sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kolinalla ja ilman

Perjantain tuntiin mahtui taas monenlaista harjoitusta vaihtelevalla menestyksellä. Vaatimustaso kasvoi jo alkuverkoissa, kun piti ratsastaa kulmat pienessä avotaivutuksessa. Aika vaatimattomiksi jäi meidän avot tuossa vaiheessa. Täti oli taas ihan liian hidas miettimään, että missä vaiheessa sitä taivutusta olisi pitänyt pyytää. Kulmat tahtoivat vähän solahdella ohi.

Jossain vaiheessa verkkaa toiselle pitkälle sivulle ilmaantui ravipuomeja. Jade melkein pysähtyi ensimmäiselle, kun olin liian optimistinen ja hidas. Seuraavilla yrityksillä päästiin puomeille suunnilleen oikeassa tempossa, mutta osa ylityksistä oli melkoisen kolisevia. Onneksi Jade ei jää kantamaan kaunaa kolinoista ja iloista kyllä, muutama ylitys sujui oikein kauniisti. No, kyllähän ne askeleet tuurilla välillä pakostikin osuvat kohdalleen :) Näin hitailla hoksottimilla etäisyyden arvioiminen ja siihen reagoiminen ajoissa on kyllä melkoinen haaste.

Harjoiteltiin myös laukannostoa ravipohkeenväistöstä niin, että käännettiin lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja siitä väistöä uralle päin. Heti uralle päästyä piti nostaa laukka. Ensimmäisillä kerroilla meni tosi hyvin. Sen jälkeen Jade alkoi vähän ennakoida, niin että ensimmäisestä väistöpohkeesta pyrki jo laukkaan. Intoa ja vauhtia rouvalla tuntui riittävän ja ehkä poikkeuksellisen paljon joutui tällä tunnilla pidättelemään.

Pidemmillä laukkapätkillä yritin palautella mieleeni, miltä ne rennot jalat taas tuntuivatkaan ja miten lantion pitäisi liikkua liikkeen mukana. Tuntuu, että vähän taantumista on tapahtunut. Ihomurheiden vuoksi oon saanut enimmäkseen kevennellä viime tunneilla. Se on tietysti hyvä, jotta ylipäätään pystyn ratsastamaan, mutta samalla pelottaa, että ne hyvän istunnan palikat unohtuvat.

Toisaalta voisin myös yrittää olla murehtimatta näitä. Tämähän on harrastus, jonka on tarkoitus olla iloinen ja voimaannuttava juttu eikä hillitöntä suorittamista ja itse itselle ladattuja paineita jatkuvasta (ja mahdollisimman nopeasta) kehittymisestä. Koska tässä nyt kuitenkaan ei enää GP-tasolle ole asiaa, voisin yhtä hyvin relata vähän, opetella hengittämään ja elämään rohkeammin. :) Siinä saattaisi vahingossa vaikka oppiakin nopeammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti