Kadonnut teksti

Tosiaan, edellisessä postauksessa ei ollut lainkaan tarkoitus luoda dramatiikkaa julkaisemalla pelkkä kysymyksiä herättävä otsikko. Jostain syystä Blogger oli kadottanut kaiken sisällön.

Tässä nyt tiivistelmää viimeisestä valmennuspäivästä:

Hetken aikaa poissaolollaan loistaneet Durden vatsaoireilut palasivat rytinällä. Alku meni vielä kohtuullisesti, mutta sitten tuli taas muutama täysstoppi eikä Durdea saanut liikkeelle millään. Jos ravin tai laukan nostaminen onnistui, niin eteenpäin päästiin välillä ihan hyvinkin, mutta välittömästi jo käyntiin siirtymistä ajatellessakin, hyytyi kone kokonaan.

Saatiin sentään vähän treenattua pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa, mutta selkeästi enin oma energia meni puskemiseen.

Harmittaa tietysti, että D:llä on kipuja ja se, että valmennuspäivä meni vähän plörinäksi. Tavallaan on kuitenkin hyvä, että Marikin näki oireilut pahimmillaan – sen verran kummallista se on, että näkemättä voi olla vaikea uskoa, millaisesta oireyhtymästä on kyse. Ja myönteistä on tietysti se, että näitä "kohtauksia" on nyt ollut selkeästi harvemmin, joten ehkä se Sinking-kuuri toimii.

Kaikkiaan valmennuksesta jäi viimeisen päivän murheista huolimatta hyvä mieli. Omassa asenteessani on tapahtunut aimo harppaus eteenpäin kohti "mennään eikä vaan meinata" -tyyliä, ja D oli ajoittain kivasti kuulolla.

Marin ammattitaito jaksaa hämmästyttää. Keinovalikko on valtava, joten päätä ei tarvitse jäädä hakkaamaan seinään vaan aina löytyy joku vaihtoehtoinen reitti Roomaan. Kevyt ratsastus ei ole vain sanahelinää, vaan ihan oikea tavoite, johon pyritään – tasosta riippumatta. Tämän valmennusviikonlopun kuulluimpia lauseita taisivat olla "älä vedä", "anna ohjaa"ja "kädet eteen".

Omakohtaisesti mahtavuutta on myös se, että Mari jaksaa valmentaa myös tällaista aloittelevaa tätiä, ja onnistuu välittämään minulle fiiliksen, että olen ihan yhtä tärkeä kuin se edellisen tunnin ratsukko, joiden kanssa hiottiin vaihtoja ykkösellä tai se seuraavan tunnin ratsukko, jotka treenailivat piaffen ja passagen alkeita. Olen onnekas ja kiitollinen!

*****

Vappuaattona käytiin Durden kanssa hyvänmielenkävelyllä, nautittiin auringosta ja Durando pääsi vähän maistelemaan ruohoa.

Tiistaina ja keskiviikkona ratsastin. Durde oli ihan normaali oma itsensä, mitä nyt vähän säpsyi ulkokentällä jotain olemattomia. Keskiviikkona Sari kävi hieromassa, ja lantion alueella olikin hierottavaa molemmin puolin, mikä johtunee kolmesta peräkkäisestä valmennuspäivästä. Selkä oli vasemmalta ennallaan, mutta mennyt oikealta puolelta huonompaan suuntaan – sitä täytyy nyt pitää silmällä.