Keskiviikkotunnilla Toscan kanssa tehtiin paljon erilaisia tehtäviä. Paljon siirtymisiä, kolmikaarista kiemuraa sekä minulle ihan uutena juttuna avotaivutuksia. Jälkimmäiset menivät vähän sinnepäin, mutta kyllä siellä sentään muutama askel osui kohdalleenkin.
Tunnin suurimmat oivallukset liittyivät (jälleen) käsivarsien asentoon sekä pohkeiden käyttöön. Miten se onkin niin vaikeaa pitää kyynärpäät paikallaan, kiinni kyljissä, tarpeeksi takana (ilman että kuitenkaan nojautuu taaksepäin), napakasti mutta samalla joustavasti? Aina pieneksi hetkeksi löydän sen oikean paikan ja oikean tuntuman, mutta en sitä onnistu ylläpitämään juuri viittä sekuntia pidempään. Onnistuneiden hetkien ajan Tosca laukkasikin kaula kauniisti taipuneena ja taisin saada ensimmäisen pienen aavistuksen siitä, mitä tuntumalla tarkoitetaan.
Pohkeiden käytön oivallus liittyi erityisesti laukkaan. Olen tainnut aika kovasti tarrautua jaloilla hepan kylkeen, ja pohkeiden irrottaminen kyljistä ei ole tuntunut mahdolliselta. Siis on ollut sellainen tunne, että jos sen tekisin, menettäisin tasapainoni. Nyt Toscan laukka oli välillä niin laiskaa, että siitä tuli nelitahtista, jolloin kyydissä pysymisestä tuli hurjan vaikeaa. Oli siis pakko uskaltaa yrittää irrottaa jalat kyljistä ja antaa kunnon impulssi pohkeilla. Ja kyllä muuten toimi! Kaiken lisäksi jalkojen irrottaminen ei juurikaan vaikuttanut tasapainoon ja reipas laukka palkitsi rohkean kokeilijan ruhtinaallisesti.
Olin kuitenkin jo ehtinyt ääneen kertoa, että jalkojen siirtely tuntui jo ajatuksena vievän tasapainon. Tästä hyvästä saatiin vielä tunnin lopuksi harjoitella vähän kehonhallintaa. Ravattiin ilman jalustimia ja piti nostella polvia vuorotellen ja samaan aikaan ja liikutella jalkoja milloin mihinkin suuntaan. Tämä olisi vielä alkutunnista voinut mennä vähän paremmin, mutta nyt oltiin jo siinä vaiheessa, että tädin vatsalihakset olivat aika käytetyt, Tosca lämmennyt sopivan vauhdikkaaksi ja aloittanut taas kaulan venkoilun. Suurin osa energiasta meni ihan pelkän tasapainon hakemiseen ja jarrutteluun. Niin monta kertaa tuli tunne, että maa, täältä tullaan!
Olen kyllä paljon miettinyt tuota tippumista. Jos vain voisi tilata sellaisen tippumisen, jossa ei menisi mikään paikka rikki, niin tilaisin heti. Uskon, että se vähentäisi jännittämistä aika tavalla. Suunnitelmissa myös turvaliivin hankinta - ehkä sekin auttaa? Ja kun nyt näistä välineistä tuli puhetta, niin olisiko mahdoton ajatus ratsastaa sellaisten rullaluistelurannesuojien kanssa? Nähdäkseni niistä olisi ainakin kahdenlaista hyötyä: turvaisivat tippumisessa ja estäisivät ohjeiden vastaista rannetyöskentelyä esimerkiksi pidättäessä. ;)
Tosca oli taas hurmaavan kiltti hoidettava ja harjailiinkin oikein antaumuksella sekä ennen tuntia että sen jälkeen. Siinä harjaillessani sain puhuttua itseni tallitöitä opettelemaan lauantai-illaksi ja sunnuntaiaamuksi. Ei muuten ihan joka tallilla ole keski-ikäisiä heppatyttöjä orjina :)
*****
Juoksurintamallakin on tapahtunut muutaman viikon pikkusairastelun jälkeen. Tiistaina juostiin ihanan ystävän kanssa tunnin lenkki Seurasaaressa. Footpodin mukaan matkaa taittui 8 kilometriä. Reilun viikon juoksutauon jälkeen tuokin vauhti tuntui kovalta ja viimeiset 10 minuuttia todella pitkiltä. Lenkin jälkeen oli huippuhyvä mieli ja palkittiin itsemme ihanalla illallisella Comassa - ei ainakaan pääse laihtumaan.
*****
Tänä vuonna vappua vietetään siis heppailun merkeissä: perjantai-iltana vakkaritunti, lauantaina yksäri Toscalla ja sen perään tallitöiden harjoittelua, joka jatkuu sunnuntaiaamuna. Ou jee!
(Yläreunan kuva on parin viikon takaa Rauhalan tallilta, kun ei nyt keskiviikkona tullut uusia räpsittyä.)
