Päivän haaste: Takaosakäännös

Olikos joku sellainen sanonta, jossa väitetään, että joka päivä pitää oppia uusia temppuja? No, tänään en ainakaan oppinut. Piskuiset aivosoluni joutuivat äärimmäiseen rasitukseen ja hyrräsivät vinhasti, mutta ei siitä kyllä vielä tällä erää tulosta syntynyt :)

Olin siis Jadella Mian tunnilla ja tehtävänä oli takaosakäännös. Väitin Mialle, että niitä on aikoinaan harjoiteltu jo melkein alkeiskurssilla Rauhalan tallilla. Selailin sitten vähän vanhoja juttuja ja lienee pakko todeta, että tämä kuvaus ei ihan vastaa sitä, että tunnilla olisi tosiaan harjoiteltu takaosakäännöksiä. Että ei ole tämä tädin muistikaan enää ihan nuoruuden kukkeudessaan.

Tämän päivän harjoitus opetti, että

1. Mun pitää opetella etu- ja takaosakäännös, niin että ymmärrän, millaista liikettä hevosilta niissä vaaditaan sekä sen, mitkä ovat niitä tyypillisimpiä "virheitä", joita hevonen käännöksissä yrittää tarjota.

2. Kun ymmärrän kohdan 1, voin siirtyä omaksumaan sitä, millaisia apuja minun ratsastajana pitää osata antaa, jotta liikkeen voi toteuttaa.

3. Tunne ja reagointinopeus. Näitä voi kirjasta opetella, mutta ovat ihan yhtä olennaisia onnistuneen takaosakäännöksen kannalta kuin kohdat 1 ja 2. Olisi ihanaa, jos oppimisprosessia voisi tässä jotenkin nopeuttaa, mutta luultavasti kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden kasvattaminenkaan ei ole huono asia.

Oma tavoitteeni on, että juhannukseen mennessä pitää saada tehtyä Jaden kanssa vähintään yksi onnistunut takaosakäännös.

Takaosakäännöksestä ei juuri löydy googlaamalla tietoa ainakaan suomeksi. Youtubesta löysin yhden videon, jossa tehdään takaosakäännös kohdassa 0:33 - ei ole osaamista arvioida, onko miten tyylipuhdas? Kian heppablogissa on kerrattu valmentajan antamia ohjeita takaosakäännöksen tekemiseen. Hyviä video- ja kuvaesitysvinkkejä otetaan suurella kiitollisuudella vastaan.

*****

Tiistaina olin Rauhalan tallilla tunnilla Siinalla. Tamma oli niin karsinassa poikkeuksellisesti hapan (raskaushormonit hyrrää?), mutta ratsastaessa kuitenkin superkiva. Harjoituksena oli ikään kuin vastalaukkaa, paitsi suoralla uralla, jolloin se periaatteessa siis oli myötälaukkaa :)  - luonnollisesti siis niin, että oikeassa kierroksessa tavoitteena vasen laukka ja päinvastoin.

Siinan kanssa suurin haaste oli saada se rauhoittumaan niin, että pääsin edes yrittämään laukannostoa. Alan jo epäillä, että kyse on siitä, että itse jänskään näitä tehtäviä niin paljon, että jännityn ja Siina huomaa sen. Ja peruste tälle epäilylle on se, että sekä ravi että käynti olivat ihan rauhallisia aina siihen asti, kun aloin kääntämään pitkän sivun alkuun, jonka jälkeen siis oli tarkoitus nostaa laukka. Onko ehkä niin, että tädin ajatus on jo niin vahvasti siellä laukassa, että kehon viestit ovat kovin ristiriitaisia? Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun Siina liikkuu muuten rauhallisesti ja kivasti, mutta pyrkii "päätehtävän" kohdalla kaahottamaan.

Onnistuttiin kuitenkin nostoissa kahta myötälaukkaa lukuunottamatta, joten siihen puoleen olin ihan tyytyväinen. Sen sijaan omaa viestintää ja määrätietoisuutta pitäisi kehittää rutkasti. Huomenna pääsen taas tunnille, joten ei tule liian pitkää mietintätaukoa - hiphei!

Pohkeenväistöjä vaihtelevalla menestyksellä

Tiistaina kävin pitkästä aikaa Rauhalassa tunnilla. Olipa kiva nähdä kaikki ihanat Rauhalan ihmiset ja hepat. Sain ratsastaa suloisella Siinalla, joka oli kyllä vähän sitä mieltä, että jos kerran täti on niin pitkään poissa, voi täti sitten tehdä vähän enemmän töitä.

Tehtävänä oli pohkeenväistöjä käynnissä, ja lisäksi meitä lukuunottamatta muut harjoittelivat niitä myös ravissa. Alkuravin aikana Siina oli tosi mukava ratsastaa, mutta heti ensimmäisistä pohkeenväistöyrityksistä alkoi melkoisen toivoton taival. Pidätteet eivät menneet läpi enkä itse saanut hommaan minkäänlaista otetta. Totuus on vaan se, että olen vielä toistaiseksi ihan järkyttävän hidas reagoimaan, ja siksi aina auttamattomasti myöhässä.

Loppuraveissa Siina oli taas ihan hurjan kiva ratsastaa. Itselläni tulee väistämättä mieleen, että oman mielialani on täytynyt vaikuttaa hevoseen aika paljon. Kevyt ravi sujuu kuitenkin jo melko mukavasti enkä siinä joudu normaalisti jännittämään, mutta pohkeenväistöt käynnissä ovat olleet minulle aina vaikeita. Teoriani siis on, että Siina vaistoaa epävarmuuteni ja yrittää siksi juosta alta pois.

No pohkeenväistöissä en siis loistanut, mutta harjoitusravi tuntui aika mukavalta, ja ravi muutenkin oli rauhallisen rentoa, muttei kuitenkaan laiskaa.

*****

Jade <3

Tänään Mian tunnilla kerroin edellisen päivän kokemuksista, ja sen seurauksena harkkailtiin tietysti pohkeenväistöjä :) Väistättää piti suoralla uralla maneesin seinää hyödyntäen eli pitkälle uralle kääntymisen jälkeen nenä kohti seinää ja ristiaskelta koko pitkä sivu.

Alku oli karmaiseva. Unohdin pidätteet ja jäin kaivertamaan jalalla Jaden kylkeä. Tein enemmän kuin ajattelin  - enkä siis tunteella vaan hätäilemällä. Opetus oli jälleen kerran erittäin konkreettista: Mia piti pohkeesta kiinni eikä antanut mun koskea sillä Jadea muuta kuin silloin, jos ristiaskellus tai vauhti meinasi hiipua. Pikkuhiljaa aloin saada juonesta kiinni.

Pienen harjoittelun jälkeen käyntiväistöt tuntuivat jo lähes lasten leikiltä, joten vaikeusastetta piti luonnollisesti lisätä. Tehtiin samaa harjoitusta ensin pari kertaa ravissa, mutta sitten niin, että väistöön lähdettiin käynnissä, siirrettiin ennen puoliväliä raviin ja vähän puolivälin jälkeen takaisin käyntiin. Pohkeenväistö piti saada säilymään kaikkien siirtymien ajan. Ei ollut helppoa ja varsinkin ravista käyntiin siirtyessä väistöaskeleen säilyttäminen oli aikaa haastavaa. Onnistuin kuitenkin muutaman kerran ihan kelvollisesti. Onneksi Jade on niiiiiin taitava väistöissä ja taivutuksissa, että jos teen tilauksen edes suunilleen sinnepäin, niin rouva kyllä toimittaa.

No, jos noiden raviharjoitusten jälkeen juhlin, niin kyllä nuolaisin ennen kuin melkein tipahti. Vuorossa oli ensimmäistä kertaa pohkeenväistöjä laukassa. Pitkän sivun alusta piti lähteä väistättämään lävistäjän suuntaisesti, tähdätä kahden esteen väliseen aukkoon ja sen jälkeen suoristaa, ratsastaa lyhyelle sivulle ja jatkaa uraa pitkin. Ensimmäinen yritys oli semmoinen, ettei siitä jäänyt mitään mieleen. Taisin märehtiä omaa surkeuttani vähän turhan intensiivisesti, koska seuraavaksi löysin itseni Jaden kaulalta!

Toisella pitkällä sivulla oli uralla yksi maapuomi. Se oli ollut siinä lähes tunnin alusta lähtien ja olin todellakin sen huomannut, koska ensimmäisen kerran sen eteen käynnistä pysähdyttin. Ravissakin Jade oli ylittänyt puomin vähän vaihtelevasti, mutta pari kertaa melko tasaisestikin. Jotenkin olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että laukassa semmoinen yksi puomi ei tunnu missään. Yritin miettiä hyvää laukkaistuntaa ja koota ajatuksiani seuraavaa pohkeenväistöyritystä varten, kun ylitimme puomin ekaa kertaa laukassa.

Jaden mielestä maapuomin ylittäminen vaatikin vähän isomman hypyn ja siihen ei täti todellakaan ollut yhtään valmistautunut. Tasapaino meni siis ihan kokonaan ja lensin satulan etukaaren yli kaulalle. Oikea jalustin pysyi jalassa, ja se ehkä vähän auttoi siihen, ettei tullut maakosketusta. Eniten auttoi kuitenkin taas kerran Jade; kiltti ja kultainen tamma ei melkein ollut moksiskaan, vaikka yhtäkkiä täti retkottikin kaulalla. Pukittelun tai äkkipysähdyksen sijaan se siirtyi nätisti ravin kautta käyntiin, jotta täti sai punkea itsensä takaisin satulaan. Ihana Jade <3

Ja ne loput laukkapohkeenväistöt sitten tämän ravisuttavan läheltä piti -tilanteen jälkeen? Yllättävää kyllä oikeaan kierrokseen onnistuin saamaan ehkä yhden kelvollisen suorituksen, mutta vasen kierros oli sekä mulle että Jadelle aika vaikea. No, jääpähän parantamisen varaa. Ja oikeasti, jos tällä kokemuksella nämä menisivät ensimmäisellä kerralla putkeen, niin mihin huippuopettajia tarvittaisiin? ;)

Tämän tunnin tärkein opetus: Unagi!

Aktiivista pyöritystä

Tähän viikkoon olen työkiireistä huolimatta änkenyt kivasti heppailua. Ihan kaikkeen en kuitenkaan venynyt, ja maanantain tunnin jouduin jättämään väliin.

Sunnuntai, talliorjana Stenbackassa

Ihana talliorjapäivä! Sain ratsastaa Kallen puoli-itsenäisesti (Mia ratsasti samaan aikaan itse ja huikkaili aina välillä ohjeita) ja juoksutin Wopperin. Päivä vierähti nopeasti. Niin nopeasti, että Rampen kokeiluun ei sitten lopulta jäänyt aikaa, kun piti lähteä kotiin luovuttamaan ajopeli perheen toiselle harrastajalle. Kiva ja opettavainen päivä. Alan vähän päästä kärryille tuosta juoksuttamisestakin. Itse asiassa siitä saa minusta hyviä eväitä hevosen liikkeiden ennakointiin.

Tiistai, Sissi, Rauhalan talli

Jotain on muuttunut hevosessa, ratsastajassa tai molemmissa: opettaja kehotti pyytämään Sissiltä vähän reippaampaa ravia! Sissi oli rento ja kiva ratsastaa - ja tietysti muutenkin ihana!

Keskiviikko, Jade, Stenbackan talli

Maneesissa vain kolme ratsukkoa - jee! Tehtiin avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Jade osaa ne tosi hyvin ja kuskikin pysyi kyydissä. Jaden ravi tuntui taas parin viikon tauon jälkeen aika haastavalta, mutta lopputuntia kohden alkoi yhteinen rytmi jälleen löytyä.

Taisin ensimmäistä kertaa tajuta sen, että ravissa ei riitä, että pelkällä rentoudella yrittää päästä mukaan hevosen liikkeeseen, vaan pitää myös itse aktiivisesti tehdä pyörivää liikettä lantiolla. Tai ehkä tämä vaihtelee hevoskohtaisesti? Tai ehkä kyselen tästä tarkemmin Mialta ensi kerralla :)

Jade oli mahtava, ja tuntuu kerta kerralta rauhallisemmalta.

Perjantai, maastoilua Apassilla ja Siina Rauhalan tallilla

Tänään luistin töistä ja karkasin aamupäivällä maastoilemaan Apassin kanssa. Ilma oli kiva ja laukka metsätiellä niin kivaa! Apassi oli tänään jostain syystä vähän säikky; matkalla kohdattiin kaksi niin pelottavaa asiaa, että pitkään piti keskustella mennäänkö ohi vai ei. Tajusin tässä kohtaa, että onkohan minulla tähän edes riittäviä työkaluja - siis siihen, miten hevosen pelkoa pitää käsitellä? Pitäisköhän hankkia se Kaimion kirja - löytyisikö sieltä vastauksia?

Vähän haikeissa fiiliksissä ratsastin hetki sitten Siinalla syyskauden viimeisen tunnin Rauhalassa. Tammikuu menee reissussa ja kevään ratsastuskuviot ovat vielä vähän auki, joten en arvannut vielä edes varata paikkaa kevään ryhmistä.

Tunti oli kiva. Alkukäynnit otettiin laitumella umpihangessa. Tunnilla ei ollut monimutkaisia kuvioita, joten sai ihanasti keskittyä istuntaan ja perusratsastukseen; hyviin teihin ja apujen täsmälliseen käyttöön. Kevyt ravi tuntui tosi mukavalta. Laukka-ravi-siirtymät sujuivat luokattoman huonosti. Osittain ehkä siksi, että osa niistä tuli vähän pyytämättä esimerkiksi edellä olevan ratsukon siirtyessä raviin. Ei silti ollut kehumista niissäkään, jotka ehdin mielestäni muka valmistella.

Laukka tuntui ihan mukavalta, mutta huomasin, että jalkoihin tuli välillä vähän jännitystä ja kyynerpäät eivät tahtoneet pysyä omalla paikallaan. Vasempaan kierrokseen sain yhdessä vaiheessa itseni jotenkin vähän paremmin istumaan, ja huomasin, että se lyhyt hyvä hetki vaikutti positiivisesti myös Siinan liiikkeeseen. Enemmän hyviä hetkiä, kiitos! =)

Lauantai on poikkeuksellisesti heppavapaa, mutta sunnuntaina suuntaan taas Apassin kanssa maastoon. Tällä kertaa saan seuraa toisesta ratsukosta, ja pääsen toivottavasti tutustumaan johonkin uuteen, ehkä vähän pidempään reittiin.

Kriittinen rauha

Perjantain tunnille mennessä en enää edes arponut, että kukahan mulle on laitettu - Siina tietenkin :) Ja se on siis  pelkästään positiivista. Vaikka on kiva, että saa ratsastaa erilaisilla hevosilla, on mukavaa saada mennä useampia kertoja perätysten samalla. Se on ainakin mulle ainoa tapa päästä kokemaan isompia onnistumisia. Ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen on nimittäin aina vähän jotain sinnepäin.

Meillä oli kivan rento tunti ilman hankalia kuvioita. Siinan kanssa yhteistyö on parantunut tosi paljon. Muistan jo huomattavasti paremmin pidätteet - tällä tunnilla jopa ihan ensimmäisestä ravista lähtien - enkä jää enää läheskään niin usein vetämään kuin aiemmin. Kokonaisuuden hallintaa helpottaa se, että Siinan ravi on tosi tasainen, joten minunkin on siinä suhteellisen helppo istua. Tällä tunnilla myös taivutukset onnistuivat paremmin kuin aiemmin ja ylipäätään oli semmoinen olo, että homma oli kuskilla jotenkin hallussa.

Olen viime viikkoina tosi paljon pohtinut omaa oppimistani. Väitän, että itselläni ainakaan stressi ei sitä edesauta. Vaikka toki stressaavista tilanteista selviäminen saattaa aiheuttaa jonkinasteisen voittajaolon, niin ratsastuksellisesti stressitunnit saattavat viedä minua ennemmin huonompaan suuntaan. Siis kun stressaan, jännityn entisestään ja unohdan kaiken hyvään istuntaan liittyvän - tai en ainakaan kykene tietojani käytännössä toteuttamaan. Ja itse ainakin pelkään, että nämä kokemukset sotkevat sitä pientä hyvää alkua, joka lihasmuistiini on toivottavasti ehtinyt syntyä onnistuneiden tuntien aikana?

Joka tapauksessa nyt oli taas sellainen tunti, jolla oli aikaa ja tilaa miettiä omaa istuntaa, käsiä, kantapäitä, polvia, pakaroita ja reisiä - jopa vatsalihaksia. Paikoitellen oli sellaisia hetkiä, jolloin ratsastus tuntui tosi mukavalta. Ja Siina oli kyllä taas ihan huippu! <3

Leppoisaa menoa kipakassa kelissä

Auton lämpömittari näytti -14 astetta, ja olin palellut koko päivän. En varsinaisesti puhkunut riemusta ratsastustuntiin valmistautuessani, mutta onneksi en antanut velttoudelle valtaa. Tunti oli kiva!

Sain taas ratsastaa Siinalla. Tamma oli tavalliseen tapaan alkutunnista aika reipas. Sain kuitenkin opettajan ensimmäisen huomautuksen jälkeen toistuvilla, pienillä puolipidätteillä homman haltuuni kerrankin hyvissä ajoin, niin että ehdin tunnilla miettiä muutakin kuin jarruja. (Tässä yhteydessä täytyy kyllä ikäväkseni myöntää, että silloin, kun joudun puolipidätteitä ottamaan kaahottamisen hillitsemiseksi, niin valitettavan usein unohdan, että oikeassa puolipidätteessä tehdään muutakin kuin käytetään pelkkiä ohjia :( )

Lämmittelynä tehtiin loivaa kaarevaa. Siinan taivuttaminen vasemmalle oli huomattavan paljon hankalampaa kuin oikealle, ja taisin taas välillä jäädä aika pahasti puristamaan pohkeella. Opinkohan tuosta koskaan pois?

Lämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin takaosan väistättämistä ympyrän sisäpuolelle. Pohkeenväistöt käynnissä eivät koskaan ole olleet braavurini eikä tämänpäiväinenkään anna aihetta voimalliseen henkseleiden paukutteluun. Ehkä siellä aina välillä joku askel osui kohdalleen.

Haastellisinta minusta noissa käyntiväistöissä on oikean pidäte-pohje-rytmin löytäminen. Jostain kumman syystä kroppa tahtoisi tehdä ne samanaikaisesti. Sitten jos hetkeksi onnistun löytämään eriaikaisen rytmin, on se minusta hevosen askellukseen nähden väärä - olisi kai parempi, että ulkopohje antaisi merkin silloin, kun ulkojalka astuu, eikö?

Lopuksi otettiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä. Laukka tuntui mukavalta ja istunnan suhteen oli muutenkin tänään aika hyvä fiilis, jopa harjoitusravissa. Homma pysyi hallussa enkä ihan kamalasti joutunut jännittämään enkä jännittymään. Arvokkain muistutus tänään tuli opettajalta siitä, että jokainen askel pitäisi muistaa ratsastaa. Erityisesti silloin, jos korjaan etäisyyksiä vaihtamalla paikkaa tai tekemällä voltin, tapaan jäädä vähän matkustelemaan ja unohdan, että myös ne askeleet pitäisi ratsastaa ihan siinä missä muutkin.

Kenttä oli tänään tosi hyvässä kunnossa ja pukeutumalla pärjäsi oikein mainiosti. Ainoastaan reidet jäätyivät ihan totaalisesti. Eikä ihme, kun jalassa oli vain kesäratsastushousut ja iankaikkisen vanhat pitkät kalsarit. Sain vinkin lämpimästä, kotimaisesta, ekologisesta ja ilmeisen mukavalta päällä tuntuvasta Ruskovillan kerrastosta, jonka ajattelin tilata, kunhan saan hankinnan hyväksytettyä jollakin verukkeella ;D

Pikkuisen pelokkaita polleja

Rauhalan tunnilla sain ratsastaa tänään ihanalla Siinalla. Tamma oli kivalla tuulella ja tykkäsi seurustella. Kentällä näki vähän kummituksia tallin päädyn kulmissa, ja pyrki välillä juoksemaan niitä karkuun, mutta muuten oli oikein yhteistyöhaluinen. (Ai niin,  jos ei lasketa sitä, että keskikentällä olisi mielellään jäänyt aina kaartoon :))

Tunnilla ei tänään ollut mitään turhan monimutkaisia kuvioita - ja sehän sopi minulle! Raveissa tehtiin voltteja kulmiin tavoitteena saada hevoset taipumaan, ja menemään myös niihin mörkökulmiin. En voi kehua vieneeni kotiin läheskään jokaista erää, mutta niukan otteluvoiton taisin saada.

Laukkaa otettiin pääty-ympyröillä ja oli mahtavasti aikaa keskittyä myös omaan istuntaan. Samoin laukkojen välissä harjoitusravissa. Välillä taisin keskittyä taas itseeni vähän liikaakin, ja unohdin ratsastaa :) Ravi tuntui ajoittain ihan mukavalta, samoin laukka. Tosin heti, kun pitää tehdä jotain, vaikka vähän oikaista, niin paketti vähän leviää.

Siina ei ollut tänään yhtään kaahotusmielellä tai sitten asiaa auttoi, että muistin pienet puolipidätteet tänään heti alusta lähtien.

Kirjoituspaineita

Kuulin Rauhalan opettajalta, että muutama hänen asiakkaansa toiselta tallilta oli kertonut lukevansa tätä blogia, ja harmitelleen sitä, miten päivitystahti on vähän hiipunut.  Tulin ensinnäkin hurjan iloiseksi kuullessani, että näitä pohdintojani luetaan ja että joku niitä oikein odottaa.  Kiitos, että luette! Toisaalta samalla tuli hurjat paineet ottaa enemmän aikaa kirjoittamiselle. Lupaan yrittää!

P.S. Pitäisi saada vähän kuviakin, mutta nykyinen - toivottavasti tilapäinen - puhelimeni on jotenkin niin vastenmielinen käyttää, ettei tule juurikaan räpsittyä. Ja nyt alkaa olla ilta-aikaan kuvaaminen kännykkäkameralla muutenkin täysin toivotonta.

Tunnelmallinen talvimaasto

Eilisellä tunnilla mentiin maastoon. Vaikka tunti alkoi jo viideltä, oli pelloilla ja metsässä pimeää. Lumen ansiosta onneksi näki ja tunnelma oli taianomainen. Paitsi niillä aukeilla paikoilla, kun tuuli puhalsi todella viiltävästi ja meinasin tyysin kangistua kesähousuissani :)

Reissu meni muuten mukavasti, mutta yhdessä kapeassa paikassa Siina päätti varoa märkää polkua hyppäämällä sen verran sivuun, että polveni jäi aika kipeästi hevosen ja puun väliin. Onneksi taisin selvitä pienellä naarmulla ja mustelmilla. Pitäisi oppia herkemmäksi aistimaan ja nopeammaksi reagoimaan, niin saattaisi polvetkin säästyä.

Tänään pääsen Mian tunnille ja Jadella ja sitä ennen saan juoksuttaa Miron - niin kivaa!

Ihana heppaviikonloppu - ihan loppu!

Viikonloppu on pitänyt sisällään hurjan annokseen tallielämää. Perjantaina olin pitkästä aikaa moikkaamassa ihanaa Köpöä. Sain seurata satulan sovitusta ja pääsin vähnä ratsastamaankin.

Perjantai-iltana olin vetisellä tunnilla Rauhalan tallilla ratsuna vauhdikkaalla päällä ollut Siina.

Lauantaina ja sunnuntaina sain olla tallityttönä Mian apuna Stenbackan tallilla. Molempiin päiviin mahtui harjailua, puunailua, jalkojen pesua, juoksutusta, viemistä ja tuomista. Lauantaina myös ratsastusta. Paljon ihanaa heppa-aikaa, uusien asioiden opettelua ja hyvää seuraa!

Loistava viikonloppu vei kyllä tädistä mehut niin, ettei nyt ole voimia tämän kattavampaan raporttiin. Alkuviikko näyttää aika työntäyteiseltä, mutta yritän ehtiä paikkaamaan hiljaisuutta lähipäivinä.

Hyvä suunta

Rauhalan rautarouvat Sissi ja Siina <3

Tiistain tunnilla Rauhalassa oli aiheena pohkeenväistöt. Näissähän en ole varsinaisesti loistanut. Oikeastaan olen onnistunut väistöissä ainoastaan ravissa, Toscalla ja Nortilla Stenbackan tallilla. Ja näiden onnistumisten ainoa selitys ovat olleet nimenomaan nuo mielettömän osaavat hevoset.

Nyt siis pohkeenväistöä käynnissä. Siinan kanssa ensimmäiset yritykset menivät ihan penkin alle ja sain laiskanläksyä. Sitten toiseen kierrokseen homma yllättäen onnistui huomattavasti paljon paremmin. Ehkä Siina kyllästyi ja päätti, ettei kestä enää enempiä laiskanläksyjä :) tai ehkä tein jotain vähän paremmin.

Ainakin pääsin kiinni kahteen suurimpaan ongelmaani: 1) löperö päästi taas hevosen kävelemään tehtävän läpi uskottelemalla itselleen, että Siina on vain niin reipas ja kiva, että kävelee ja 2) kehnolla kehonhallinnalla on vaikeaa antaa avuja oikeaan aikaan; vaikka opettaja kuinka neuvoo, että vuorotellen pidäte, pohje, pidäte, pohje, niin tästä masiinasta niitä tuntuu saavan vain samanaikaisesti.  Yhdellä tai kahdella yrityksellä sain avuja tuotettua vähän eriaikaisestikin. Ja minä ihan totta yritin joka kerta! Harmittaa, että vaikka tietää, miten pitäisi tehdä ja vaikka kuinka keskittyy, ei kuitenkaan saa tuotettua sitä mitä pitäisi.

Laukkatehtävässä nostettiin lyhyen sivun keskeltä laukka, tehtiin pitkälle sivulle laukkaympyrä ja jatkettiin laukassa vielä toisen pitkän sivun puoliväliin asti, jossa siirtyminen raviin.  Oikeaan kierrokseen Siinan kanssa tehtävä sujui oikein hyvin. Haasteita aiheutti ainoastaan ajoittainen ruuhka reiteillä. Siina yritti välillä ennakoida laukkaa, mutta pidin pintani enkä heittätynyt löperöksi.

Vasempaan kierrokseen Siina säikähti jotain minulle näkymätöntä jo ennen ensimmäistä laukannostoa. Sen jälkeen oli haasteita saada tamma ylipäätään uralle sillä pitkällä sivulla, jolla laukka olisi pitänyt nostaa. Kun samaan aikaan Siina vielä yritti ennakoida laukkaa, niin oli näille taidoille jo vähän liikaa samanaikaista tekemistä. Osa yrityksistä kuitenkin onnistui, ja näillä kerroilla laukka oli mukavaa ja minun hallinnassani - muistin nimittäin tällä kertaa ne pidätteet vähän paremmin heti alusta lähtien.

Olin kovin tyytyväinen itseeni tunnin jälkeen, vaikkei läheskään kaikki mennyt nappiin. Ja Siina on ihana!

*****

Keskiviikkona uskaltauduin Mian tunnille Kallella (Stenbackan tallilla), vaikka yhteinen sävel sunnuntain kokeilussa jäikin vielä enimmäkseen löytämättä ;)

Tunnilla ratsastetiin erilaisia kuvioita; kolmikaarista kiemurauraa, voltteja, ympyröitä ja kahdeksikkoa, mutta minun kohdallani kuviot ovat aika epärelevantteja, vaikka tietysti muiden mukana menenkin. Mian keskittyy nimenomaan opastamaan kohti parempaa istuntaa. Kallen laukassa istuminen oli tänään aluksi todella vaikeaa. Vaikka suomenhevosilla istunkin laukassa muuhun tasooni nähden hyvin (palautteen määrästä päätellen), niin tuommoisen suuren hevosen laukka tuntuu olevan ihan eri juttu.

Pikkuhiljaa sain kuitenkin jalkojani rentoutettua ja lantiota mukaan liikkeeseen, jolloin laukkakin alkoi tuntua kivalta. Jännä oli myös huomata, että kun keho rentoutui, niin laukannostotkin onnistuivat ihan toisella tavalla. Laukkakahdeksikon viimeiset kaksi kierrosta menivät jo alkutuntiin verrattuna tosi hyvin. Loppuravien aikana sain ehkä ensimmäisen kerran tuntemuksen siitä, miltä tuntuu, kun jalka on enemmän niin kuin sen kuuluisi. Jotenkin sain yhtäkkiä varpaatkin vähän enemmän menosuuntaan ilman, että se tuntui hirmuiselta vääntämiseltä. Toiveita siis on!

Harjoitusravi oli tänään huomattavasti kurjempaa katsottavaa kuin sunnuntaina, mutta toivottavasti sillä saralla saadaan toivoa heräteltyä seuraavalla Kalle-tunnilla.

Sitä pääsee kyllä kokemaan hassuja fiiliksiä, kun saa ratsastaa niin hienolla hevosella kuin Kalle; ei ihan heti arvaisi, että näillä taidoilla tehdään laukanvaihto poikkihalkaisijalla ihan noin vain ohi mennen. Eikä muuten tehdäkään, mutta Kallen taidoilla tehdään :) Komea, huipputaitava Kalle <3

Siirtymiä, kulmia, taivutuksia, pidätteitä

Kaunottaret Sissi ja Siina

Perjantain tunnilla sain pitkästä aikaa ratsukseni Helmin.  Aloitettiin tekemällä voltit pitkien sivujen keskelle. Tärkeää oli saada hevonen taipumaan ja silti säilyttää hyvä käynti. Sitten lisättiin voltit myös lyhyiden sivujen keskelle ja otettiin mukaan ravipätkät aina siitä, kun palattiin voltilta uralle seuraavaan kulmaan (eli näillä ratsastustaidoilla lyhyeen sivuun ei kovin montaa raviaskelta mahtunut).

Helmin kanssa yhteistyö sujui näissä ihan kohtuullisesti, joskin tamma ennakoi lähes kaikki käyntisiirtymiset. Näin jälkikäteen mietin, että jos heppa siirtyy oma-aloitteisesti käyntiin, niin pitäisi varmaan jatkaa ravissa tehtävänvastaisesti kulman ylikin, jotta saisi itse määrättyä askellajin. Tässä kohtaa taas vanha löperö näytti todellisen luontonsa ja hyväksyi Helmin ennakoinnit lähes mukisematta, aijai.

Kun voltteja ja siirtymiä oltiin tehty molempiin suuntiin, siirryttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin taas ravi-laukka-siirtymiä, eli puoli kierrosta aina yhtä lajia kerrallaan. Molempiin kierroksiin oli yhden kerran haasteita saaada laukka nousemaan, mutta muutoin kaikki yritykset (joita oli aika monta) onnistuivat tosi hyvin. Helmin laukka varsinkin oikeaan kierrokseen oli tosi mukavaa. Vasempaan oli vähän enemmän käynnistysvaikeuksia ja tiestäkin pikkuisen enemmän keskusteluntarvetta.

Kaikkiaan tosi kiva tunti Helmin kanssa! Lonkat ja reidet joutuivat koville, kun yritin niitä muistaa pitää aukinaisina ja Helmi on melko pyöreä rungoltaan :)

Avaruusponi <3

Lauantaiksi oltiin varattu kaverin kanssa yhteinen yksityistunti, tavoitteena erityisesti istunnan parantaminen. Ratsuksi sain ihanan, tasaravisen Siinan.

Alkuun mentiin neliötä käynnissä. Ohjeena oli tehdä hyvät kulmat, muistaa suoristaa ja säilyttää käynnin tahti kaikissa vaiheissa. Siina yritti keskikentän puoleisilla kulmilla vähän kiihdytellä taivutusten alta pois, ja löperönä annoinkin sen aluksi niin tehdä (tamma onnistui huijaamaan minua taipumalla juuri sen verran, että sai minut tyytyväiseksi). Huomautusten jälkeen tsemppasin ja muistin ulko-ohjan, jonka jälkeen kaikki neljä kulmaa menivät kivasti.

Kuvioon lisättiin pysähdykset kaikille sivuille ja muutama peruutusaskel. Erityisesti piti keskittyä pitämään yläkroppa hallittuna siirtymissä. Onnistuin melko hyvin, ja positiivista oli se, että silloinkin kun en onnistunut, huomasin sen myös itse. 

Sitten jatkettiin samaa neliötä ravissa. Tässä vaiheessa jouduin sanomaan heiheit jalustimille. Ei siitä mihinkään pääse, että harjoitusravi on tällä keholle toooosi vaikeaa. Väliin mahtui toki sellaisiakin pätkiä, jolloin löytyi yhteinen rytmi ja hetkellinen rentous. Enimmäkseen kuitenkin keskityin puristamaan reisilläni kuin viimeistä päivää.

Hassu ilmiö on se, että kun ilman jalustimia vauhti kiihtyy, niin menen lähes toimintakyvyttömäksi ja tuntuu, etten saa edes pidätteitä tehtyä. Ei toimi sen paremmin kroppa kuin ajatuskaan. Kaikki energia tuntuu menevän selässä pysymisen varmisteluun. Välillä onneksi sain tehtyä pidätteetkin, ja niillä kerroilla kulmista tuli edes välttävät.

Lopuksi tehtiin vielä  kentällä kahdeksikkoa, jonka toinen puoli ratsastettiin neliöksi harjoitusravissa ja toinen puoli ympyränä laukassa.  Tässä vaiheessa minun oli pakko ottaa jalustimet takaisin käyttöön; laukassa kyllä uskoin selässä pysyväni, mutta arvelin laukka-ravi-siirtymisten koituvan kohtalokseni.

Jalustimiin turvautuminen taisi olla tällä kertaa oikea valinta, sillä Siina oli kovin laukkaavaisella tuulella, ja hidastamisen kanssa oli tekemistä. Tosin tässä opin oivan läksyn: kun on tuommoisen reippaamman hevosen selässä, niin se laukka kannattaa pitää pienillä pidätteillä hallussa heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Sen jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet tehdä hallittuja siirtymiä. Näillä ohjeilla viimeinen siirtymä oli välttävä. 

Hurjan hyvä tunti! Erityisesti tällaiselle löperölle on äärihyvä, että joku toinen vahtaa vähän tiiviimmin ja muistuttaa siitä, miten pitää koko ajan keskittyä tekemiseen ja tavoitella onnistunutta suoritusta eikä vaan jotain vähän sinne päin. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että voisi tuossa harjoitusravissa istumisessa kehittyä nopeammin; niin oli haastellinen tunti ja Siinalla sentään on todella tasainen askel.

*****

Huomenna pääsen kokeilemaan mahdollista vuokraheppaa. Jännittää niin vietävästi! Pitäkää peukkuja, että se on rakkautta ensi silmäyksellä :)

Tallin taika

Sain juuri ennen tallille menoa oikein harvinaisen kurjia uutisia. Semmoisia, jotka yleensä saavat  aikaan valtaisan kiukun ja turhautumisen, jonka sitten jossain vaiheessa, jonkun ontuvan tekosyyn varjolla kohdistan täysin aiheettomasti siihen kaikkein tärkeimpään ihmiseen. Nyt olin kuitenkin yksin matkalla tallille ja ruuhkien takia matkantekokin venyi. Alkoi tuntua, että myöhästyn. Ilmassa oli kaikki hermojen menetykset ainekset.

Parkkipaikalla tuoksuu märkä heinä.  Jo se saa sykkeen hidastumaan ja verenpaineen asettumaan. Tallin ovella kuuluu ensimmäinen hörähdys. Huijaan itseäni kuvittelemalla, että se on suunnattu juuri minulle. Silitän, rapsutan ja painan nenän vasten samettista turpaa. Olo on  seesteinen, onnellinen ja kiitollinen.

Hoidin ja varustin valmiiksi ihanan Siinan ja suuntasimme sateiselle kentälle. Tunnin aiheena oli istunta ja treenattiin erityisesti harjoitusravia. Mielestäni istuin paremmin kuin muutamilla aiemmilla kerroilla. Se antoi toiveita, mutta toisaalta Siinalla on yksi Rauhalan tallin tasaisimmista askelista.

Laukkaa harjoiteltiin tällä kerralla isolla keskiympyrällä niin, että aina puolet ympyrästä käveltiin ja puolet laukattiin. Molempiin kierroksiin ensimmäiset laukannostoyritykset epäonnistuivat; en ilmeisesti osannut viestiä riittävän selkeästi. Sitten, kun Siina sai kiinni siitä, mikä oli homman nimi, se yritti varastaa joka kierroksella. Ja mitä teki löperö? No hemmetti, ylitti itsensä tietenkin!!! =) Siis kertaakaan en antanut periksi enkä suostunut ajolähtöihin vaan kaikki laukat nostettiin tehtävänannon mukaisesti käynnistä.

Yksi laukannostoista taisi olla jopa tosi hienokin - ainakin se tuntui siltä. Ajoitus osui jotenkin nappiin, Siina lähti pehmeästi laukkaan heti pyyntöni perään ja onnistuin itse pysymään liikkeessä mukana myös siirtymän ajan. Tuntui ihan mahtavalta! Sen toistaminen ei sitten euforiassa enää onnistunutkaan. Ensi kerralla sitten!

Loppukäyntien aikana tajusin, että eipä olleet ikävät uutiset käyneetkään mielessä. Eikä mieli enää edes ollut mitenkään musta. Ihana laji!

Ihana Siina

Perjantain tunnilla pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Siina-nimiseen tammaan. Ja miten ihanaksi tapaukseksi tamma osoittautuikaan! Kuuliainen, reipas ja niin tasaiset askeleet, että pitkästä aikaa harjoitusravissa istuminenkin tuntui kivalta eikä tullut pelkoa, että ryskii heppapolon selän ihan kipeäksi.

Alkuverkaksi ratsastettiin neliökahdeksikkoa niin, että tehtiin kulmissa aina pysähdyksen kautta takaosakäännökset. Näissä onnistuttiin melko hyvin. Sitten jätettiin pysähdykset pois ja tavoitteena oli saada ponit taipumaan kulmissa. En muistanut enkä osannut olla riittävän jämptinä ja nopea ulko-ohjan kanssa, minkä takia muutamalla kerralla Siina kutakuinkin juoksi kulman läpi taivutusyritystäni karkuun. Voi kun osaisin ratsailla olla yhtä nopea kuin tuppaan muuten elämässä olemaan...

Varsinainen harjoitus jatkui samalla neliöllä niin, että suorat pätkät mentiin harjoitusravissa, jokainen kulma mentiin käynnissä taivuttamiseen keskittyen ja molempiin päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Siinan kanssa tehtävä sujui hyvin aina kun keskityin täpöllä ja muistin roolini muunakin kuin matkustajana.  Laukat nousivat aina ensimmäisestä pyynnöstä, joskin hieman hitaasti ja aina muutaman raviaskeleen kautta. Tästä olikin tarkoitukseni kysyä tunnin jälkeen, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta ei valitettavasti tullut tilaisuutta.

Lopuksi otettiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä ja se sujui ihan mallikkaasti. Kaikkiaan taas tosi kiva tunti ja ihana, ihana uusi heppatuttavuus!

*****

Sähköpostiin kilahti perjantaina ihana yllätys: kuvia jälkimmäiseltä Pyreneiden maastoilulta, josta kerroin heinäkuussa. Amelié oli hukannut kameransa ja löytänyt sen vasta hiljattain - tosi kiva, sillä näitä kuvamuistoja on mukava katsella synkeinä syysiltoina:

Kuvassa Monoi ja minä vasemmalla ja Amelié oikealla.