Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hitaasti haasteisiin

Sain haasteen Kultainen poni -blogin Nooralta (aikoja sitten, mutta kun mä nyt oon pikkuisen hidas ;)) - kiitos Noora! Haaste menee näin:

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastataan vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi, kenet olet haastanut.

Kerro hevosestasi rotu, taso ja hieman luonnetta. 

Durando on oldenburg, joka edellisen omistajansa kanssa kilpaillut HeA:ta, joten ainakin on joskus ollut sen tasoinen. Mitä se sitten nykyään on, niin minulla ei ole riittävästi osaamista sen arvioimiseen. Ei se nyt ainakaan ihan puskaratsuksi kai ole taantunut – ehkä siksi, kun ei niin sinne puskiin rohjeta mennä ;)

Durtsilla on myös jonkin verran hypätty ja sukupostin kuvien perusteella maastoesteitäkin, mutta takapolviongelmien vuoksi tyydytään nykyään ihan vaan maapuomeihin ja kavaletteihin (ei sen puoleen, oman rohkeuden kanssa on jo tekemistä kavaleteillakin :)). Ja toisaalta, ei se hyppääminen mikään Durandon vahva puoli ole, kun ymmärtääkseni molemmat osallistumiset oripäivillä ovat tyssänneet estekokeeseen.

Luonteeltaan D on semmoinen vähän hönö ja tosi herttainen. Se tekee kielellään koko ajan jotain ja on kovin seurallinen (lue: ahne). Enimmäkseen se on hirmuisen kiltti ja enemmänkin laiskanpuoleinen, mutta joukkoon mahtuu myös päiviä, jolloin virtaa on enemmän eikä ihan aina pelkästään myönteisessä mielessä (tai minä en osaa sitä kanavoida oikein). Hoitotoimenpiteet Durtsin kanssa sujuu ihanan helposti eikä se muutenkaan yleensä hötkyile tai säpsy turhasta...paitsi että se pelkää lätäköitä. Niin ja välillä kiviä. Siis niinku mä sanoin, vähän hönö :) Rakas hönö.



Hevoset vai ponit? Miksi?

Koska mulla ei ole ratsastustaustaa lapsuudesta eikä nuoruudesta, en ole ollut juurikaan tekemisissä muiden kuin hevosten kanssa. En siis tunne poneja, ja olen sitä paitsi turhan painava niiden kyydittäväksi. Siksi hevoset.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Sain onnekkaiden sattumusten kautta mahdollisuuden vuokrata Tosca-rouvaa Stenbackan tallilla. Ihana, lempeä, pitkämielinen ja taitava hepparouva oli se viimeinen sinetti heppahullaantumiseeni. Nimittäin vaikken itsenäisesti tekemällä todellakaan ratsastamaan oppinut, oli se kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sain rauhassa ja ajan kanssa puuhata hevosen kanssa, tutustua, rakentaa jonkinlaista suhdetta ja opetella edes näennäisesti itse ratkaisemaan asioita ja kantamaan vastuuta niistä.

Kengätön vai kengällinen? Kengän koko hevosellasi?

Durandolla on semmoiset haperokaviot, ettei elämää ilman kenkiä voisi edes ajatella. Jos Durtsilta lähtee kenkä, niin se alkaa arkoa kengätöntä kaviota oikeastaan heti, ainakaan jos joutuu liikkumaan missään muualla kuin maneesissa tai kentällä.

Vajavaisilla tiedoillani ja vaatimattomalla kokemuksellani kuitenkin ihannoin luomuhevostelua - tai sitä mielikuvaa, joka minulla siitä on.

Ja miten noloa on se, etten tiedä, minkä kokoinen kenkä mun hevosella on? Meillä on ihan mielettömän hyvä kengittäjä :)

Klippaus – puolesta vai vastaan?

Tarpeen mukaan. Ei tällaisissa asioissa voi minusta olla mitään yksioikoista kantaa. 
D on klipattu minun omistusaikanani kerran talvessa. Koska välillä myös muut ihmiset kuin minä ratsastavat Durtsia enkä aina voi olla itse paikalla, en voi edellyttää (varsinkaan ratsuttajalta), että kaikilla on mahdollisuus jäädä tallille tuntitolkulla hengaamaan ja odottamaan hikipalleron kuivumista. Siksi.

Tarhaatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Yksin. Useampaa tarhakaveria on kokeiltu. Muutama päivä menee aina kivasti ja jopa samalla heinäkasalla, mutta sitten D alkaa jahtaamaan kaveria. Tästä syystä on kaveriehdokkaat aika vähissä :(

Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?

Luonne tietysti. Mutta mistä sitä osaa arvioida, kuinka paljon aluksi ihastuu ulkonäköön? Toisaalta mun mielestä suurin osa eläimistä on kauniita. Ja ne, jotka eivät aluksi ole, muuttuvat sellaisiksi, kunhan niihin tutustuu. Voi olla niin monella tavoin kaunis, suloinen tai komea.

Pahin tippumisesi?

En ole onneksi kovin pahasti tippunut vaan selviytynyt lievällä aivotärähdyksellä ja lihassäryllä. Henkiset vauriot ovat olleet vaikeammin korjattavia.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa? 

Hmmm... en ole laskenut, mutta varmasti muutaman liikaa. Samaan aikaan, kun ostin Durandon, ostin siinä alkuinnostuksessani ja ilman ymmärrystä ihan liian monta huonoa loimea, joita ei sitten ole juuri tullut käytettyä. Sittemmin oon hankkinut vain hyviä loimia, ja kaikki perustellusti tarpeeseen.

Oho, meinasin listata tähän ne tarpeelliset loimet, mutta huomasin, että lista kasvoi nolon pitkäksi, joten deletoin :)

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Lähes päivittäin. Kalenteroin Durtsille aika harvoin vapaapäiviä, koska joku Murphyn laki tuntuu astuvan herkästi kuvaan, että aina just vapaapäivän jälkeen lähtee kenkä tmv. Toisin sanoen vapaapäiviä napsahtelee kalenteriin ihan ilman suunnitteluakin. Seisominen ei myöskään tee nivelvaivaiselle hevoselle hyvää, joten varsinkaan laidunkauden ulkopuolella ei suunniteltuja vapaapäiviä juuri ole. Toisaalta se mun liikuttaminen ei myöskään ole yleensä kovinkaan raskasta, ja voi olla vaan vaikka talutuslenkki pellon ympäri.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Haha, no tässä on kyllä yks kysymys, jota ei tartte sen kummemmin miettiä. Varovainen olen. Aivan liian varovainen. Tällä iällä tuskin enää kannattaa edes tavoitella sitä, että muuttuisi uhkarohkeaksi ratsastajaksi, mutta kyllä mä kovasti toivoisin löytäväni vähän reilusti enemmän rohkeutta. Tai ehkä sitä ei löydetä, ehkä sitä pitää määrätietoisesti opetella?

*****

Ja laitetaan urakka kiertämään eli haaste lähtee seuraaville bloggaajille:






Suosittelen muuten myös lukemaan Tupukan hyvän kirjoituksen Joku vika.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Musta aurinko

Odotin pitkään.

Etsinyt en – vain odotin,
ei täydeksi tehnyt mikään.
 

Kunnes löysin tarkoituksen,
kaltaistesi kautta 


elämästä kokonaisen,
teki sattuman kauppa


vikkelä kieli 

notkea runko 
lempeä mieli
liikkeen lento
 

välillä tappuraa 
joskus tulta 
jollekin makkaraa
minulle kulta

Yönmusta aurinkoni.




*****
Kiitos todella erilaisesta haasteesta kuuluu Madjaarien mailla -blogille. Tämä oli erinomaisen hauskaa vaihtelua, mutta todellakin haaste. 


*****

Edit: meinasi kokonaan unohtua pistää vahinko kiertämään :D

Luomisen tuskaa haluan lahjoittaa seuraaville blogeille:

Tuolta saapuu Charly
Penan ja Oton elämää
Jillan blogi
Kultainen poni
Lahjattomat treenaa

lauantai 5. tammikuuta 2013

11 vastausta

Kiitos Jilla haasteesta! Onneksi sain kysymykset eikä tarvitse miettiä satunnaisia faktoja, niin voi toimittaa näin vähemmän luovassa olotilassakin. Täältä pesee:

1. Jos et harrastaisi hevosia, mikä muu harrastus veisi sinut mukanasi?

Ennen hevosia mikään laji ei vienyt minua mukanaan. Nuorena jaksoin roikkua harrastuksissa yleensä puolesta vuodesta vuoteen. Pianoa soitin vähän pidempään, koska kotiin hankitun pianon vuoksi, tähän lajiin oli pientä painostusta vanhempien taholta.

Voisin kuvitella innostuvani paritanssista yhtä paljon kuin hevostelusta, mutta tanssiparin löytäminen...se nyt on melkein mahdoton tehtävä.

Niin ja kyllähän mä sukellan, mutta vaan ulkomailla, joten se harrastus ei ole samalla tavalla pitkäjänteisyyttä vaativa.

2. Jos sinun olisi rahallisesti mahdollisesti olla käymättä töissä, menisitkö silti vai et?

Tuskin hirmuisesti enää nykyistä työtäni tekisin. Ei sillä, ettenkö siitä tykkäisi, mutta jos olisi mahdollisuus valita, olisin mieluummin esimerkiksi osa-aikaisena ilmaisena apulaisena tallilla. Hevosissa on kuitenkin huomattavasti enemmän vetovoimaa kuin powerpointeissa, exceleissä ja julkaisujärjestelmissä. :)

Toisekseen, en tiedä, miten tehokkaita muut ihmiset on ajankäyttönsä kanssa, mutta mulla ei kyllä todella ehtisi tulla aika pitkäksi, vaikkei iso osa päivästä kuluisikaan töiden parissa. Pelkästään Durden kanssa tohottamiseen saisin helposti menemään 5-6 tuntia päivässä, jos vaan olisi aikaa.

3. Oletko koskaan harkinnut bloggaamisen lopettamista, miksi?

En oikeastaan. Tämä on mulle ihan huipputoimiva keino sekä kirjata muistiin asioita että analysoida koettua ja sitä kautta oppia paremmin.

4. Uusi vuosi, joulu vai juhannus, miksi?

Juhannus! Koska kesä vaan on ihanin! Näistä "pakkojuhlista" en ylipäätään ihan hirmuisesti välitä, usein spontaanit jutut on hauskimpia.

5. Jos kilpailet jossain lajissa, mikä on kaikista paras muistosi niistä?

Eipä ole tullut kilpailtua.

6. Paras puoli itsessäsi?

Tää olikin ihmeen vaikee. Enimmäkseen tykkään siitä, että oon enimmäkseen aika suoraviivainen ja kiertelemätön...

7. Ja vastaavasti, huonoin puoli?

...toisaalta sen kääntöpuoli on se, että ärsyynnyn helposti kiertelyyn ja siihen, ettei sanota mielipiteitä/haluamisia/tarpeita/toiveita suoraan. 

8. Jos olet lähdössä lomalle, oletko sinä se joka pakkaa mukaan koko omaisuutensa, vai se, joka pärjää repulla?

Kyllä sitä rytkyä tekee usein mieli pakata niin, että pärjää sitten joka säässä ja vielä kaikissa yllättävissä tilanteissa. Usein on puolet vaatteista saa purkaa kotona käyttämättöminä kaappiin. Tosin on joskus tullut lähdettyä moneksi viikoksi Thaimaahan hyvinkin vähillä matkatavaroilla...tai no paljonhan niitä silloinkin oli, mutta lähes kaiken tilan laukusta vei sukelluskamat.

9. Laukut jo pakattuna, minne haluaisit mennä lomalle?

Safarille Keniaan. Siihen ei kuitenkaan ole nyt mahdollisuutta, joten suuntaan kohtapuoliin Egyptiin sukeltamaan – ei sekään yhtään pölhömpi vaihtoehto oo :)

10. Uiminen meressä vai järvessä vai kenties altaassa?

Kaikki käy ja rakastan uimista. Ihonhoidon vinkkelistä uin mieluiten mahdollisimman suolaisessa vedessä. Ja lämmintä pitää olla, avantouimariksi musta ei olisi.

11. Näin pimeään talveen, paras hevosiin liittyvä kesämuistosi?

Kyllä mun täytyy sanoa, että ne parit kerrat viime kesänä, kun kävin Durden kanssa pellolla ja vähän laukkailtiinkin, olihan se ihan huippua!

*****

11 kysymystä lähetän:

Sannalle
Ruuhkavuosiratsastajalle
Airalle
Kirsille

1. Mikä on ensimmäinen muistosi hevosista/hevosesta?
2. Mieluisin askellaji, miksi?
3. Mikä on eksoottisin paikka, missä olet ratsastanut? Suositteletko?
4. Missä näet itsesi 15.6.2018
5. Kuka supersankari olisit mieluiten?
6. Idolisi hevos/ratsastusmaailmassa?
7. Pelkäätkö jotain eläinlajia, mitä ja miksi?
8. Mikä on se hevosteluun varuste, johon mielestäsi kannattaa erityisesti panostaa ja miksi (pl satula)?
9. Minkä varusteen kohdalla taas mielestäsi vähempikin taloudellinen panostaminen tuottaa ihan saman tuloksen?
10. Oletko enemmän rauhallinen ja kärsivällinen vai äkkipikainen ja kärsimätön?
11. Mikä on erikoisin hakusana, jolla blogiisi on löydetty?

torstai 20. joulukuuta 2012

Henkselit paukkuu kilpaa pakkasen kanssa

Tiistaina ratsastin askellajit läpi (mun tapauksessa tää ilmaus ei tarkoita läpiratsastamista vaan sitä, että ratsastin kaikkia askellajeja eli kävin kaikki askellajit läpi :)) maneesissa ja menin loppukäynnit iltahämärässä pellolla.

Keskiviikkona menin suoraan hämärän aikaan pellolle ja sahasin sitä tuttua suoraa pari kertaa eestaas (joo, myönnetään, että kovin kauas kotoa en oo vielä lähtenyt enkä hämärässä aatellut kyllä ensimmäistä kokeilua suorittaakaan). Pellolta menin kentälle, jossa lunta on aika reippaasti.

Tuntui kyllä hevo ihan eri tyypiltä, kun askel oli niin paljon isompi – ei ollut ihan helppoa rauhoittaa omaa istuntaa. Raviin ja laukkaan D lähti sellaisella loikalla, että horjahdin melkein joka kerta, vaikka yritin parhaani mukaan varautua. Tässä on vielä paljon harkattavaa. Horjuminen alkoi aika nopeasti tuntua epäreilulta, joten kovin pitkään ei hangessa haahuiltu.

Tuossa edellä olevassa ei nyt sinällään ollut mitään mullistavaa infoa, mutta oon vaan niin tavattoman ylpeä itsestäni, että sunnuntain rodeoiden jälkeen edelleen uskallan. Eikä edes tunnu pahalta.

Todistusaineistoa, että hämärää on :)


Siirtymiä, vastalaukkaa ja hevosen suoristamista


Tänään tunnilla olin onneksi parempi kuin maanantaina. Ravi-käynti-ravi- ja laukka-ravi-siirtymiä tuli välillä tosi pehmeitä ja sellaisia, joissa paino ei romahtanut etujaloille. Vasenta vastalaukkaa ratsastin vähän puolivahingossa kokonaisen kierroksen lähes normaaleilla kulmilla ja maltisella tempolla, kun odotin Mialta hetkellä millä hyvänsä komentoa siirtyä käyntiin.

Laukka-käynti-siirtymisissä(kin) suurin viholliseni on oma epävarma mieleni. Kokoan, kokoan ja kokoan ja arvuuttelen mielessäni, jokohan se olis hyvä nyt vai otanko vielä yhden laukka-askeleen ja siinä arpoessa se hyvä askel sitten usein menee ohi. Siirtymä on onnistunut hienosti kaikkina niinä kertoina, kun olen uskaltanut heittäytyä luottamaan vain pelkkään tunteeseen. Mitä minä pelkään?

Tuntemiseen liittyy myös yksi tärkeimmistä tällä hetkellä harjoittelun keskiössä olevista asioista: mun pitäisi oppia tuntemaan ja hallitsemaan Durandon okahaarakkeita mun sisäreisillä, ja sillä tavalla huolehtia siitä, että se on tasapainossa. Kuulostaako helpolta? Ja lisätään siihen vielä sitten uusi istuntafilosofia (josta mun pitäisi pikkuhiljaa myös kirjoittaa jotain), niin voin kertoa, että hiki tulee jo ihan pelkästään henkisen kuorman vuoksi :)

Kuulemma jouluaattona ei ole tuntia eli ihan itekseni joudun niitä okahaarakkeita tässä aika monta päivää ihmettelemään...

Haaste


Ponipulinaa-blogin Kirsi lähetti kymmenen kysymyksen haasteen – kiitos! Ja tässä tulevat vastaukset:

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Tähän olen vastannut jo aika kattavasti aiemmassa postauksessa. Ja alkutaivalta sivusin myös tässä postauksessa.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

Olen osallistunut kaksi kertaa omalla tallilla järjestettyyn vain oman tallin väelle järjestettyyn rataharjoitukseen. Oikeita kilpailuja olen ollut katsomassa muutaman kerran.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Aloitin vähän reilut kolme vuotta sitten alkeiskurssilla Rauhalan Tallilla. Kaikki ryhmäläiset oli aikuisia, ja ekalla tunnilla meitä taluttivat sellaiset suloiset nuoret tytöt – oli melko täti-olo :)

4. Koulu vai esteet?

Kovin on koulupainotteista (=perusratsastusta) ollut tekeminen toistaiseksi. Ei mulla mitään periaatteellista ole esteitä vastaan, mutta D takapolvivaivoineen nyt ei kuitenkaan pysty kovin kummoisia hyppäämään eikä minusta ole kovasti ideaa hyppiä edes pieniä ennen kuin heppa on vähän paremmin hanskassa. Puomeja ja pieniä kavalettaja on välillä menty.

5. Valmennus vai kilpailut?

Ehdottomasti valmennus, se on ihan parasta päällä maan. Mikään ei ole niin kivaa kuin kehittyminen. Kilpailuissa tai sen tapaisissa voisi ajatella joskus käyvänsä mittauttamassa omaa kehitystään. Muuten en ole kovin kilpailuhenkinen.

6. Poni vai hevonen? Perustele.

Heppa. Mä oon liian iso poneille.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Oma hevonen. Sitä ennen oli yks puoliylläpito ja pari vuokraheppaa. Ihania kaikki, tietty :)

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?

No en tod. Ojan yli hevosen valintana pari kertaa, siis sellaisen, josta olisi myös voinut kävellä läpi.

9. Lempihevosrotusi?

Tykkään kyllä hevosista rotuun katsomatta. Jotkut soveltuvat paremmin toisiin käyttötarkoituksiin, toiset toisiin.

10. Korkein hyppäämäsi este?

Ehkä 40-50 cm? Kutsutaanko niitä edes vielä esteiksi? Mun mielestä ne kyllä oli!

*****
Tää piti varmaan laittaa eteenpäin? Haastan siis Nooran, Sannan ja Annemarin. 

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ongelmahevosia vai ongelmia hevosen kanssa?

Löysin Marijke de Jongin sivuilta mielestäni erittäin hyvän kirjoituksen hevosten kanssa kohdattujen ongelmien käsittelyyn liittyen.

Tässä alla lainauksena se kohta, joka itselleni kolahti eniten.


" - - - Besides, the biggest problem is that riders think they are supposed to NOT have problems with their horses. - - -

- - - And remember: The goal is not being without problems, but getting ‘better quality’ problems so you can learn more."

Muuttamalla omaa ajatteluaan enemmän tämän suuntaiseksi, on elämä hevosen kanssa varmasti huomattavasti antoisampaa.

Muut hyvät havainnot liittyivät siihen, että ongelman sijaan pitäisi keskittyä ratkaisuun ja että ongelmia ei voi yleensä ratkaista samalla ajattelutavalla, jolla ne on luotu.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Heppa-aakkoset

Kiitos Anni aakkoshaasteesta – täältä pesee!

ASENNE! Siis oikeasti, se nyt vain on Se Juttu, jota ilman yritykset jäävät yrityksiksi.

Back on Track -verkkoloimi. Törsyhintainen, melko huonosti muotoiltu loimi, jota kuitenkin on pakko käyttää, koska saattaahan se auttaa.

C1-ohjelmaa harkkaillaan tavoitteena yli 60 prosentin suoritus.

Durando <3

Edistyminen on mulle tärkeää. Haluan tulla paremmaksi ratsastajaksi ja sitä kautta hevoselle miellyttävämmäksi kannettavaksi. En ole kilpailuhenkinen, mutta haluan jonkun ulkopuolisen peilin, jota vasten on helpompi arvioida omaa kehittymistä ja asettaa tavoitteita. Se tuo treenaamiseen mielekkyyttä ja suuntaa. Siksi rataharjoitukset.

FEEL. Asenteen ohella toinen hevostelun peruskivi.

Glugosamiini. Yksi monista jauheista, joilla Durdea myrkytän.

Hevoset. Vaikka sydän on aina sykkinyt hevosille, olen silti yllättänyt siitä, miten paljon hyvää ne ovat elämääni tuoneet.

Ihmiset. Hevostelun myötä olen saanut tutustua myös moniin ihaniin ihmisiin. Onneksi, sillä ei-hevostelevat ystäväni eivät kyllä heppajuttujani jaksaisikaan kuunnella :)

Jumppa enemmässäkin määrin olis paikallaan tämän ratsukon molemmille osapuolille. Ei mahda mitään, että vuodet tuovat mukanaan kaikenlaista pientä kremppaa.

Kengittäjä on yksi tärkeimpiä ihmisiä Durden elämässä. Ohuet seinämät tekevät naulaamisesta haasteellista, mutta onneksi nykyisen kenkääjän käsissä naulat asettuvat niin, ettei naulanpainamista johtuvaa ontumista ole enää tarvinnut voivotella.

Laukka – lempiaskellaji, vaikka välillä aiheuttikin vähän harmaita hiuksia.

Mialta saan korvaamatonta apua kadonneen asenteen metsästyksessä ja reiluksi hevosnaiseksi opettelussa.

Nortti. Ihana tamma, jota vuokrasin ennen Durdea. Superkärsivällinen, luotettava ja osaava. Oikea tätiratsastajan unelma. 

Onnellisuus. Se tavallisin olotila tallilla.

Punkemisen olen saanut paremmin kuriin. Vielä osuu heikkoja hetkiä, mutta yleisesti ottaen laidat eivät kolise enää lähimainkaan samaan tahtiin kuin vielä joku aika takaperin.

Qkausia Durden kanssa kasassa kutakuinkin 10. En sano, ettenkö päivääkään vaihtaisi pois; toki ne sairastelupäivät voisi mielellään vaihtaa terveisiin päiviin :) Mutta ratkaisuani en kadu, vaikkei se ehkä kaikinpuolin viisas ollutkaan. 

Ratsastus. Mun elämän ensimmäinen, ihan oikea, säännöllinen harrastus.

Sisäohjassa roikkuminen on paha tapa, joka korostuu erityisesti silloin, kun syystä tai toisesta hirvittää. Yritän vähentää.

Tahti on se, josta minun pitää päättää ja huolehtia jokaikisellä askeleella, ihan koko ajan. Miljoonan muun asian lisäksi.

Uskallusta toivoisin vähän enemmän. Voi kun sitä voisi tilata jostain verkkokaupasta...

Valmentaja. Yksi tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä. Yksikseen ratsastamalla en saa kuin vahinkoa aikaiseksi.

Xx. Durden isoisoisoäiti oli täysiveriheppa. En ymmärrä näistä yhtään mitään, osatakseni arvioida näkyykö se D:ssä millään tavalla.

Ystävät. Heppailun kautta olen saanut niin paljon. Jopa uusia ystäviä.

Zorron heppa. Sellaisen mä ajattelin Durdesta saada. Tulee vihellyksestä mua odottamaan seinän viereen, että voin hypätä selkään. Heti hypättyäni astuu askeleen sivuun :) ...tai olikohan tää edes Zorrosta?

Åsna olis myös ihan kiva kaveri :)

Ääni on ihan kiva apu ratsastaessa, sillan kohtuudella käytettynä. Mun pitäisi kuitenkin yritää karistaa se oravalauma, joka tuntuu seuraavan mua ihan joka hetki.

Öljy odotetaan kuin kuuta nousevaa. Nimittäin pikiöljyä, joka toivottavasti saapuu huomenna. Migreeniherkkänä ihmisenä suurin osa noista karkotteista on omaan nenään niin kamalia, etten vaan voi niitä käyttää.

Huh, tää olikin vaikea! Tuplaveelle en kertakaikkiaan keksinyt mitään...

torstai 1. joulukuuta 2011

Ulkopuolista vetoapua

Nyt kun ratsastamaan ei juuri ole päässyt, alkaa postausaiheiden kehittely käydä vähän työstä. Niinpä olin poikkeuksellisen iloinen saadessani blogihaasteen ja tunnustuksen.

Haaste kuuluu näin:

a) Kiitä haasteen antajaa: Kiitos Pena & Otto!

b) Haasta mukaan 8 blogia. Tämä haaste on jo kiertänyt kutakuinkin kaikki seuraamani heppablogit, mutta laitetaan se nyt ainakin Kultaisen ponin Nooralle.
c) Kerro haastetuille.
d) Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.


Listaamaani satunnaiset asiat saattavat jonkun mielestä kuulostaa etäisesti tutuilta. Facebookissa kiersi 2009 muistiinpanotehtävä, jossa piti kirjoittaa 25 satunnaista asiaa itsestään. Laiskanpulskeana ihmisenä päätin hyödyntää valittuja paloja tuolta listalta, sillä veikkaan, ettei FB-kavereista monikaan lue tätä blogia – saati, että muistaisi jonkin kiertokirjetyylisen jutun sisältöä monen vuoden takaa. Kierrätys on sitä paitsi trendikästä. Tässä ne nyt tulevat:


1. Rakastan merta, järviä, jokia, lampia, uimista, sukeltamista, saunomista jne...mutta inhoan Yllättävää märkää. Siis vettä tai jotain muuta kosteaa odottamattomissa paikoissa. Vaikka kylppärin lattialla sen jälkeen, kun olen jo ehtinyt kuivata jalkani.

2. Itken usein. Huulipunaa en käytä koskaan. Naistaikaviitan mukaan edellämainitut ovat naisen aseet eli taistelen sitten kai puoliteholla.

3. Lapsuuteni suurimmat liikutuksen aiheuttajat olivat Bim Mustakorva ja Narnian Aslan.

4. Olen kyltymätön hieronnan, selkään piirtämisen ja hiusten räpläämisen suhteen.

5. Olen huono heräämään. Torkutus on ollut olennainen osa arkeani jo 26 vuotta. Pari vuotta sitten ostin wake-up lightin – nyt osaan nukkua sikeästi myös todella kirkkaassa valossa.

6. Rakastan puita! Paitsi kuusia. Niitäkin talvella. Ja kesällä, kun aurinko tulee oikeasta suunnasta ja valo siivilöityy neulasten läpi sammaleeseen niin, että metsä näyttää ihan epätodelliselta, melkein kangastukselta.

7. Haluaisin matkustaa Afrikkaan ja olla siellä pitkään. Vähän Hemingwayn tapaan, paitsi ilman kaikkea sitä metsästystä.

8. Minusta gekot on tosi sööttejä. Piirtäisin niitä joka paikkaan, jos osaisin.



Lovely blog -tunnustuksen vastaanottajan tulee kertoa lempiasioistaan ja jakaa tunnustus edelleen viidelle blogille. Tunnustuksen voin vilpittömästi antaa kaikille niille blogeille, jotka tuossa sivupalkissa ovat näytillä. Seuraan niitä kaikkia ahkerasti ja innolla – jopa niin, että löydän itseni usein harmittelemasta sitä, jos ei uusia päivityksiä kuulu pariin päivään. Tässä siis suosikeilleni tunnustuksen lisäksi vähän haasteenpoikasta ;)
Ja sitten ne vaaditut lempiasiat.
1. Lempiruoka: paistetut ahvenfileet ja perunamuusi
2. Lempimakeinen: ikäväkseni olen todella kaikkiruokainen herkkujen suhteen, vähiten tykkään salmiakista, mutta sekin menee, jollei muuta ole.
3. Lempiluettava: Rakastan kirjoja, mutta ehdin lukea enimmäkseen vaan lomilla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kevyemmäksi lukemistoni tuntuu käyvän. Harry Potterit, Twiligt-sarja ja muut sopivasti yliluonnolliset jännitys- ja salakoodienratkaisukirjat vievät mukanaan. Välillä yritän lukea jotain hienostuneempaakin :) 
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Todistevuoresta päätellen: aloittaa mahdollisimman monta erilaista ja heivata keskeneräisinä seuraavan alta laatikkoon.
5. Lempielokuva: En osaa nimetä vaan yhtä, hyviä leffoja on paljon. En myöskään ole mikään leffafriikki enkä välttämättä edes muista kaikkia hyviä leffoja ennen kuin joku muu ottaa ne puheeksi. Tykkään leffoissakin salakoodienratkaisumeiningistä (=katsojallekin jätetään vähän pääteltävää tai annetaan ainakin vihjeitä, joiden perusteella voi yhdistellä langanpäitä jo matkan varrella), mutta tykkään kovasti myös hyvää mieltä levittävistä elokuvista, semmoisista, jotka inspiroivat ja saavat yrittämään olla edes yhden päivän vähän parempi ihminen.