Quasimodojen kokoontumisajot

Boleron nappi kiinni, minikuminauha rintalastasta häpyluuhun, ryppy ylävatsaan, riippurinnat - erilaisia mielikuvia, joilla kaikilla sama tavoite: täydellinen istunta.

Ilmenevästi suurella osalla ratsastajista on taipumus ojentautua jotenkin liian suoraksi ja avata rintakehää liikaa. Seurauksena on huonommin joustava notkoselkä, vatsalihasten vajaakäyttö ja huonompi tasapaino. Ja tämän tädin tapauksessa vielä kaikenlaista hiertymää ja muuta mukavaa.

Mia oli osallistunut ratsastuspilatestunnille (tai jotain sinne päin) ja me sunnuntaitunnin innokkaat tädit ja tyttö päästiin heti osalliseksi uusista opeista. Eli siis harjoiteltiin selkeästi huonompaa ryhtiä. Hassuinta on se, että kun tekee pikiriikkisen muutokset ylävartalon asentoon, se tuntuu ihan järkyttävän suurelta. Toisaalta, juuri siksihän se pitääkin tehdä, koska se vaikuttaa niin paljon, vaikkei ulospäin kovin kummoiselta näytäkään. Ja se, mikä tädeistä tuntui kovinkin quasimodomaiselta, näytti ulospäin luonnollisen suoralta selältä.

Harjoiteltiin muutoksia kaikissa askellajeissa normaalisti ja sen lisäksi ravissa kevyessä istunnassa, 2-2-rytmillä keventäen ja muutamat pohkeenväistötkin ehdittiin tekemään. Siirtymissä pyrittiin käyttämään mahdollisimman pieniä apuja ja Nortin saikin varsinkin alaspäin vaihtamaan pelkällä hengityksellä ja lantion liikkeen pysäyttämisellä. Mukavan pehmeitä siirtymiä.

Mun istunnassa suurin muutos tehtiin takamusosastolla: tsemppasin valtavasti, että istuisin pyrstölläni ja voin kertoa, että iho tykkäsi kyllä. Videolta jälkikäteen nähtynä näytti kyllä siltä, että muutos oli haudannut alleen myös ne vatsalihasten alkiot, jotka jossain välissä vähän vilahtelivat tunneilla. Semmoista hytkyttä ja hölskettä, että kyllä hävetti katsoa. Mutta, kasvukivut kuuluvat asiaan :)

Laukka tuntui tosi kivalta tänään. Varsinkin oikeaan kierrokseen takamus pysyi aika hyvin penkissä ja jalat suht rentoina. Nortti oli oma ihana itsensä ja tunti kaikin puolin valtavan opettavainen.