Heppa-aakkoset

Kiitos Anni aakkoshaasteesta – täältä pesee!

ASENNE! Siis oikeasti, se nyt vain on Se Juttu, jota ilman yritykset jäävät yrityksiksi.

Back on Track -verkkoloimi. Törsyhintainen, melko huonosti muotoiltu loimi, jota kuitenkin on pakko käyttää, koska saattaahan se auttaa.

C1-ohjelmaa harkkaillaan tavoitteena yli 60 prosentin suoritus.

Durando <3

Edistyminen on mulle tärkeää. Haluan tulla paremmaksi ratsastajaksi ja sitä kautta hevoselle miellyttävämmäksi kannettavaksi. En ole kilpailuhenkinen, mutta haluan jonkun ulkopuolisen peilin, jota vasten on helpompi arvioida omaa kehittymistä ja asettaa tavoitteita. Se tuo treenaamiseen mielekkyyttä ja suuntaa. Siksi rataharjoitukset.

FEEL. Asenteen ohella toinen hevostelun peruskivi.

Glugosamiini. Yksi monista jauheista, joilla Durdea myrkytän.

Hevoset. Vaikka sydän on aina sykkinyt hevosille, olen silti yllättänyt siitä, miten paljon hyvää ne ovat elämääni tuoneet.

Ihmiset. Hevostelun myötä olen saanut tutustua myös moniin ihaniin ihmisiin. Onneksi, sillä ei-hevostelevat ystäväni eivät kyllä heppajuttujani jaksaisikaan kuunnella :)

Jumppa enemmässäkin määrin olis paikallaan tämän ratsukon molemmille osapuolille. Ei mahda mitään, että vuodet tuovat mukanaan kaikenlaista pientä kremppaa.

Kengittäjä on yksi tärkeimpiä ihmisiä Durden elämässä. Ohuet seinämät tekevät naulaamisesta haasteellista, mutta onneksi nykyisen kenkääjän käsissä naulat asettuvat niin, ettei naulanpainamista johtuvaa ontumista ole enää tarvinnut voivotella.

Laukka – lempiaskellaji, vaikka välillä aiheuttikin vähän harmaita hiuksia.

Mialta saan korvaamatonta apua kadonneen asenteen metsästyksessä ja reiluksi hevosnaiseksi opettelussa.

Nortti. Ihana tamma, jota vuokrasin ennen Durdea. Superkärsivällinen, luotettava ja osaava. Oikea tätiratsastajan unelma. 

Onnellisuus. Se tavallisin olotila tallilla.

Punkemisen olen saanut paremmin kuriin. Vielä osuu heikkoja hetkiä, mutta yleisesti ottaen laidat eivät kolise enää lähimainkaan samaan tahtiin kuin vielä joku aika takaperin.

Qkausia Durden kanssa kasassa kutakuinkin 10. En sano, ettenkö päivääkään vaihtaisi pois; toki ne sairastelupäivät voisi mielellään vaihtaa terveisiin päiviin :) Mutta ratkaisuani en kadu, vaikkei se ehkä kaikinpuolin viisas ollutkaan. 

Ratsastus. Mun elämän ensimmäinen, ihan oikea, säännöllinen harrastus.

Sisäohjassa roikkuminen on paha tapa, joka korostuu erityisesti silloin, kun syystä tai toisesta hirvittää. Yritän vähentää.

Tahti on se, josta minun pitää päättää ja huolehtia jokaikisellä askeleella, ihan koko ajan. Miljoonan muun asian lisäksi.

Uskallusta toivoisin vähän enemmän. Voi kun sitä voisi tilata jostain verkkokaupasta...

Valmentaja. Yksi tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä. Yksikseen ratsastamalla en saa kuin vahinkoa aikaiseksi.

Xx. Durden isoisoisoäiti oli täysiveriheppa. En ymmärrä näistä yhtään mitään, osatakseni arvioida näkyykö se D:ssä millään tavalla.

Ystävät. Heppailun kautta olen saanut niin paljon. Jopa uusia ystäviä.

Zorron heppa. Sellaisen mä ajattelin Durdesta saada. Tulee vihellyksestä mua odottamaan seinän viereen, että voin hypätä selkään. Heti hypättyäni astuu askeleen sivuun :) ...tai olikohan tää edes Zorrosta?

Åsna olis myös ihan kiva kaveri :)

Ääni on ihan kiva apu ratsastaessa, sillan kohtuudella käytettynä. Mun pitäisi kuitenkin yritää karistaa se oravalauma, joka tuntuu seuraavan mua ihan joka hetki.

Öljy odotetaan kuin kuuta nousevaa. Nimittäin pikiöljyä, joka toivottavasti saapuu huomenna. Migreeniherkkänä ihmisenä suurin osa noista karkotteista on omaan nenään niin kamalia, etten vaan voi niitä käyttää.

Huh, tää olikin vaikea! Tuplaveelle en kertakaikkiaan keksinyt mitään...