Siirtymiä, kulmia, taivutuksia, pidätteitä

Kaunottaret Sissi ja Siina

Perjantain tunnilla sain pitkästä aikaa ratsukseni Helmin.  Aloitettiin tekemällä voltit pitkien sivujen keskelle. Tärkeää oli saada hevonen taipumaan ja silti säilyttää hyvä käynti. Sitten lisättiin voltit myös lyhyiden sivujen keskelle ja otettiin mukaan ravipätkät aina siitä, kun palattiin voltilta uralle seuraavaan kulmaan (eli näillä ratsastustaidoilla lyhyeen sivuun ei kovin montaa raviaskelta mahtunut).

Helmin kanssa yhteistyö sujui näissä ihan kohtuullisesti, joskin tamma ennakoi lähes kaikki käyntisiirtymiset. Näin jälkikäteen mietin, että jos heppa siirtyy oma-aloitteisesti käyntiin, niin pitäisi varmaan jatkaa ravissa tehtävänvastaisesti kulman ylikin, jotta saisi itse määrättyä askellajin. Tässä kohtaa taas vanha löperö näytti todellisen luontonsa ja hyväksyi Helmin ennakoinnit lähes mukisematta, aijai.

Kun voltteja ja siirtymiä oltiin tehty molempiin suuntiin, siirryttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin taas ravi-laukka-siirtymiä, eli puoli kierrosta aina yhtä lajia kerrallaan. Molempiin kierroksiin oli yhden kerran haasteita saaada laukka nousemaan, mutta muutoin kaikki yritykset (joita oli aika monta) onnistuivat tosi hyvin. Helmin laukka varsinkin oikeaan kierrokseen oli tosi mukavaa. Vasempaan oli vähän enemmän käynnistysvaikeuksia ja tiestäkin pikkuisen enemmän keskusteluntarvetta.

Kaikkiaan tosi kiva tunti Helmin kanssa! Lonkat ja reidet joutuivat koville, kun yritin niitä muistaa pitää aukinaisina ja Helmi on melko pyöreä rungoltaan :)

Avaruusponi <3

Lauantaiksi oltiin varattu kaverin kanssa yhteinen yksityistunti, tavoitteena erityisesti istunnan parantaminen. Ratsuksi sain ihanan, tasaravisen Siinan.

Alkuun mentiin neliötä käynnissä. Ohjeena oli tehdä hyvät kulmat, muistaa suoristaa ja säilyttää käynnin tahti kaikissa vaiheissa. Siina yritti keskikentän puoleisilla kulmilla vähän kiihdytellä taivutusten alta pois, ja löperönä annoinkin sen aluksi niin tehdä (tamma onnistui huijaamaan minua taipumalla juuri sen verran, että sai minut tyytyväiseksi). Huomautusten jälkeen tsemppasin ja muistin ulko-ohjan, jonka jälkeen kaikki neljä kulmaa menivät kivasti.

Kuvioon lisättiin pysähdykset kaikille sivuille ja muutama peruutusaskel. Erityisesti piti keskittyä pitämään yläkroppa hallittuna siirtymissä. Onnistuin melko hyvin, ja positiivista oli se, että silloinkin kun en onnistunut, huomasin sen myös itse. 

Sitten jatkettiin samaa neliötä ravissa. Tässä vaiheessa jouduin sanomaan heiheit jalustimille. Ei siitä mihinkään pääse, että harjoitusravi on tällä keholle toooosi vaikeaa. Väliin mahtui toki sellaisiakin pätkiä, jolloin löytyi yhteinen rytmi ja hetkellinen rentous. Enimmäkseen kuitenkin keskityin puristamaan reisilläni kuin viimeistä päivää.

Hassu ilmiö on se, että kun ilman jalustimia vauhti kiihtyy, niin menen lähes toimintakyvyttömäksi ja tuntuu, etten saa edes pidätteitä tehtyä. Ei toimi sen paremmin kroppa kuin ajatuskaan. Kaikki energia tuntuu menevän selässä pysymisen varmisteluun. Välillä onneksi sain tehtyä pidätteetkin, ja niillä kerroilla kulmista tuli edes välttävät.

Lopuksi tehtiin vielä  kentällä kahdeksikkoa, jonka toinen puoli ratsastettiin neliöksi harjoitusravissa ja toinen puoli ympyränä laukassa.  Tässä vaiheessa minun oli pakko ottaa jalustimet takaisin käyttöön; laukassa kyllä uskoin selässä pysyväni, mutta arvelin laukka-ravi-siirtymisten koituvan kohtalokseni.

Jalustimiin turvautuminen taisi olla tällä kertaa oikea valinta, sillä Siina oli kovin laukkaavaisella tuulella, ja hidastamisen kanssa oli tekemistä. Tosin tässä opin oivan läksyn: kun on tuommoisen reippaamman hevosen selässä, niin se laukka kannattaa pitää pienillä pidätteillä hallussa heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Sen jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet tehdä hallittuja siirtymiä. Näillä ohjeilla viimeinen siirtymä oli välttävä. 

Hurjan hyvä tunti! Erityisesti tällaiselle löperölle on äärihyvä, että joku toinen vahtaa vähän tiiviimmin ja muistuttaa siitä, miten pitää koko ajan keskittyä tekemiseen ja tavoitella onnistunutta suoritusta eikä vaan jotain vähän sinne päin. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että voisi tuossa harjoitusravissa istumisessa kehittyä nopeammin; niin oli haastellinen tunti ja Siinalla sentään on todella tasainen askel.

*****

Huomenna pääsen kokeilemaan mahdollista vuokraheppaa. Jännittää niin vietävästi! Pitäkää peukkuja, että se on rakkautta ensi silmäyksellä :)