maanantai 23. heinäkuuta 2012

Valitusta valmennuksesta ja hikistä maastatyöskentelyä

Nyt tekee mieli valittaa valmennuksesta, koska...

1. Valmennustunnit herättävät huomaamaan, miten selkärangattomasti sitä itsekseen ratsastaakaan.

2. Valmennustunneilla onnistumisista ja ohikiitävistä oikein tekemisen hetkistä seuraa ihan huippufiilis, tuntee itsensä ratsastajaksi – ja siitä  tulee riippuvaiseksi.

3. Siksipä hyvän valmentajan toivoisi olevan paikalla aina. Siis todellakin ihan aina, maastoilut mukaan lukien.

4. Kovakaan toivominen ei kohenna talouttani, joten on tyydyttävä muutamaan valmennuskertaan viikossa. (Oikeasti olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta valmentautua niinkin usein, mutta osanen minusta on silti ihan kyltymätön.)

Tänään oli siis jälleen ihan supersuperhuippuhyvä tunti. Mia ratsasti Durden ensin hereille, jonka jälkeen pääsin harjoittelemaan melkein pelkällä ajatuksen voimalla ratsastamista. Todistettua on, että kunhan Durandon saa hereille, toimii se ihan todella pienillä avuilla.

Tunnin jälkeen oli todella hyvä mieli...joskin torstaihin tuntuu olevan hurjan pitkä aika – mutta sanovat, että hyvää kannattaa odottaa :)

Olisipa muuten mahtavaa päästä siihen pisteeseen, että saisi itsekin hevosen hereille jo heti alkuverkoista lähtien eikä vasta sitten viimeiseksi viideksi minuutiksi. Sen voisi ehkä lisätä työn alla olevaan tavoitelistaan.

Maastatyöskentelyn harjoittelua

Eilen Laajan tallin Pirkko Haikkala piti talliporukallemme maastatyöskentelykurssin. Ohjelmassa oli demo, teoriaa sekä neljän ratsukon ryhmissä 2 x 45 minuuttia harjoittelua. Päivä oli mielenkiintoinen, opettavainen ja – aivan kuten ratsastustunnitkin – minulle fyysisesti raskaampi kuin Durandolle (joo, se ei ole mikään meriitti).

Hevosten kanssa työskenneltiin ihan normi suitsilla ja raviosuudessa sai todella pistää tossua toisen eteen. Mulle suurin haaste tässä(kin) oli saada Durando liikkumaan riittävän energisesti eteenpäin.

Upotan tähän Laajan tallin sivuilta löytyvän videon, joka esittelee Pirkon työskentelytyylin varmasti paremmin kuin loputtoman pitkät selitykseni :)



Satula-asiaa

Tänään hain kokeiluun kauan odotetun MW-leveyden K2:sta. En olisi arvannut, että asialla olisi minulle mitään merkitystä, mutta pettymys oli yllättävän suuri, kun satula paljastui väriltään ruskeaksi. Tärkeintä on kuitenkin sopiva satula, joten tarvittaessa sopeudun elämään sitten sen ruskean kanssa.

Tunnille en halunnut kokeilusatulaa laittaa, vaikka Mian mielipiteen toki haluankin kuulla ennen vaihtopäätöstä. Olen jo parilla tunnilla ratsastanut kokeilusatulassa, ja huomannut vieraan satulan aiheuttavan turhaa ylimääräistä jännitystä, joten säästin ensikokeilun huomiselle. Käytävällä Durden selässä satula näytti hyvin istuvalta. Olen toiveikas.

5 kommenttia:

  1. Hiukan hymyilyttää ajatus tuollaisesta maastatyösketelystä omien hevosteni kanssa... ;D Ohjelmaan kuuluisi luultavasti: "njäh, ei oikein kuule nyt nappaa" "kato, tuolla on hirveesti APILAA!!" ja "Ai kiitolaukkaa kenttää ympäri ja sinä meinasit roikkua mukana..??" piaffen ja muiden "hieman" korkeammin koulutettujen hevosten liikesarjojen sijaan. :D
    Upealtahan tuo näyttää, kun sen tekee joku sellainen, joka sen osaa ja hevonenkin on kartalla, että mihin tässä nyt pitäisi mennä. Ja varmasti hevoselle mieluisaa vaihtelua normipuurtamisen ohella.
    Koska täällä ollaan pihalla kuin lumiukot, jätämme (toistaiseksi) kokeilut väliin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, tuskin meidänkään maneesissa näytti ihan samalta kuin tuolla videolla ;), mutta hepat suhtautuivat kyllä melko kivasti. Joskin omani sai kyllä osakseen epäilyjä siitä, onko kyseessä mahdollisesti aivokuollut yksilö :)

      Poista
  2. Nyt täytyy oikein tulla kiittämään. Jotain tästä ja edellisistä postauksista on jäänyt korvan taakse ja sainkin jostakin ylimääräistä tarmoa. Tahvo liikkui tänään tosi mukavasti. Kentällä löydettiin heti alkukäyntien jälkeen reipas tempo raviin ja sitten menin maastoon laukkailemaan. Uskalsin jopa kokeilla päästäisikö vähän lujempaa vaikka maastossa Tahvo reippaammin laukkaa muutenkin. Uskalsin koittaa elämäni ensimmäisen kerran laukata tallille päinkin. Hyvä me! Tahvon "kovaa meneminen" on varmaan normihevosen normivauhtia. No, kuitenkin edistystä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeejeejee, nyt tulin kyllä todella iloiseksi sun puolesta! Hyvä Annemari, niin sitä pitää! Oot entistä vahvemmin mun maastoidoli :)

      Poista
  3. He hee, kiva kuulla, että oon idoli. :D

    Kun on yksi onnistunut maasto takana niin ei iske paniikki vaikka kaikki ei menisikään täydellisesti tai vaikka Tahvolla olisi känkkäränkkäpäivä. Olisi vain vähän paremmat pohjat meidän maastoissa.. Kamalan kovaa pikkutietä menen ellei ole sade heiman pehmittänyt. Tahvo ravailee lammikoista niin että vesi pärskyy. :D Hauska.
    Nyt on onneksi peltoilemaankin päästy niin on pehmeä ja tasainen pohja jossa laukata.

    VastaaPoista