Ihan ite

Hei vaan hei! Minä ratsastin tänään ihan itekseni. Tyhjässä maneesissa. Aattelin, että kun saan olla pitkästä aikaa ihan yksin, sujuu kaikki kuin tanssi. Ei sujunut.

Muttei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vaikka pitkään oli tahmeaa ja kiemurtelevaa eikä ensimmäinen laukka noussut todellakaan helposti, en silti luovuttanut ja päästänyt itseäni Äh, ei tästä mitään tuu -moodiin.

Joo, puhuin kyllä Durdelle ihan turhan paljon ja tein varmaan muutenkin ihan liikaa käsillä ja liian paljon, mutta pienesti jaloilla. Silti keräsin jokaisen epäonnistumisen jälkeen ohjat uudelleen (niin, nehän  ei tosiaan kauaa avonaisessa nyrkissä pysy ;)) ja lähdin liikkeelle lähes puhtaalta pöydältä.

Itsensä (ja ohjien) kerääminen kantoi hedelmää:

• Ensimmäisen oikean laukan jälkeen, huomattavasti pienemmällä puskemisella vasen laukka (wuhuu!), jonka jälkeen – omalla skaalallani – kolme ihan superhyvää laukannostoa oikeaan kierrokseen.
• Durando heräsi liikkumaan. Kiemurtelu loppui ja ratsastamisesta tuli mukavaa. 
• Lopun eteen-alas-ravi sujui minusta aika hienosti. Suunnanvaihtaminen vasemmasta oikeaan ei saanut päätä nousemaan läheskään niin paljon ja muutenkin D venytti oikeaan kierrokseen paremmin kuin aiempina päivinä.