keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, onnistumisiakin

Huhhuh! Olihan semmoinen ratsastustunti, että tällaista sohvavässykkää jo välillä vähän hirvitti. Sain ratsastettavakseni Nallen, erittäin menointoisen suokkiruunan, joka ei ole kovin rutinoitunut tuntihevonen.

Jos Nalle kirjaisi blogimerkinnän tunnista, kuuluisi se varmasti jotenkin näin: "Huhhuh! Olihan semmoinen tunti, että välillä korpesi ja välillä nauratti oikein kunnolla. Sain vietäväkseni vässykän aloittelijan, jota kuljetinkin enimmäkseen oman makuni mukaan pitkin kenttää. Kipakka pakkassää laukaisi minussa tuon tuostakin hillittömän halun kirmata oikein kunnolla ja karauttelin kunnon laukkaa pitkin poikin kenttää. Onnen tunnetta hieman hillitsi ikävästi ohjissa roikkuva vässykkä."

No, höpinät ja mielikuvittelut sikseen, mutta kyllä alkutunnista homma meni selkeästi niin, että Nalle vei ja minä vikisin. Totesin (jälleen), että tunnin ensimmäisen vartin puristan ohjia niin tiukasti, ettei veri kierrä sormissa; siksi aina aluksi tuntuu, ettei hanskoista ole mitään hyötyä. Rentoutuminen olisi avainsana niin moneen asiaan - miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Kärsivällisyys, se on toinen avainsana.

Massiivisten alkuvaikeuksien jälkeen yhteistyö Nallen kanssa alkoi sujua vähän paremmin ja sain vauhtiakin hillittyä ajoittain ihan mukavaksi ja rauhalliseksi. Jännästi vaan ratsastaessakin tulee vauhtisokeaksi: kun Nalle oli paahtanut suurimman osan alkutunnista ihan järkyttävää vauhtia, kuvittelin monesti meidän menevän ihan rentoa ravia, ja vasta opettajan huomautuksen jälkeen huomasin, että hidastamisen varaa oli vieläkin ihan reilusti.

Lopputunnista mentiin kolmikaarista kiemurauraa ravissa, niin että molemmilla suorilla kentän keskellä tehtiin siirtymiset käyntiin. Erityisesti alkutunnin järkyttävään kontrolloimattomuuteen verrattuna kiemuraura siirtymisineen sujui melkoisen hyvin. Olin ihan mielettömän iloinen ja tyytyväinen itseeni ja Vauhti-Nalleen. Oujee!

Istuntaa pitää vielä kommentoida sen verran, että yritin kovasti löytää sen asennon, johon Annika minua maanantaina ohjasi, mutta epäilen, etten ihan onnistunut. Silti tuntui, että jotain oli vähän toisin ja onnistuin pitämään reidet ison osan ajasta selkeästi aiempaa rennompina.

Huomasin myös uuden kehonhallintaongelman, johon täytyy vastedes paneutua. Pakarat tuppaavat jännittymään todella helposti samalla, kun jollain muulla lihasryhmällä pitäisi tehdä jotain. Taitaa olla heppaparalle melko ristiriitaista viestintää, jos pohkeilla pyytää ravia ja pakaroilla jarruttaa. Olisi niin kiva oppia nopeasti, ettei aiheuttaisi niin paljon harmia viattomille luontokappaleille. (Toisaalta, jos tuommoisia alkaa miettiä, niin ehkä ei pitäisi ratsastaa lainkaan. Sille ajatukselle en kuitenkaan voi nyt antaa tilaa. Olen vihdoin löytänyt harrastuksen, joka on vienyt minut ihan mennessään - en hennoisi päästää irti.)

*****

Maanantain istuntatunnilla koin ja opin istunnan lisäksi muutakin uutta. Istuntaopettajan, Annika Schulmanin tallilla Inkoossa hevosten annetaan elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää. Sihen kuuluu muun muassa kengättömyys ja laumaelämä pihattotallissa. Annika kirjoittaa ajatuksistaan erityisesti kengättömyyteen liittyen Kian heppablogissa. Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt kengätöntä hevosta ja yllätys oli suuri, kun hevonen nosti kavion puhdistettavaksi.

Kannattaa myös tutustua Annikan tallin nettisivuihin, jossa enemmän asiaa luonnonmukaiseen hevosenpitoon liittyen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti