 |
| Mmmmm... |
Muutenkin ollut hyvä meininki. Durando on ollut hyväntuulinen ja suht reipas. Meillä on ollut kivaa yhdessä. Kahdestaankin on saatu treenattua välillä ihan järkeviäkin juttuja, esimerkiksi niitä vastalaukkaharjoituksia.
Toissapäivänä heittäydyin ihan hurjaksi ja raahasin kentälle yhden puomin. Mietin, että jos olisin ihan uhkarohkea, voisin mennä sitä jopa ravissa. Lopulta ylitettiin puomi moneen otteeseen myös laukassa. Ja sitä paitsi oikein sujuvasti. Ravissakaan ei kolissut, vaikka D on välillä ollut todella laiska nostelemaan jalkojaan – nyt se vaan on jotenkin ihan super <3
Olen nyt yrittänyt itseksenikin korjata istuntaani aina muistaessani. Siis siirtää vasenta lonkkaa niin pitkälle taaksepäin, että tuntuu ihan hullulta. Ja ihme ja kumma, kun tämän teen, ei vasempaan kääntyminen vasemmassa laukassa enää olekaan vaikean tuntuista. Nyt pitäisi vaan saada tehtyä ne mitkälie 10000 toistoa tai tuntia, jotta saisi lonkan uuden asennon juurrutettua lihasmuistiin.
11.6. meillä on taas rataharjoitus kotitallilla. Ratsastan saman helppo C1 -radan, tavoitteena parantaa suoritutusta ja erityisesti niitä alakerran numeroita. Tänään kävin kisoissa katselemassa itseäni huikeasti parempia ja yritin imeä itseeni vähän jotain vaikutteita. Kisahoitajan jännitys ja aurinko uuvuttivat niin, että suunniteltu ratsastus typistyi talutuskierrokseen pellon ympäri ja pitkään buffahetkeen varjossa. Huomenna sitten taas treenataan.
Onnittelut istunnan parantumisen johdosta! :) Keksisinpä minäkin mitä paikkaa pitää siirtää ja minne. Tiedän, että olen jotenkin vinossa ja kenossa lantion kohdilta satulassa, mutta en tajua miten. Eilen tajusin kaarteessa vastapäivään laukatessa pöngätä lonkkaa rohkeasti ulos päin niin oli jotenkin paljon helpompi istua kaarteessa.
VastaaPoistaMukava kuulla, että tuntuu jämäkämmältä hevosen kanssa. Minäkin olen kehittynyt Tahvon käskyttämisessä, mutta aivan kamalaa on nyt yrittää Tahvon kanssa yksin maastoon. Kun Tahvo päättää kääntyä niin ei auta oikein mikään. Saan kyllä Tahvon sitten jossain vaiheessa kääntymään takaisin, mutta siinä menee monen monta minuuttia ja Tahvo tekee mitä kauneinta pohkeenväistöä ja peruutusta. Välillä ollaan ojassa ja välillä etupää kevenee ja häntä viuhuu. Raippa ei tunnu auttavan mitään vaikka tosissani olen uskaltanut sitä käyttää viimeisenä keinona. Huh ja puh. Siinä vaiheessa olen yleensä tosi kiukkuinen ja manaan melkein jo makkaratehtaalla ja uhkailen että käännytään vaikka henki menisi. :D Toivon, että tämä on vain joku vaihe ja kun en anna periksi koskaan niin Tahvo lopettaa tuon kääntyilyn.
Tulipas nyt pitkä pätkä omaa napaa vaikka piti vain parista jutusta onnitella..
Onnea niihin tuleviin kisoihinkin!
En tiedä, voisiko tästä löytyä teille jonkumlaista apua, mutta minulle on ollut hurjasti hyötyä liinassa ratsastamisesta. Se toki vaatii tarkkasilmäisen juoksuttajan, joka korjaa ja korjaa asentoa herkeämättä. Siinä ei tarvitse keskittyä hevosen liikuttamiseen vaan vain istumiseen.
PoistaKiitos vinkistä! Olen vain laukannut liinassa ja Tahvo tuntuu olevan jo laukkamielellä heti kun liina napsahtaa kiinni. :) Täytyisi vain tosiaan saada joku tarkkasilmäinen liinan päähän korjailemaan.
PoistaJos vaan tulee tilaisuus jossain välissä, niin Simon selkään kannattaa kyllä kavuta. Auttaa minusta juurikin löytämään ne ongelmakohdat. Hyvä ja tarkkasilmäinen valmentaja on tietysti painonsa arvoinen kullassa, mutta esimerkiksi juuri tuota minun vinouttani – tai nimenomaan sen alkulähdettä – olisi ollut vaikea kenenkään maasta käsin havaita, kun valmentajalle ei oikein ole sellaista kuvakulmaa tarjolla, josta sen voisi huomata.
PoistaLiinassa istunnan korjaaminen on tosiaan paljon helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia hevosen liikkeestä. Tosin mun täytyy myöntää, että itselläni on tässä kehittynyt sellainenkin pelko, etten tykkää, kun joku muu ajaa hevosta eteenpäin. Kaikenlaista sitä voi oppia pelkäämään :/