Huipputunti!

Oijoijoi, heppakuume kasvaa! Tämän illan tunti oli ihan huippu! (Kuvassa Helmi-tamma tunnilla ennen joulua)

Sain mennä tänään Nastalla, jonka kanssa yhteistyö on pelannut enimmäkseen oikein hyvin aiemminkin. Olin jo etukäteen päättänyt yrittää aiempaakin enemmän nauttia ratsastamisesta enkä niinkään huolestua siitä, jos kaikki ei menisi ihan oppikirjan mukaan. Onnistuinkin rentoutumaan aika hyvin.

Alkulämmittelyiden jälkeen tehtiin vapaavalintaisessa kohdassa pitkää sivua käännös kohti keskikenttää ja pysähdys pituushalkaisijan kohdalla. Pysähdyksen piti kestää vähintään neljä sekuntia ja siitä suoraan harjoitusraviin ja taas käyntiin juuri ennen uutta käännöstä pitkältä sivulta keskustaa kohti. Tavoitteena oli ennen kaikkea suora linja, suora hevonen ja hallittu pysähtyminen. Nastan kanssa tehtiin hyviä suorituksia karkeasta arvioiden noin 6/10. Olin tosi tyytyväinen!

Tuntuu, että vasta tällä tunnilla ymmärsin ylävartalon merkityksen pysäyttämisessä. Aika höntiltä tuntuu, että näin monen kuukauden ratsastamisen jälkeen tunnin ehkä valaisevin kokemus tulee pysäyttämisestä, mutta näin se nyt vaan meni =)

Seuraavaksi jatkettiin samaa kuviota, mutta pysähdysten tilalle tuli 5 käyntiaskelta ja muu aika mentiin ravia. Tämänkin saimme sujumaan hyvin, joskin opettajan palautteen mukaan käyntiaskelet olivat vähän turhan vauhdikkaita.

Tunnin lopulla laukattiin ensin kahdella pääty-ympyrällä. Muutamalla ratsukolla oli vaikeuksia pysyä omalla ympyrällään, minkä vuoksi siirryttiin kaikki suurelle keskiympyrälle. Laukka sujui enimmäkseen ihan hyvin. Tosin myöntää täytyy, että kaikki laukannostot eivät (taaskaan) tapahtuneet omasta aloitteestani vaan Nasta lähti edellä olevan kaverin perään. Pitäisi tietysti aina pysäyttää, rauhoittaa ja ottaa komento takaisin. Muutaman kerran yritinkin, mutta en aina niin hyvällä menestyksellä. Tiedän, että tätä ei saisi missään nimessä myöntää ääneen, mutta yhdessä vaiheessa ajattelin, että antaa mennä, että ehditään vähän laukkaamaankin. Ei kai saisi koskaan antaa periksi, mutta olen vaan niin kovin heikko.

Positiivista tunnissa oli siis pysäytykseen liittyvä ahaa-elämys sekä se, että opettajan ei tällä kertaa tarvinnut antaa korjaavaa palautetta istunnastani/painopisteestä. Ilmeisesti tänään osasin vähän korjata viime viikon etunojasta tasapainoisempaan asentoon. Ratsastaminen myös tuntui tosi hyvältä ja horjahdus-tuntemuksia tuli ehkä vain pari kolme. Se on tosi vähän, jos vertaan vaikka viime viikon tuntiin, jolloin horjahdus tuntui enemmänkin pysyvältä olotilalta kuin ohimenevältä ilmiöltä.

Toinen parempaan asentoon ja tasapainoon liittyvä tekijä on ihan varmasti satula: Nastan satula ilmeisesti vaan sopii minun kropalleni tosi hyvin ja siinä on helppo löytää tasapainoisempi asento. Anonyymi kommentoija vahvistikin epäilyksiäni siitä, että satulalla on väliä. Silti on varmasti oman kehittymisen kannalta tosi hyvä päästä kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia hevosia ja satuloita.

Sunnuntaina sitten odotettavissa kaksi tuntia maastonautiskelua issikan selässä. Miten sitä pärjää huomisen ilman heppailua?