa, mutta uskon, että omaa kehitystäni tämän ajatuksen selkeytyminen auttaa. Nyt tarvittaisiin mentaaliharjoituksia, joilla saisi sekä lisää itsevarmuutta että myös poistettua sitä turhaa putoamisen pelkoa. Jos voisi valikoida vain sellaisia tippumisia, joista selviää pelkillä mustelmilla, niin tilaisin kyllä niitä. Muutama puolipehmeä muksahdus voisi olla ihan paikallaan :)