A Shooting Star

Perjantaina oli perhosia masussa: Marin valmennusviikonloppu, jota olin ehtinyt pohjustaa kokonaiset puolitoista viikkoa Durden saikun jälkeen. Minuutteja satulassa oli ehtinyt kertyä ehkä 120, jos sitäkään. Toisaalta siinä oli puolensakin; en ollut vielä ihan mielettömän syvällä epätoivon syövereissä :D

Kolmeen päivään mahtui tietysti epäonnistumisia, mutta – ennen kaikkea – muutamia ihan huikeita onnistumisen hetkiä. Semmoisia, joissa puhuttiin Durtsin kanssa samaa kieltä ja oltiin sillä kielellä asioista samaa mieltä. Semmoisia, joissa ylitin itseni, joissa valitsin oikein ja reagoin riittävän nopeasti.

Durando suoriutui hyvin. Sunnuntaina alkoi jo näkyä vähän väsymyksen merkkejä, joten lopeteltiin hyvissä ajoin, hyvään hetkeen.

Listaan tähän ohjeet, joita Marilta sain. Näin ne pysyvät ainakin itselleni tallessa ja kukaties niistä on iloa jollekulle teistä lukijoistakin.

• Ulko-ohjaa pitelevän käden paikallaan pysymisen ja ulko-ohjan tuntuman merkityksestä puhuttiin jälleen. Tässä ei sinänsä mitään uutta, mutta alempana kuvattu ympyrän pienentämis-suurentamis-harjoitus paljastaa kyllä karusti tuntuman tilan :).
   
• Muutenkin palauteltiin mieleen sitä tunnelia, jossa hevonen pitäisi pohkeiden ja tarvittaessa ulko-ohjan avulla pitää. Viimeisenä päivänä ratsastin mielestäni suhteellisen onnistuneita voltteja jokaiseen kulmaan. Silloin muistin olla jämäkkä oman pääni sisässä siitä, missä reitti menee. Tuntuu tämäkin olevan paljolti asennoitumiskysymys.
   
• Jos vauhti meinaa hiipua, niin erityisesti laukassa auttaa, kun avaa sormia vähän. Tämä pitäisi  tehdä myös jokaisen uuden tehtävän alussa (uusi tehtävä on myös esimerkiksi uusi suora kulman jälkeen). Idea on, että päästetään hevonen tekemään se, mitä siltä pyydetään. Reilua, eikö vaan?
   
• Jos hevonen painaa yhtään kädelle, niin avataan sormia hieman ja pyydetään eteenpäin. Mari korostaa paljon sitä, että vaikka ongelma olisi siellä ohjien päässä, löytyy ratkaisu yleensä takapäästä.
   
• Laukasta raviin siirtyessä ajatus ja tekeminen mukana heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Kädet alhaalla, lantio vahvana edessä ja hartiat takana työnnetään hevonen heti hyvään liikkeeseen. 
   
• Laukannosto ulko-ohjalla ja siirtämällä ulkopohjetta hieman taaksepäin. Pitää ajatella ylöspäin! Ei saa jäädä hinkaamaan ja valmistelemaan loputtumiin vaan mieluummin nopeasti, terävästi ja päättäväisesti. 
   
• Durtsin kanssa vain lyhyitä käyntipätkiä, ettei ehdi sammua.
   
• Harjoitusravissa pitkä rento jalka, mieluummin vauhtia raipalla kuin pohkeella , ettei jalka jää pusertamaan. Pohje irti silloin, kun ei ole tarvetta vaikuttaa. Kädet samalla korkeudella, erittäin lähellä toisiaan ja lähellä säkää eli matalalla. Hartiat paikoillaan niin, että raippa sojottaa oikeaan suuntaan. Siis myös se oikea hartia!!!
   
• Jos Durando tuntuu vinolta vasemmassa kierroksessa, voi pohkeella vähän kokeilla tuupata takapäätä ulospäin.

Vaihtoehto porkkavenytykselle

Koska porkkanavenytykset eivät Durandon kanssa onnistu riittävällä maltilla (syöksyilee porkkanoiden perään niin vauhdilla, että luultavasti saataisiin aikaiseksi enemmänkin revähdyksiä kuin venytystä), sain ohjeet vasemmalle venyttämiseen ratsailta:

Pysähdytään uralle, jolloin seinästä saa vähän tukea. Vasemmalla ohjalla houkutellaan heppaa taivuttamaan päätä ohjan suuntaan. Tärkeää on, että taivutukseen ei lähde, kun pää on ihan ylhäällä vaan ensin pitää houkutella laskemaan päätä vähän ja vasta sitten taipumaan. Sisäohje huolehtii siitä, että kroppa pysyy paikallaan ja tarvittaessa oikea ohja jarruttaa. Heti kun kaula on taipunut ja D pehmenee, myötäys ja suoristus.

Sitä mukaa, kun taito kasvaa, voi harjoitusta alkaa tehdä myös liikkeessä. Tosi prot laukkailee menemään tuolla tyylillä, mutta sitä me ei taideta ihan lähiviikkoina kokeilla.


Ympyrän suurentaminen/pienentäminen

Lähde pienentämään pääty-ympyrää pikkuhiljaa. Ulko-ohja määrittää ympyrän koon, sisäpohje ratsastaa kohti ulko-ohjaa. HUOM! sisäohjalla ei käännetä! Oma oikea hartiani tuppaa työntymään eteenpäin ja Durando kaatuu oikeassa kierroksessa sisälle -> tämä estyy, jos käännän itseäni hieman kohti ympyrän keskustaa, pidän painon hieman enemmän oikealla puolella (tallikaveri kuvasi tätä katso härkää -ratsastukseksi :)) ja samalla palautan hartian takaisin oikealle paikalleen.

Pienentäessä on tärkeää huolehtia siitä, että sama tahti säilyy, vaikka ympyrä pienenee. Kun on päästy pienelle ympyrälle ja D tuntuu siinä hyvältä, lähdetään suurentamaan tasaisesti ja maltillisesti –   sisäpohje ratsastaa ympyrää suuremmaksi ja ulko-ohja määrittää ympyrän ulkoreunan. Tahdin säilyminen on varmasti tärkeää tässäkin vaiheessa, mutta  D:n kanssa kiihdyttäminen ei varsinaisesti ole ongelma ;D

*****

Onnistumisen tunteita kurssilla tuli muutamista laukannostoista sekä ennen kaikkea istunnasta harjoitusravissa. Jotain loksahti paikalleen, kroppa tuntui rennolta, tunsin istuvani hevosessa, hevonen rentoutui ja liikkui itsestään – fiilis oli ihan mahtava. Perjantai-iltana, kun tulin onnellisena ulos maneesista näin tähdenlennon tallin yläpuolella ja sain toivoa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toivoa näin: Anna Marin kurssin oppien pysyä päässä edes yhden päivän ajan. - - - ei siis mennyt ihan putkeen lyhyt palauttava liikkuminen tänään...

Pysytään kuitenkin iloisissa asioissa. Durtsi raspattiin ja rokotettiin tänään. Nyt on vihdoin rokotussuoja kunnossa ja raspaus onnistui hienosti ilman rauhoitusta. Pientä terävää oli taas erityisesti oikealla puolella, mutta vasemmallakin jonkin verran, joten puolen vuoden raspausvälistä on hyvä pitää kiinni jatkossakin.

Muuten ukkeli on terveen oloinen ja korvan sisäpinnalle olevat "sieniläiskätkin" ovat kuulemma jonkun täysin harmittoman viruksen aiheuttamia. Tässä pitäisi nyt varmaan pikkuhiljaa opetella taas asennoitumaan Durandoon terveenä, käyttökuntoisena hevosena.