On niin monenlaista ahdistusta päällä tällä hetkellä, ettei tiedä miten päin olla. Periaatteessa kaikki on ihan hyvin, mutta ahne ja kyltymätön ihminen on tyytymätön, kun ei tahdo aika, raha ja päätöksentekokyky riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisi :)
Häpeällisen pitkä blogihiljaisuus ei tarkoita, ettenkö olisi ratsastanut - pikemminkin postauksien määrä on nimenomaan kääntäen verrannollinen ratsastuskertojen määrään. Jossain välissä on tehtävä töitäkin, nääs.
Huhtikuun loppupuolelle on mahtunut poikkeuksellisen paljon myös itsenäistä heppailua, minkä vuoksi tuntuu, että istunta on mennyt jonkin verran takapakkia. Toisaalta itsenäinen ratsastus varmasti kehittää joitain muita osa-alueita, ainakin rohkeutta ja itsevarmuutta edes himpun verran.
Pääsin myös kokeilemaan omistajan pääsiäisreissun aikana ihanaa Challea. Suloinen, kiltti ja tyyni herra - joskin täti olisi kaivannut omaan ratsastukseensa hieman enemmän päättäväisyyttä heti alusta lähtien. Voimien ehtyessä loppua kohden tuli kyllä Miaa ikävä :) Tällä tasolla olisi varmasti parasta, että vähintäänkin ensimmäinen ratsastuskerta uudella hevosella tapahtuisi jonkun osaavamman haukankatseen alla.
Heppakuvioissa on luvassa muutoksia. Kerron niistä ensi kerralla. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas huomenna tienata itselleen ratsastusrahoja :)
*****
Edit: Jei, huomasin juuri uuden lukijan: tervetuloa Pauliina! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti