keskiviikko 25. elokuuta 2010

Se olen muuten minä, joka määrään! ;)

Eilisellä tunnilla Sissin kanssa yllätin itseni: vaikka neiti oli taas aika vauhdikkaalla päällä, pidin kerrankin pintani eikä yksikään laukka lähtenyt muuten kuin minun aloitteestani! Melkoinen saavutus tädiltä, jolla on enemmän kuin tapana katsoa sormien läpi, painaa villaisella ja yrittää mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta.

Tunnilla taivulteltiin ja tehtiin paljon siirtymisiä. Voi jos jostain voisi ostaa uudet, rennot jalat! On kyllä ongelmallista näiden kinttujen kanssa. Eiväthän ne rentoina ole koskaan, mutta jäykistyvät ihan mahdottomíksi viimeistään siinä vaiheessa, kun niillä pitäisi jotain tehdä - eli todella helppoa yrittää taivuttaa ja säilyttää jonkinlainen istunta, kun 30 sekunnin välein pitää metsästää jalustinta takaisin oikealle paikalle.

Harjoitusravi tuntui taas enimmäkseen aika hirveältä. Pelkään, että ravissa istumisen suhteen on tullut takapakkia. Elättelen vielä toiveita, josko se voisi tosiaan olla vain tunne, joka juontuisi istuntakurssista; silloin kun sai välillä pitkiäkin pätkiä kokea, miltä vähän parempi istunta tuntuu ja kun nyt on omillaan niin kaukana siitä, tuntuu, että olisin palannut viime syksyyn istunnan osalta. Tai sitten tosiaan olen taantunut viime syksyn/alkuvuoden tasolle. Huoh.

Näistä murheellisista taantumamietteistä huolimatta tunnista jäi erittäin hyvä mieli: minä määräsin! =)

Kotiin lähtiessä tarinoin hetkisen kauniin Hildan kanssa. Herttainen nuori neiti on seurallinen ja kovin kuvauksellinen eikä arastele kameraa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti