tiistai 22. joulukuuta 2009

Déjà vu

Ihan viimeinen ratsastustunti ennen lomaa. Nyyyyyyyyh! Ratsastukseen tulee nyt sitten väkisinkin yli neljän viikon tauko, ja se surettaa kyllä (vaikka reissuun on tietysti kiva lähteä).

Tämän päivän tunnille sain Jehverin. Tämän kirjoituksen otsikko liittyy siihen, että meillä meni Jehverin kanssa kutakuinkin samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla - Jehveri vei ja minä yritin epätoivoisesti siihen punkemisen väliin kertoa pohkeillani jotain omista ajatuksistani ja reittisuunnitelmista. Huonolla menestyksellä.

Jehveri on skarppi herra eikä tee mitään turhaa. Jos se ei tykkäisi konikavereistaan niin paljoa, saisin sitä tuskin edes liikahtamaan. Onneksi Jehveri tykkää edes kulkea kavereiden jalanjäljissä.

Nyt voisi helposti erehtyä luulemaan, että sittenhän kaikki on ihan helppoa; valitaan vain reipas kaveri seurattavaksi ja mennään perässä. Mutta ei. Jos pitäisi mennä vaikka kentän lyhyeltä sivulta kääntyä kentän keskelle päin, niin ilman taitavaa ratsastusta Jehveri kääntyy keskelle siinä vaiheessa, kun edellä menevä kaveri on kääntynyt eli monesti ennen kuin ollaan edes ennätetty lyhyttä sivua edeltävään kulmaan. Jos jossain voi oikaista, niin Jehveri yrittää sitä varmasti :)

Yritin tänään kaikkeni, mutta ratsastuksellisesti tulos ei kyllä ollut kummoinen. Mukavaa oli silti! On ihanaa huomata, että tässä lajissa ei hermo kiristy, vaikkei aina sujuisikaan.

Nyt sitten ratsastuksen osalta vain mielikuvaharjoittelua seuraavat viitisen viikkoa.

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa orientoitua sukellusmaailmaan. Aina tauon jälkeen jännittää, että osaako ja muistaako enää mitään ja - erityisesti - onko nosteenhallinta ihan kadoksissa. No, on tai ei, niin kyllä se sieltä enemmin tai myöhemmin löytyy. Koska kuitenkin startataan Similan-safarilla, olisi kiva, että tuntuma palautuisi melko nopsaan, ettei mene huippusukelluksista nauttiminen tekniikkaharjoitteluksi.

Hassua ajatella, että lähtöön on enää neljä yötä ja että viikon päästä ollaan jo sukeltamassa. Nyt kun täällä Etelä-Suomessakin on kerrankin kunnolla lunta, tuntuu melkein haikealta lähteä. Metsässä on juuri nyt Maailman Kauneinta. Ihan kuin olisi astunut vaatekaapin kautta Narniaan Jadiksen valtakaudelle. Paitsi että ihan kohta on joulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti