Tänään tapahtui pihaan liittyen kaksi edistysaskelta: 1) saatiin pihalle yhdeltä työmaalta kuljetuksen hinnalla kaksi kuormaa isoja pengerryskiviä ja 2) saatiin vihdoinkin päätettyä, minkä kokoinen ja muotoinen takapihan terassista tulee. Toteutusvaiheeseen ei kuitenkaan päästä ennen kuin piha on kuivunut kunnolla ja se mennee kesäkuun puolelle. Traktori- ja kaivinkonehommia on vielä paljon ja niillä ei noin märälle pihalle kannata tulla. Saa äkkiä enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaiseksi.
Jotain voi jo nyt tehdä. Mies oli kasannut tänään ylimääräisistä harkoista pihalle maalaustelineet. Olen mennyt pikapäissäni lupaamaan, että maalaan kaikki autotallin ulkoverhoukseen tarvittavat paneelit, jos hän huolehtii sitten paneloinnista. Ihan vähän kaduttaa ja mietin vielä, miten tästä voisi luikerrella itsensä irti.
*****
Ei blogimerkintää ilman ratsastusasiaa. Sunnuntaina sain siis aamutallihommien jälkeen ratsastaa Toscalla itsenäisesti. Tulin siihen tulokseen, että minun ei kyllä kannata ainakaan kovin monta kertaa perätysten ratsastaa itsenäisesti. Oma osaaminen ei vaan riitä siihen, että saisin asioita tapahtumaan oikealla tavalla. Esimerkiksi vaikka kuinka yritän keskittyä pitämään ohjat kunnolla kädessä ja kyynerpään oikealla paikalla, huomaan koko ajan lipsuvani. Minä tarvitsen sitä, että joku huomauttaa epäkohdista koko ajan. Se on toistaiseksi vielä ainoa tapa, joka toimii.
Yksikseni myös se vähäinenkin jämäkkyyden siemen katoaa kokonaan. Alan kyseenalaistamaan tuntemuksiani ja tekemisiäni. Mietin, että voinkohan pyytää hevosta liikkumaan reippaammin, että mitä jos sitä sattuukin johonkin. Fakta on, että minulla on kokemusta hevosista vielä niin vähän, että on oikeastikin ihan perusteltua epäillä sitä, ettäkö välttämättä erottaisin, milloin hevonen ei tee jotain, koska en sitä riittävän jämäkästi pyydä ja milloin syy voi olla jossain muualla. Tiedostan toki, että todennäköisemmin syy on minun lepsuudessani, mutta pelkään tilannetta, jossa todella kovasti vaatisin jotain ja paikalle tulisi joku kokenut ja sanoisi: "älä hyvä ihminen nyt kiusaa sitä hepparaukkaa, etkö näe, että se on kipeä?!" Siihen loppuisi tämän tädin heppailut. Tästä syystä minulle on tärkeää, että läsnä on henkilö, joka tuntee hevosen eläimenä ja vielä nimenomaan aina kyseessä olevan hevosen ja tekee tulkinnat minun puolestani.
Vähän hankalaselkoinen vuodatus, jonka voi summata vaikka siten, että rakastan ja tarvitsen ratsastustunteja! =) Tällä viikolla ihania, ohjattuja tunteja on keskiviikkona (Tosca), torstaina (tutustuminen Jokelan ratsastuskeskukseen) ja perjantaina (Rauhala). Taidan yrittää sopia myös viimeiselle Toscan vuokrauskerralle lauantaille tunnin.
Huomeniltana ratsastuksen jälkeen grillaillaan hyvässä seurassa ja toivottavasti aurinkoisessa säässä. Ruokalistalla on halloumisalaattia ja tsatsikia, jotain ihanasti marinoitua lihaa ja peruna-kasvis-nyyttejä ja jälkkäriksi valkosuklaamoussea ja mansikoita (jos vaan tuoreita mansikoita löytyy). Njami!
Kuvassa tuoksukoiruli pohtii. Meillä on yhteinen harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti