Siltä se tänään vähän tuntui, vaikka mentiinkin Mian tunnilla vain pienen pieniä kavaletteja :) Ympyrällä oli kaksi kavalettia perätysten (tähän on kai joku oikeakin termi, oisko joku in and out?), ja Jaden askeleet eivät ihan aina sopineet kohdalleen. Tuntui, että vähän vuorotellen joko ensimmäinen tai toinen kavaletti ylitettiin mahtiloikalla (siis tädin mittapuun mukaan).
Ehkä ei tällä kertaa pelottanut ihan yhtä paljon kuin aiemmin. Olisko mentaalipuolella tapahtunut jotain pientä edistystä?
Kavaletit kuitenkin saivat molemmat tädit jännittymään, joten maanantain tunnin veroinen rentous jäi aika kaukaiseksi haaveeksi. Ehkä ensi kerralla sitten?
Karkkilakko on iloksi auttanut painokäyrän kääntymistä oikeaan suuntaan. Viimeksi olin näin kevyt yli 5 vuotta sitten! Mutta no worries, kyllä mut vielä lyhtypylvään takaa näkee :)
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Säälittävää
Niin kovasti kuin tahtoisinkin kirjoittaa pitkät pätkät jokaisesta ratsastuskerrasta, niin aika ei taas viime aikoina ole tuntunut riittävän alkuunkaan. Mihinkään. Koska kapasiteetti käy äärirajoilla, en myöskään meinaa muistaa mitään ns. ylimääräistä. Niinpä olen joutunut turvautumaan kamalan ihanaan vaaleanpunaiseen puhelimeeni: nauhoitan ajomatkalla tallilta kotiin tunnin fiiliksiä ja oppeja. Jos muistan. Vähän säälittävää :)
Viime viikon torstaina olin Mian tunnilla Nortilla. Siitä ei löytynyt sanelua, joten aika hintsut on mielikuvat. Ainakin tehtiin pohkeenväistöjä. Vasempan sujui, mutta oikeaan ei oikein. Kuuntelin Norttia vähän huonosti ja olin siksi liian voimakas avuissani, joten väistöistä meinasi eteenpäinmenevä liike kaikota kokonaan.
*****
Perjantaina ratsastin itsenäisesti Jadella. Tein paljon siirtymisiä ja ympyröitä. Yritin keskittyä vain siihen, että molemmat tädit rentoutuisivat. Jossain kohden meni jotain oikein, koska loppupäässä oikean kierroksen laukka tuntui välillä jo ihan hurjan kivalta ja ravisiirtymiset siitä oli maltillisia. Positiivisempi kokemus kuin mitä odotin.
*****
Sunnuntaina olin taas Mian tunnilla Nortilla ja päästiin menemään puolet tunnista ulkokentällä. Ihana kevät! Maneesi on talvikeleillä ja varsinkin sateella kiva, mutta kyllä niitä seiniä mieluummin katselee ulkomaisemia.
Alkuverkaksi mentiin neliöitä käynnissä ja tehtiin kulmat vähän takaosakäännöksen tyyliin. Lopuksi kokeiltiin muutama kunnon käännöskin, ja kyllähän Nortti ne teki melkoisen nätisti.
Ravissa ja laukassa haasteeni on saada Nortin jalat liikkumaan. Pitäisi muistaa ratsastaa ihan koko ajan, pyytää eteen ja pidättää. Ei ole helppoa, kun on näin hidas.
Sisällä maneesissa tehtiin avo- ja sulkutaivutuksia ravissa. Avossa oikeassa kierroksessa meinasi välillä koko hevonen karata uran sisäpuolelle, mutta muuten taivutukset meni hyvin. Nortti vaan on niin taitava, että jos täti selässä ei ihan totaalisesti sössi hommaa, niin se toimii :)
*****
Maanantaina Lilon tunnilla Jade oli poikkeuksellisen rento. Jopa niin rento, että ensimmäiseen raviin piti vähän reilummin pohkeella kannustaa. Todella epätavallista.
Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä. Aluksi käynti-ravi-pysähdys-ravi-käynti-ravi. Pysähdykset Jaden kanssa ovat aiemminkin sujuneet kelvollisesti, mutta tällä kertaa onnistui myös pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen. Saattaa olla, että siihen väliin lipsahti välillä aina yksi tai kaksi vähän laiskempaa välimallin askelta, mutta kyllä nämä esitykset olivat tässä tehtävässä tämän kaksikon ehdotonta parhaimmistoa.
Ravi-laukka-ravi-siirtymiset sujuivat myös, alkuhapailujen jälkeen. Aluksi en oikein osannut ajoittaa siirtymiä oikeaan kohtaan, annoin liian pienen pidätteen ja liian voimakkaan pohjeavun. pohkeenväistöjä uralle. Oikealle sujui tosi hyvin, vasemmalle vähän heikommin, mutta tsemppasin loppua kohden.
Lopputunnista tehtiin vielä vastalaukkaharjoituksia niin, että laukattiin pitkän sivun alusta uralta loivasti keskihalkaisijalle ja takaisin ennen pitkän sivun loppua. Yhden kerran Jade vaihtoi laukan, muuten suoriuduttiin kivasti. Oli ihan hurjan kiva ratsastaa, kun Jade oli leppoisan oloinen.
*****
Tänään Rauhalan Tallin tunnilla ratsastin pitkästä aikaa pikkuisella Virmalla. Tunnin aiheena olivat taivutukset. Minulle uutena asiana harjoiteltiin myös vastataivutuksia eli taivutusta uralta ulospäin. Selityksen jälkeen oivalsin, että tavoitteena on ikään kuin sulkutaivutuksen peilikuva, jonka jälkeen uusi asia ei tuntunut enää niin vaikealta hahmottaa.
Virma taipui kuulemma Virmaksi oikein kivasti, varsinkin oikealle. Sen sijaan ihan myötätaivutuksissa oli kyllä välillä melkoisesti haastetta. Erityisesti sen jälkeen, kun ensimmäiset laukat olivat herättäneet Vauhti-Virman, ei taipuminen enää ollut tamman mielessä ihan päällimmäisenä :) Ihana pikkupulla se on <3
Ja ihana kevät! Kävin viikonloppuna puutarhamessuilla vähän nostattamassa kierroksia. Messuilta ajoin suoraan multaostoksille sillä seurauksella, että meidän keittiössä ei ainakaan ennen istutuskelejä mahdu kokkaamaan (ensimmäiset siemenet muuten iti jo eilen!).
Messuilla tavatuista uusista tuttavuuksista jäi erityisesti mieleen Punavihma. Herkän kaunis.
![]() |
| North Light |
Viime viikon torstaina olin Mian tunnilla Nortilla. Siitä ei löytynyt sanelua, joten aika hintsut on mielikuvat. Ainakin tehtiin pohkeenväistöjä. Vasempan sujui, mutta oikeaan ei oikein. Kuuntelin Norttia vähän huonosti ja olin siksi liian voimakas avuissani, joten väistöistä meinasi eteenpäinmenevä liike kaikota kokonaan.
*****
Perjantaina ratsastin itsenäisesti Jadella. Tein paljon siirtymisiä ja ympyröitä. Yritin keskittyä vain siihen, että molemmat tädit rentoutuisivat. Jossain kohden meni jotain oikein, koska loppupäässä oikean kierroksen laukka tuntui välillä jo ihan hurjan kivalta ja ravisiirtymiset siitä oli maltillisia. Positiivisempi kokemus kuin mitä odotin.
*****
Sunnuntaina olin taas Mian tunnilla Nortilla ja päästiin menemään puolet tunnista ulkokentällä. Ihana kevät! Maneesi on talvikeleillä ja varsinkin sateella kiva, mutta kyllä niitä seiniä mieluummin katselee ulkomaisemia.
Alkuverkaksi mentiin neliöitä käynnissä ja tehtiin kulmat vähän takaosakäännöksen tyyliin. Lopuksi kokeiltiin muutama kunnon käännöskin, ja kyllähän Nortti ne teki melkoisen nätisti.
Ravissa ja laukassa haasteeni on saada Nortin jalat liikkumaan. Pitäisi muistaa ratsastaa ihan koko ajan, pyytää eteen ja pidättää. Ei ole helppoa, kun on näin hidas.
Sisällä maneesissa tehtiin avo- ja sulkutaivutuksia ravissa. Avossa oikeassa kierroksessa meinasi välillä koko hevonen karata uran sisäpuolelle, mutta muuten taivutukset meni hyvin. Nortti vaan on niin taitava, että jos täti selässä ei ihan totaalisesti sössi hommaa, niin se toimii :)
*****
Maanantaina Lilon tunnilla Jade oli poikkeuksellisen rento. Jopa niin rento, että ensimmäiseen raviin piti vähän reilummin pohkeella kannustaa. Todella epätavallista.
Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä. Aluksi käynti-ravi-pysähdys-ravi-käynti-ravi. Pysähdykset Jaden kanssa ovat aiemminkin sujuneet kelvollisesti, mutta tällä kertaa onnistui myös pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen. Saattaa olla, että siihen väliin lipsahti välillä aina yksi tai kaksi vähän laiskempaa välimallin askelta, mutta kyllä nämä esitykset olivat tässä tehtävässä tämän kaksikon ehdotonta parhaimmistoa.
Ravi-laukka-ravi-siirtymiset sujuivat myös, alkuhapailujen jälkeen. Aluksi en oikein osannut ajoittaa siirtymiä oikeaan kohtaan, annoin liian pienen pidätteen ja liian voimakkaan pohjeavun. pohkeenväistöjä uralle. Oikealle sujui tosi hyvin, vasemmalle vähän heikommin, mutta tsemppasin loppua kohden.
Lopputunnista tehtiin vielä vastalaukkaharjoituksia niin, että laukattiin pitkän sivun alusta uralta loivasti keskihalkaisijalle ja takaisin ennen pitkän sivun loppua. Yhden kerran Jade vaihtoi laukan, muuten suoriuduttiin kivasti. Oli ihan hurjan kiva ratsastaa, kun Jade oli leppoisan oloinen.
*****
Tänään Rauhalan Tallin tunnilla ratsastin pitkästä aikaa pikkuisella Virmalla. Tunnin aiheena olivat taivutukset. Minulle uutena asiana harjoiteltiin myös vastataivutuksia eli taivutusta uralta ulospäin. Selityksen jälkeen oivalsin, että tavoitteena on ikään kuin sulkutaivutuksen peilikuva, jonka jälkeen uusi asia ei tuntunut enää niin vaikealta hahmottaa.
Virma taipui kuulemma Virmaksi oikein kivasti, varsinkin oikealle. Sen sijaan ihan myötätaivutuksissa oli kyllä välillä melkoisesti haastetta. Erityisesti sen jälkeen, kun ensimmäiset laukat olivat herättäneet Vauhti-Virman, ei taipuminen enää ollut tamman mielessä ihan päällimmäisenä :) Ihana pikkupulla se on <3
Ja ihana kevät! Kävin viikonloppuna puutarhamessuilla vähän nostattamassa kierroksia. Messuilta ajoin suoraan multaostoksille sillä seurauksella, että meidän keittiössä ei ainakaan ennen istutuskelejä mahdu kokkaamaan (ensimmäiset siemenet muuten iti jo eilen!).
Messuilla tavatuista uusista tuttavuuksista jäi erityisesti mieleen Punavihma. Herkän kaunis.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Rentoa quasimodoilua
Tänään ei tarvinnut ratsastaa ilman satulaa eikä mennä puomeja eikä kavaletteja. Sen sijaan keskityttiin Quasimodo-asennon vahvistamiseen ja hämmästeltiin sitä, miten helposti hevonen kääntyy, kun vain istuu oikein.
No enhän mä nyt tietty sentään rento ollut, mutta ei otsikko nyt ihan täysin valettakaan ole, koska olin kumminkin selkeästi rennompi kuin esimerkiksi eilisellä tunnilla ilman satulaa ;)
Uusi oivallus tuli siitä lantion liikkeestä. Tää on melkein jo niin noloa, etten kehtaa sitä tänne kirjoittaa, mutta koska vain virheensä myöntämällä voi oppia, niin antaa mennä: oon tainnut yrittää pyöritää lantiota väärään suuntaan. Että voi räkä. Tästä ei voi mennä kuin ylöspäin :D
No enhän mä nyt tietty sentään rento ollut, mutta ei otsikko nyt ihan täysin valettakaan ole, koska olin kumminkin selkeästi rennompi kuin esimerkiksi eilisellä tunnilla ilman satulaa ;)
Uusi oivallus tuli siitä lantion liikkeestä. Tää on melkein jo niin noloa, etten kehtaa sitä tänne kirjoittaa, mutta koska vain virheensä myöntämällä voi oppia, niin antaa mennä: oon tainnut yrittää pyöritää lantiota väärään suuntaan. Että voi räkä. Tästä ei voi mennä kuin ylöspäin :D
Tunnisteet:
istunta,
Jade,
quasimodo,
ratsastus,
ratsastustunti,
stenbackan talli
Pelon pisaroita ja kauhun karpaloita
Kyllä on taas tätiä koeteltu viimeisillä kahdella tunnilla!
Leppoisan istuntatunnin jälkeen oli maanantaina vuorossa vaihteeksi puomeja ja pikkuinen kavaletti. Ratsuna rentoakin rennommin kaikenmoisiin keppeihin suhtautuva Jade.
Ravipuomit sujuivat selkeästi edelliskertaa paremmin. Silti en edelleenkään voi väittää osaavani arvioida askelten pituutta niin, että osaisin auttaa hevosen ensimmäiselle puomille oikein. Oikein menneet kerrat ovat joko tuurin tai tunteen ansiota. Tai molempien.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että vaikka ratsastaessa pitääkin ajatella, niin mun tapauksessa ajattelua voisi välillä kääntää vähän pienemmälle ja antaa sillä tavalla tuntemiselle enemmän tilaa. Korostuu esim. pohkeenväistöissä, jotka saattaa mennä ihan hyvin, jos en ajattele, mutta heti, kun alan miettimään rytmiä pidäte-pohje-pidäte-pohje, niin ajattelu hidastaa tekemistä ja yhtäkkiä pidäte ja pohje tapahtuukin samaan aikaan :/
No mutta takaisin maaantain tuntiin. Suhteellisen leppoisasti sujuneiden ravipuomien jälkeen lähdettiin ratsastamaan tällaista kuviota:
1. laukka pitkän sivun lopussa.
2. lyhyelle sivulle voltti laukassa
3. pitkälle sivulle laukassa, jossa kaksi maapuomia
4. maapuomien jälkeen siirtyminen raviin
5. lyhyen sivun keskeltä laukka
6. iso pääty-ympyrä laukassa, ympyrällä yksi pieni kavaletti
7. ympyrän jälkeen siirtyminen raviin ja sitten taas kohtaan 1.
Sykkeet huiteli taivaissa ja pöksyissä tutisi. Alkoi jo hävettää, että joka kerta pelottaa tuollaiset pienet tikut yhtä paljon. Tarvittava rohkeus löytyy ainoastaan siitä luottamuksesta, ettei Mia pistäisi mua tekemään sellaista, mistä ei uskoisi mun todennäköisemmin selviytyvän.
Enimmäkseen kaikkien tikkujen ylitykset sujuivat ihan kivasti. Vasempaan kierrokseen ohjasin Jaden kaksi kertaa niin huonosti kavaletin yli, että tuli ristilaukassa alas. Ei tuntunut kivalta, mutta opettaapa ohjamaan paremmin.
Jännittävän este(!)osuuden jälkeen rentouduttiin harjoittelemalla siirtymisiä isolla keskiympyrällä: ravi-käynti-ravi ja laukka-käynti-laukka tai laukka-ravi-laukka. Aikamme siinä tahkottua ratsukon molemmat tädit alkoivat rentoutua ja loppua kohden myös laukka-ravi-siirtymiset tuntuivat mukavilta ja niissä pystyi istumaan.
*****
| Sikurin Sissi oli joutunut muuttamaan tilapäisen vuokralaisen tieltä uuteen karsinaan ja taisi olla vähän ihmeissään, kun uudessa karsinassa oli oven yläpuolella avointa kuikuilutilaa :) |
Koettelemukset jatkuivat tiistain tunnilla Rauhalassa: tädit pistettiin ratsaille ilman satulaa! Jos en taas tässä kohden luottaisi opettajan arvostelukykyyn, olisin kipittänyt häntä koipien välissä kotiin. Mutta en siis paennut paikalta vaan täristen ja hikoillen talutin Sissin puoliksi jäiselle ja puoliksi rapaiselle kentälle miettien, olisiko siihen tippuminen enemmän kivuliasta vai ainoastaan nöyryttävää :)
Käynnissä meno ei tuntunut ihan niin huteralta kuin pelkäsin. Sissin selkäranka painoi kyllä jo tässä vaiheessa ikävästi takamusta.
Ravi olikin sitten ihan toinen juttu. Joku ulkopuolinen tarkkailija olisi saattanut luulla, että Sissin selkään olisi ihmisen sijasta laitettu patsas. Rento mikä rento.
Väliin mahtui vähän parempiakin pätkiä, mutta ylpeys oli käydä lankeemuksen edellä: juuri ehdin olla vähän tyytyväinen, kun tuntui meno niin tasaiselta ja onnistuin vähän rentoutumaan. Sitten pieni horjahdus, paniikkitarraus harjasta ulkokädellä ja epätoivoinen jarrutusyritys sisäohjalla, ihan niinkuin aina on opetettu(!).
Harjoitusravissa onnistuin tosiaan välillä ihan vähän rentoutumaan, mutta sitten kun piti keventää, niin kauas katosi taas sekin vähäinen rentous. Keventämistä kyllä haittasi sekin, että en taidot ei kertakaikkiaan enää riittäneet samaan aikaan tempon säätelyyn, joten keventäessä vauhti kiihtyi aika tavalla. Ihmettelen, että pysyin selässä. Muilla tuli ilmeisesti hiki siitä, kun keventäminen oli fyysisesti niin raskasta. Mulla hien nosti pintaan silkka pelko :)
*****
Olen kiitollinen siitä, että on opettajia, jotka "pakottavat" ylittämään niitä omia henkisiä rajoja, kokeilemaan erilaisia tapoja tehdä asioita ja auttavat oppimaan rohkeammaksi. Vaikka aina valitan ja suureen ääneen julistan pelkojani ja osaamattomuuttani, niin toivon, että nämä väsymättömät tätiratsastajan sankarittaret jaksavat puskea minua urotekoihin jatkossakin :)
Tunnisteet:
ilman satulaa,
Jade,
kavaletti,
puomit,
ratsastus,
ratsastustunti,
rauhalan talli,
sissi,
stenbackan talli
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Quasimodojen kokoontumisajot
Boleron nappi kiinni, minikuminauha rintalastasta häpyluuhun, ryppy ylävatsaan, riippurinnat - erilaisia mielikuvia, joilla kaikilla sama tavoite: täydellinen istunta.
Ilmenevästi suurella osalla ratsastajista on taipumus ojentautua jotenkin liian suoraksi ja avata rintakehää liikaa. Seurauksena on huonommin joustava notkoselkä, vatsalihasten vajaakäyttö ja huonompi tasapaino. Ja tämän tädin tapauksessa vielä kaikenlaista hiertymää ja muuta mukavaa.
Mia oli osallistunut ratsastuspilatestunnille (tai jotain sinne päin) ja me sunnuntaitunnin innokkaat tädit ja tyttö päästiin heti osalliseksi uusista opeista. Eli siis harjoiteltiin selkeästi huonompaa ryhtiä. Hassuinta on se, että kun tekee pikiriikkisen muutokset ylävartalon asentoon, se tuntuu ihan järkyttävän suurelta. Toisaalta, juuri siksihän se pitääkin tehdä, koska se vaikuttaa niin paljon, vaikkei ulospäin kovin kummoiselta näytäkään. Ja se, mikä tädeistä tuntui kovinkin quasimodomaiselta, näytti ulospäin luonnollisen suoralta selältä.
Harjoiteltiin muutoksia kaikissa askellajeissa normaalisti ja sen lisäksi ravissa kevyessä istunnassa, 2-2-rytmillä keventäen ja muutamat pohkeenväistötkin ehdittiin tekemään. Siirtymissä pyrittiin käyttämään mahdollisimman pieniä apuja ja Nortin saikin varsinkin alaspäin vaihtamaan pelkällä hengityksellä ja lantion liikkeen pysäyttämisellä. Mukavan pehmeitä siirtymiä.
Mun istunnassa suurin muutos tehtiin takamusosastolla: tsemppasin valtavasti, että istuisin pyrstölläni ja voin kertoa, että iho tykkäsi kyllä. Videolta jälkikäteen nähtynä näytti kyllä siltä, että muutos oli haudannut alleen myös ne vatsalihasten alkiot, jotka jossain välissä vähän vilahtelivat tunneilla. Semmoista hytkyttä ja hölskettä, että kyllä hävetti katsoa. Mutta, kasvukivut kuuluvat asiaan :)
Laukka tuntui tosi kivalta tänään. Varsinkin oikeaan kierrokseen takamus pysyi aika hyvin penkissä ja jalat suht rentoina. Nortti oli oma ihana itsensä ja tunti kaikin puolin valtavan opettavainen.
Ilmenevästi suurella osalla ratsastajista on taipumus ojentautua jotenkin liian suoraksi ja avata rintakehää liikaa. Seurauksena on huonommin joustava notkoselkä, vatsalihasten vajaakäyttö ja huonompi tasapaino. Ja tämän tädin tapauksessa vielä kaikenlaista hiertymää ja muuta mukavaa.
Mia oli osallistunut ratsastuspilatestunnille (tai jotain sinne päin) ja me sunnuntaitunnin innokkaat tädit ja tyttö päästiin heti osalliseksi uusista opeista. Eli siis harjoiteltiin selkeästi huonompaa ryhtiä. Hassuinta on se, että kun tekee pikiriikkisen muutokset ylävartalon asentoon, se tuntuu ihan järkyttävän suurelta. Toisaalta, juuri siksihän se pitääkin tehdä, koska se vaikuttaa niin paljon, vaikkei ulospäin kovin kummoiselta näytäkään. Ja se, mikä tädeistä tuntui kovinkin quasimodomaiselta, näytti ulospäin luonnollisen suoralta selältä.
Harjoiteltiin muutoksia kaikissa askellajeissa normaalisti ja sen lisäksi ravissa kevyessä istunnassa, 2-2-rytmillä keventäen ja muutamat pohkeenväistötkin ehdittiin tekemään. Siirtymissä pyrittiin käyttämään mahdollisimman pieniä apuja ja Nortin saikin varsinkin alaspäin vaihtamaan pelkällä hengityksellä ja lantion liikkeen pysäyttämisellä. Mukavan pehmeitä siirtymiä.
Mun istunnassa suurin muutos tehtiin takamusosastolla: tsemppasin valtavasti, että istuisin pyrstölläni ja voin kertoa, että iho tykkäsi kyllä. Videolta jälkikäteen nähtynä näytti kyllä siltä, että muutos oli haudannut alleen myös ne vatsalihasten alkiot, jotka jossain välissä vähän vilahtelivat tunneilla. Semmoista hytkyttä ja hölskettä, että kyllä hävetti katsoa. Mutta, kasvukivut kuuluvat asiaan :)
Laukka tuntui tosi kivalta tänään. Varsinkin oikeaan kierrokseen takamus pysyi aika hyvin penkissä ja jalat suht rentoina. Nortti oli oma ihana itsensä ja tunti kaikin puolin valtavan opettavainen.
Tunnisteet:
istunta,
istuntatunti,
nortti,
quasimodo,
ratsastus,
ratsastustunti,
stenbackan talli
Blogivinkki
Löytyipäs hyvä postaus siitä, millaisia ominaisuuksia hyvä ratsastaja tarvitsee. Ainakin tälle tädille kolahti ja antoi paljon ajattelemisen ja kehittämisen aihetta.
Tunnisteet:
ratsastus
Kolinalla ja ilman
Perjantain tuntiin mahtui taas monenlaista harjoitusta vaihtelevalla menestyksellä. Vaatimustaso kasvoi jo alkuverkoissa, kun piti ratsastaa kulmat pienessä avotaivutuksessa. Aika vaatimattomiksi jäi meidän avot tuossa vaiheessa. Täti oli taas ihan liian hidas miettimään, että missä vaiheessa sitä taivutusta olisi pitänyt pyytää. Kulmat tahtoivat vähän solahdella ohi.
Jossain vaiheessa verkkaa toiselle pitkälle sivulle ilmaantui ravipuomeja. Jade melkein pysähtyi ensimmäiselle, kun olin liian optimistinen ja hidas. Seuraavilla yrityksillä päästiin puomeille suunnilleen oikeassa tempossa, mutta osa ylityksistä oli melkoisen kolisevia. Onneksi Jade ei jää kantamaan kaunaa kolinoista ja iloista kyllä, muutama ylitys sujui oikein kauniisti. No, kyllähän ne askeleet tuurilla välillä pakostikin osuvat kohdalleen :) Näin hitailla hoksottimilla etäisyyden arvioiminen ja siihen reagoiminen ajoissa on kyllä melkoinen haaste.
Harjoiteltiin myös laukannostoa ravipohkeenväistöstä niin, että käännettiin lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja siitä väistöä uralle päin. Heti uralle päästyä piti nostaa laukka. Ensimmäisillä kerroilla meni tosi hyvin. Sen jälkeen Jade alkoi vähän ennakoida, niin että ensimmäisestä väistöpohkeesta pyrki jo laukkaan. Intoa ja vauhtia rouvalla tuntui riittävän ja ehkä poikkeuksellisen paljon joutui tällä tunnilla pidättelemään.
Pidemmillä laukkapätkillä yritin palautella mieleeni, miltä ne rennot jalat taas tuntuivatkaan ja miten lantion pitäisi liikkua liikkeen mukana. Tuntuu, että vähän taantumista on tapahtunut. Ihomurheiden vuoksi oon saanut enimmäkseen kevennellä viime tunneilla. Se on tietysti hyvä, jotta ylipäätään pystyn ratsastamaan, mutta samalla pelottaa, että ne hyvän istunnan palikat unohtuvat.
Toisaalta voisin myös yrittää olla murehtimatta näitä. Tämähän on harrastus, jonka on tarkoitus olla iloinen ja voimaannuttava juttu eikä hillitöntä suorittamista ja itse itselle ladattuja paineita jatkuvasta (ja mahdollisimman nopeasta) kehittymisestä. Koska tässä nyt kuitenkaan ei enää GP-tasolle ole asiaa, voisin yhtä hyvin relata vähän, opetella hengittämään ja elämään rohkeammin. :) Siinä saattaisi vahingossa vaikka oppiakin nopeammin.
Jossain vaiheessa verkkaa toiselle pitkälle sivulle ilmaantui ravipuomeja. Jade melkein pysähtyi ensimmäiselle, kun olin liian optimistinen ja hidas. Seuraavilla yrityksillä päästiin puomeille suunnilleen oikeassa tempossa, mutta osa ylityksistä oli melkoisen kolisevia. Onneksi Jade ei jää kantamaan kaunaa kolinoista ja iloista kyllä, muutama ylitys sujui oikein kauniisti. No, kyllähän ne askeleet tuurilla välillä pakostikin osuvat kohdalleen :) Näin hitailla hoksottimilla etäisyyden arvioiminen ja siihen reagoiminen ajoissa on kyllä melkoinen haaste.
Harjoiteltiin myös laukannostoa ravipohkeenväistöstä niin, että käännettiin lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja siitä väistöä uralle päin. Heti uralle päästyä piti nostaa laukka. Ensimmäisillä kerroilla meni tosi hyvin. Sen jälkeen Jade alkoi vähän ennakoida, niin että ensimmäisestä väistöpohkeesta pyrki jo laukkaan. Intoa ja vauhtia rouvalla tuntui riittävän ja ehkä poikkeuksellisen paljon joutui tällä tunnilla pidättelemään.
Pidemmillä laukkapätkillä yritin palautella mieleeni, miltä ne rennot jalat taas tuntuivatkaan ja miten lantion pitäisi liikkua liikkeen mukana. Tuntuu, että vähän taantumista on tapahtunut. Ihomurheiden vuoksi oon saanut enimmäkseen kevennellä viime tunneilla. Se on tietysti hyvä, jotta ylipäätään pystyn ratsastamaan, mutta samalla pelottaa, että ne hyvän istunnan palikat unohtuvat.
Toisaalta voisin myös yrittää olla murehtimatta näitä. Tämähän on harrastus, jonka on tarkoitus olla iloinen ja voimaannuttava juttu eikä hillitöntä suorittamista ja itse itselle ladattuja paineita jatkuvasta (ja mahdollisimman nopeasta) kehittymisestä. Koska tässä nyt kuitenkaan ei enää GP-tasolle ole asiaa, voisin yhtä hyvin relata vähän, opetella hengittämään ja elämään rohkeammin. :) Siinä saattaisi vahingossa vaikka oppiakin nopeammin.
Tunnisteet:
Jade,
puomit,
ratsastus,
ratsastustunti,
stenbackan talli
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Kokovartalovalmennusta ja korvikkeita
Mia on kokovartalovalmentaja. Hänelle ei riitä se, että pääsee pari kertaa viikossa kiljumaan mulle kentän laidalta, että "KESKITY!". Ehei, Mia pitää huolen siitä, että mahdolliset heppailusta ylijäävät rahat (käsite, joka on jo lähtökohtaisesti todellisen maailman vastainen) menevät osteopaatille, joka yrittää vääntää vinosta tädistä suoran, jotta olisi helpompi ratsastaa. Mia myös pitää huolen siitä, että haluan hengata tallilla tuntitolkulla. Tämä hoituu kätevästi pistämällä täti karkkilakkoon, jolloin kotona ei ole enää oikeastaan mitään kivaa tekemistä. Kokovartalovalmennusta, eikö vain?
(Ja koska huumori on niin vaikea laji, niin selvennän vielä varmuuden vuoksi, että oikeasti olen äärettömän kiitollinen siitä, että on valmentaja, joka on niin innostunut tukemaan mun kehitystä ratsastajana, että jaksaa kannustaa kohti parempia valintoja myös maneesin ulkopuolella.)
Toistaiseksi puolentoista kuukauden mittainen karkkilakko on keventänyt Jaden taakkaa kolmella kilolla. Ihan aina ei ole ollut helppoa, mutta onneksi herkuille on löytynyt verrattain terveellinen korvike:
Kohtahan voisi lähteä tallille hengaamaan ja rapsimaan Jadea ennen tunnin alkua. Siis jos ei tarttis tehä töitä.
(Ja koska huumori on niin vaikea laji, niin selvennän vielä varmuuden vuoksi, että oikeasti olen äärettömän kiitollinen siitä, että on valmentaja, joka on niin innostunut tukemaan mun kehitystä ratsastajana, että jaksaa kannustaa kohti parempia valintoja myös maneesin ulkopuolella.)
Toistaiseksi puolentoista kuukauden mittainen karkkilakko on keventänyt Jaden taakkaa kolmella kilolla. Ihan aina ei ole ollut helppoa, mutta onneksi herkuille on löytynyt verrattain terveellinen korvike:
![]() |
| Niin namia! (paitsi ne joukkoon eksyneet huonot kuutiot) |
Tunnisteet:
karkkilakko,
kokovartalovalmentaja,
mangokuutio,
mia kainulainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

