Lisäyksiä ja laukka-avoa - ei tainnut mennä ihan niinku Strömsössä

Nyt on tosiaan ollut niin paljon tekemistä, että tallimatkatkin oon enimmäkseen puhunut puhelimessa. Se tarkoittaa, etten siis ole ehtinyt sanella itselleni muistiinpanoja tunneista.

Viime keskiviikon tunnilta on sentään jotain vielä muistissa. Harjoiteltiin lisäyksiä ja avotaivuksia niin, että lyhyet sivut tehtiin avoa, pitkän sivun alussa lisäys, puolivälissä kiinni ja taas uusi lisäys. Tätä tehtiin ensin ravissa ja lopuksi laukassa.

Ravissa en edes yrittänyt istua vaan kevensin suosiolla. Jade ravi on mummoversionakin ihan riittävän haastava istua :) Pääsin ehkä ensimmäistä kertaa vähän jyvälle tästä lisäämisen tekniikasta eli että edestä pitää vähän estellä ja takaa puskea eteenpäin. Toteutus ontui vielä monin paikoin, mutta sentään aloin vähän ymmärtää, mitä haetaan. Iso haaste on myös hallita oma kroppansa koko ajan eli pitää korsetti timminä niin, että sitten kun hevonen pyynnöstä lähtee lisäämään, pysyy kuski mukana menossa.

Jos ravissa vielä sekä lisäyksissä että avotaivutuksissa oli jotain tolkkua, niin laukassa meinasi kyllä kadota kaikki kontrolli. Täytyy myöntää, että mä en edes tiennyt, että avotaivutusta tehdään laukassa. Jos Jade osaisi puhua, niin olisi todennäköisesti sanonut, että hänen mielestään avotaivutusta ei pitäisi tehdä laukassa - siinä määrin ahdistuneeksi ja jännittyneeksi rouva muuttui vaikeusasteen kasvaessa.

Mulla on myös paha tapa päästää vauhti kasvamaan välillä vähän liian kovaksi. Vähän niinkuin pistäisin silmät kiinni, sormet ristiin ja toivoisin, että heppa suorittaa suunnilleen sinne päin, sen sijaan että itse yrittäisin ratsastaa kuten on ohjeistettu. Ja juuri näin kävi nytkin: laukkalisäykset olivat enemmänkin altajuoksemisia ja kunnolla kiinni en ymmärtänyt/osannut/ehtinyt/muistanut ottaa kuin joskus vahingossa.

Tunnin ehdottomasti arvokkainta antia oli taas tuo muistutus omasta kehonhallinnasta sekä alkuverkat, jolloin Mia yritti opettaa tuntemaan, milloin Jade liikkuu oikein takajaloillaan. Se on asia, jonka oppiminen vie varmasti aikaa, mutta johon ehdottomasti pitää panostaa. Mun pitää ehdottomasti oppia puolipidätteiden tärkeys. Ja tällä tarkoitan sitä, että ei riitä, että teen niitä vaan on opittava pidättämään niin, että hevonen myös reagoi siihen.

*****

Lupasin kertoa myös uusista heppakuvioista. Toukokuun alusta lähtien ihana Nortti tulee mulle ylläpitoon. Yhteinen taival Jaden kanssa päättyy, ja se tietysti surettaa, mutta onneksi nähdään jatkossakin melkein päivittäin :) Molemmat tammat ovat superkilttejä ja osaavia, mutta Nortin pehmeämmät askellajit toivottavasti edesauttavat kehitystäni.

Olen kyllä onnekas, kun kerään ahdistusta siitä, että ihanista vuokrahepoista on ylitarjontaa. Ei pitäisi valittaa yhtään.

*****

Tänään illalla pääsen tunnille Nortilla ja huomenna on vuorossa pilatesratsastuskurssi.