Siltä se tänään vähän tuntui, vaikka mentiinkin Mian tunnilla vain pienen pieniä kavaletteja :) Ympyrällä oli kaksi kavalettia perätysten (tähän on kai joku oikeakin termi, oisko joku in and out?), ja Jaden askeleet eivät ihan aina sopineet kohdalleen. Tuntui, että vähän vuorotellen joko ensimmäinen tai toinen kavaletti ylitettiin mahtiloikalla (siis tädin mittapuun mukaan).
Ehkä ei tällä kertaa pelottanut ihan yhtä paljon kuin aiemmin. Olisko mentaalipuolella tapahtunut jotain pientä edistystä?
Kavaletit kuitenkin saivat molemmat tädit jännittymään, joten maanantain tunnin veroinen rentous jäi aika kaukaiseksi haaveeksi. Ehkä ensi kerralla sitten?
Karkkilakko on iloksi auttanut painokäyrän kääntymistä oikeaan suuntaan. Viimeksi olin näin kevyt yli 5 vuotta sitten! Mutta no worries, kyllä mut vielä lyhtypylvään takaa näkee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti