Jännäksi meni, kun auton lämpötilamittari näyttää matkalla tallille pahimmillaan -18. Tallin pihassa onneksi enää -14, joten tunti pidettiin. Ryhmässä oli minun ja kaverini lisäksi neljä todella kokenutta ratsastajaa, joten etukäteen vähän hermoilin, onnistuisinko pysymään poissa jaloista.
Sain ratsastattevakseni ensimmäistä kertaa Helmin, pienen mutta pippurisen suokkitamman. Helmin kanssa valmistelut sujuivat enimmäkseen hyvässä yhteisymmärryksessä ja pysyimme aikataulussa. Nousin selkään ensimmäistä kertaa ilman kenenkään roikkumisapua. Helmi on onneksi niin matala, että ponnistusvoimani riitti helposti ja satulakin pysyi paikallaan.
Alkukäyntien jälkeen tehtiin vähän käännöksiä kahdella neliöllä. Pärjäsin mielestäni huonommin kuin aiemmilla kerroilla, mutta aina ei voi onnistua. Helmin kanssa oli ohjaamisessa muutenkin alussa poikkeuksellisia haasteita ja pari kertaa epäonnistuin kääntämään ravissa uralta ympyrälle. Harmitti kyllä, mutta kokosin itseni ja tein kaikkeni, jotta muistaisin hyödyntää ulko-ohjaa ja olla roikkumatta sisäohjassa ja lopputunti meni ohjauksen osalta paremmin.
Pienten ravien jälkeen oli vuorossa pohkeenväistöt pääty-ympyrällä. Tässä kohden ei voi kyllä oikein muuta sanoa kuin että aivan liian edistynyttä tekemistä minulle. En kertakaikkiaan onnistunut kertaakaan. Pelkkä ulospäin asetuksen pitäminen ja etupään kääntäminen ympyrän sisälle olisi ollut riittävän haastava harjoite.
Seuraavaksi oli tarkoitus nostaa laukka jostain tietysti pohkeenväistön vaiheesta. Tämä meni minulta vähän ohi, kun eivät ne väistötkään onnistuneet, niin tähtäsin vain siihen, että saisin edes laukan nostettua enkä jäisi jarruttamaan muita. Ja hiphei, kyllä ne nostot enimmäkseen onnistuivatkin.
Vähän hurjalta tuntui mennä monta kierrosta laukkaa pääty-ympyrällä, kun aiemmat laukkakokemukset olivat enimmäkseen pelkän pitkän sivun mittaisia. Ja edellisellä tunnilla se yksi kokonainen ympyrä, jonka onnistuin tekemään. Nyt siis monen monta ympyrää peräjälkeen. Välillä teki mieli pysäyttää, että voisi vähän hengähtää välillä, mutta onneksi rohkeus riitti laukata niin pitkään kuin annettiin. Sain roppakaupalla kokemusta.
Lopputunti keskityttiin voltteihin kevyessä ravissa. Sain paljon palautetta ulko-ohjan löperyydestä, mutta onnistuin loppua kohden tässä vähän tsemppaamaan, jolloin voltitkin sujuivat vähän paremmin.
Sain tästä tunnista vähän kuvia ja videoita itsestäni. Oli hieman masentavaa huomata, että istuntani näyttää selkeästi huonommalta kuin kuvittelin; selkä on notkolla ja jalat aivan liian edessä. Miten huonosti voi oman kehonsa tuntea, kun asento ei lainkaan tunnu siltä, miltä näyttää? Hyvä puoli tässä on se, että nytpä sentään tiedän, miten paljon korjattavaa on.
Sain ratsastattevakseni ensimmäistä kertaa Helmin, pienen mutta pippurisen suokkitamman. Helmin kanssa valmistelut sujuivat enimmäkseen hyvässä yhteisymmärryksessä ja pysyimme aikataulussa. Nousin selkään ensimmäistä kertaa ilman kenenkään roikkumisapua. Helmi on onneksi niin matala, että ponnistusvoimani riitti helposti ja satulakin pysyi paikallaan.
Alkukäyntien jälkeen tehtiin vähän käännöksiä kahdella neliöllä. Pärjäsin mielestäni huonommin kuin aiemmilla kerroilla, mutta aina ei voi onnistua. Helmin kanssa oli ohjaamisessa muutenkin alussa poikkeuksellisia haasteita ja pari kertaa epäonnistuin kääntämään ravissa uralta ympyrälle. Harmitti kyllä, mutta kokosin itseni ja tein kaikkeni, jotta muistaisin hyödyntää ulko-ohjaa ja olla roikkumatta sisäohjassa ja lopputunti meni ohjauksen osalta paremmin.
Pienten ravien jälkeen oli vuorossa pohkeenväistöt pääty-ympyrällä. Tässä kohden ei voi kyllä oikein muuta sanoa kuin että aivan liian edistynyttä tekemistä minulle. En kertakaikkiaan onnistunut kertaakaan. Pelkkä ulospäin asetuksen pitäminen ja etupään kääntäminen ympyrän sisälle olisi ollut riittävän haastava harjoite.
Seuraavaksi oli tarkoitus nostaa laukka jostain tietysti pohkeenväistön vaiheesta. Tämä meni minulta vähän ohi, kun eivät ne väistötkään onnistuneet, niin tähtäsin vain siihen, että saisin edes laukan nostettua enkä jäisi jarruttamaan muita. Ja hiphei, kyllä ne nostot enimmäkseen onnistuivatkin.
Vähän hurjalta tuntui mennä monta kierrosta laukkaa pääty-ympyrällä, kun aiemmat laukkakokemukset olivat enimmäkseen pelkän pitkän sivun mittaisia. Ja edellisellä tunnilla se yksi kokonainen ympyrä, jonka onnistuin tekemään. Nyt siis monen monta ympyrää peräjälkeen. Välillä teki mieli pysäyttää, että voisi vähän hengähtää välillä, mutta onneksi rohkeus riitti laukata niin pitkään kuin annettiin. Sain roppakaupalla kokemusta.
Lopputunti keskityttiin voltteihin kevyessä ravissa. Sain paljon palautetta ulko-ohjan löperyydestä, mutta onnistuin loppua kohden tässä vähän tsemppaamaan, jolloin voltitkin sujuivat vähän paremmin.
Sain tästä tunnista vähän kuvia ja videoita itsestäni. Oli hieman masentavaa huomata, että istuntani näyttää selkeästi huonommalta kuin kuvittelin; selkä on notkolla ja jalat aivan liian edessä. Miten huonosti voi oman kehonsa tuntea, kun asento ei lainkaan tunnu siltä, miltä näyttää? Hyvä puoli tässä on se, että nytpä sentään tiedän, miten paljon korjattavaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti