torstai 17. toukokuuta 2012

Unelmien hevonen: Simo

Se ei koskaan ole heittänyt ketään selästään. Se ei pukita eikä potki. Ei säiky, ei säpsy. Ei kiemurtele eikä punge. Ei hangoittele vastaan eikä lähde kiikuttamaan. Ei varasta eikä riko.

Se on unelmien hevonen. Se ei ole todellinen. Se on Simo the Simulaattorihevonen.

Viime sunnuntaina käväisin siis Kangasalla asti testaamassa simulaattoriheppaa, upean ryhdikästä Simoa. Mukana valmentaja, tavoitteena tutkailla vähän istuntaa ja sen korjaustarpeita.

Simo osaa kaikki GP-liikkeet, mutta arvaatte varmaan, että minä en niitä päässyt testaamaan. Oma puolituntinen kului oikean asennon ja oikeanlaisen liikkeen etsimisessä ihan perusaskellajeissa.

Kun siitä vinoudesta ja vasemmassa laukassa kulman ratsastamisen vaikeudesta olen valittanut, niin nyt selvisi syykin. Lantioni ei ole vinossa oikea-vasen-suunnassa, mutta vasen lonkkani on edempänä kuin oikea ja sitä myöten myös vasen jalkani on edempänä. Tähän kun vielä yhdistetään lysyyn painuva oikea kylki, niin ei kai se ihme ole, jos vasemmalle kääntyminen tuntuu vähän epäluontevalta.

Toinen huomio liittyi kropan liikkeeseen erityisesti laukassa. Tiedä sitten, onko se Durandon ajoittainen tahmeus vai mikä, mutta kovasti teki mieli nytkyttää laukassa sekä ylävartalolla että lantiolla. Ylävartalon pysäyttyminen oli vielä vähän helpompaa, mutta pyyntö olla lantiolla hitaampi kuin hevonen oli vaikeampi toteuttaa.

Loppuun tehtiin 2 minuutin istuntatesti, jossa oma tehtäväni oli ainoastaan istua mahdollisimman hyvin, kun Simo kävi oma-aloitteisesti läpi kaikki perusaskellajit. Tulos näyttää tältä:

Vasemmalla ylhäällä painon asettuminen oikea-vasen-akselilla askellajeittain.
Vasemmalla alhaalla painon asettuminen eteen-taakse-akselilla.
Simon oikealla puolella ohjastuntuma.
Äärimmäisenä oikealla pohkeen sijainti, joista 2 normaali paikka, 1 edempänä ja 3 taaempana.

Simo oli jopa minun mielestäni melko turta pohkeelle tai sitten jalan oikean kohdan kiinnisaaminen oli vain niin vaikeaa. Sain pohkeen näkymään näytöllä ainoastaan painamalla kantapään syrjällä. Epävarmuus ja hakeminen näkyy tuossa pohjekäyrässä (oikean puoleisin sarake) – sen kun kuuluisi koko ajan olla kakkossarakkeessa.

Muutoin tulos on kai aika hyvä. Vähän olen enemmän vasemmalla, mutta en pahasti. Ohjastuntuma (toinen sarake oikealta) pysyi yllättävän tasaisena myös ravissa  tosin Simo oli koko ajan asetettuna vasemmalle.

Olisi kiva sanoa, että näin hyvä tulos kertoo pätevistä valmentajista ja lahjakkaasta oppijasta :) Todellisuus on kuitenkin mielestäni tämä: Simulaattorissa hyvin istuminen ei ole kovin vaikeaa. Jos sitä saa ensin harjoitella parikymmentä minuuttia, ei istuntatestistä kohtuudella suoriutuminen liene suurimmalle osalle ratsastajista vaikeaa.

Eri asia on sitten se, mitä tulos kertoo ratsastajan istunnasta sitten, kun siirrytään oikean hevosen selkään. Mielestäni ei juuri mitään.

Durandon selässä jouduin koko ajan keskittymään hurjan moneen eri asiaan, jotka vielä kaiken lisäksi muuttuvat koko ajan (askellaji, tahti, suoruus, taivutus, asetus, tuntuma, tiet, muut ratsastajat jne, puhumattakaan kaikista kielletyistä mitäjos-skenaarioista). On ihan eri asia saada huolettomasti istua Simon selässä ja keskittyä ainoastaan omaan kehoon ja sen tekemisiin.

Tällä en tarkoita, etteikö simulaattoriharjoittelusta olisi hyötyä. Jos Simo sijaitsisi jossain vähän lähempänä, kävisin mielelläni useamminkin harjoittamassa istuntaani, keskittymässä vain siihen, että saisin pidettyä lonkat tasassa, oikean kyljen kuosissa ja malttaisin olla soutamatta ja nytkyttämättä. Mutta en usko, että säännöllisillä Simo-tunneillakaan tuon testin tulos tuosta merkittävästi muuttuisi.

Tässä vielä kaksiminuuttinen istuntatesti videolla, jos joku on kiinnostunut näkemään Simon toiminnassa :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti