Edellisen kirjoituksen jälkeen olenkin ehtinyt jo ratsastaa kolmesti. (Välillä tuntuu, että koko homma alkaa karata käsistä. Mies kuitenkin kannustaa, koska mitä enemmän olen tallilla, sitä enemmän hän voi golfata ilman, että siitä seuraa motkotusta.)
Perjantain tunnilla Rauhalassa sain mennä taas Sissillä. Tästä ihanasta neidistä ja hänen naapuristaan Siinasta on tulossa kaikkien meidän tyttöjen suosikkeja (tosin itse en ole vielä Siinalla päässyt ratsastamaan). Odotettavissa lämminhenkisiä kissatappeluita ;)
Edellisen perjantain estehyppelyn vastapainoksi harjoiteltiin nyt pohkeenväistöä. Sissin kanssa väistöt oikealle sujuivat melko hyvin heti toisesta yrityksestä lähtien ja ehdin jo olla (luultavasti hieman liian) tyytyväinen suoritukseeni. Vasemmalle Sissi sitten rynnistikin oikein kunnolla vasemmasta pohkeestani läpi ja oli lopulta sellaisella venkulalla, että tuskin kumpikaan meistä enää muisti, mihin suuntaan oltiin oltu menossa. Sain muutaman sakkokierroksen ja toisella sakolla sitten saatiin jo muutama oikein mallikas askel tehtyä.
Väistöharjoitusten jälkeen laukattiin isolla pääty-ympyrällä ja tehtiin välissä siirtyminen raviin ja taas laukkaan ja sitten sama toiseen suuntaan. Tavoitteena oli löytää sellaista tasaista ja ratsastajan hallitsemaa laukkaa. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle tuosta Sissistä ja vetokilpailuun ymmärsin tällä kertaa olla lähtemättä. Tosin olin mielestäni huonompi Sissin kanssa nyt kuin silloin edellisellä kerralla puomitunnilla, mutta ei kai mikään kehityskäyrä koskaan johda koko ajan tasaisesti ylöspäin? Ei edes mun paino, onneksi.
Tänä aamuna kävin itsenäisesti ratsastamassa Toscalla. Yritin taas kovasti suunnitella koko tunnin etukäteen, mutta uusiksi se meni viimeistään siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että maneesissa oli kaksi muutakin ratsukkoa ja muutama muukin ihminen. Hirmuiset suorituspaineet. Jotenkin ihan eri juttu kuin tunnilla, jolloin on oppilasleima otsassa ja saa olla höhlä ja taitamaton.
Yritin taas Toscan kanssa enimmäkseen keskittyä omaan istuntaani, etsiä rentoutta jalkoihin ja pitää kyynerpäät oikeassa paikassa, mutta joustavina. Välillä tuntui, että harjoitusravi meni ihan kivastikin. Mentiin myös vähän kiemurauraa ja siellä suorilla pätkillä tehtiin käyntiaskeleita. Tässä huomasin, että olisi pitänyt jo etukäteen päättää tarkka käyntiaskeleiden määrä, koska helposti lipsahti vähän sitten semmoiseksi, että ei aina ollut ihan selvää, kumpi meistä sen aloitteen takaisin raviin siirtymisestä lopulta teki. Kokeilin myös pohkeenväistöjä ravissa ja kuudesta yrityksestä yhdellä tunsin, että Tosca astui ristiin ja pysyi kuitenkin suorana.
Laukkaosuudet menivät selkeästi huonommin. Vaikka kuinka yritin olla napakka ja vaatia, niin reippaus laukassa ei kestänyt koskaan kovin montaa askelta kerrallaan ja se tuntui vähän sellaiselta väkisin vääntämiseltä. Tässä juuri konkretisoituu itsenäisen tekemisen ongelma tällä tasolla; jää vielä näin perusasioiden kanssa jumiin eikä oikein osaa ilman apua korjata.
Toscan luota nopea siirtyminen Rauhalan tallille tunnille. Sain vaihteeksi Virman (nyt tuntuu olevan Virma & Sissi -kausi). Tuntia oli pitämässä poikkeuksellisesti Paupa ja tunnin aiheena oli istunta - jipii! Alkulämmittelyissä jo laitettiin rima melko korkealle: lämmiteltiin pääty-ympyröillä ja toiseen kierrokseen piti keventää kaksi ylhäällä, yksi alhaalla -rytmillä ja toiseen kierrokseen kaksi alhaalla, yksi ylhäällä -rytmillä. Minulle huomattavasti vaikeampi versio oli tuo kaksi ylhäällä, joka vaatii alavartalon lihaksistolta paljon enemmän. Satulaan palaamiset olivat enimmäkseen aika holtittomia.
Sitten lähdettiin ratsastamaan kolmikaarista kiemuraa harjoitusravissa. Hevosen asetuksista ja muista hienouksista ei tarvinnut tällä kertaa välittää vaan riitti, että huolehti oikeasta tiestä ja siitä, että tempo oli sellainen, joka mahdollisti omaan istuntaan keskittymisen. Sain eniten palautetta jaloista, jotka eivät pysy jalustimissa paikoillaan. En kerta kaikkiaan käsitä, miten voin koskaan onnistua pitämään jalan rentona samaan aikaan, kun polvi pitää olla sen verran koukussa, että kantapää tulee lonkan linjaan ja vielä niin, että kantapää on alhaalla. Tuntuu fyysiseltä mahdottomuudelta, mutta jatkan sitkeästi harjoituksia. Eiköhän se sieltä vielä jonain vuonna löydy.
Välikävelyiden aikana jumpattiin oikein urakalla: nosteltiin polvia, simuloitiin kävelyä, poljettiin polkupyrää ja vaikka mitä. Kylmä ei kerennyt tulla. Jumpan jälkeen jatkettiin entistä vetreämpinä samaa harjoitusta toiseen kierrokseen.
Vatsalihakset olivat kohtuullisen hyvin nyt mukana, ja harjoitusravissa oli mukava istua. Kaikkiaan tosi hyviä ja tehokkaita harjoituksia.
Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa ympyrällä ja yritettiin hakea omaan lonkkaan liikkuvuutta. Tähän en oikeastaan ehtinyt keskittyä, kun Virman laukka tuppasi aina alkuun olemaan aivan liian kovaa ja sitten kun vähän jarrutin, niin tipahti heti raville. En osannut löytää sitä kultaista keskitietä, jolla oltaisiin pysytty kohtuullisen vauhdin laukassa.
Hyviä heppakokemyksia ja taas on kolme tuntia enemmän kokemusta.
Huomenna lupasin mennä harkkailemaan taas aamutallia ja kun siihen kylkeen sitten tarjoutui mahdollisuus ratsastaa taas Toscalla, en voinut mitenkään kieltäytyä - siis ihan huippu heppaviikonloppu!
Molemmissa kuvissa ihana rouva Tosca.
Edit: Olin unohtanut otsikon! Ja nyt tuosta jälkikäteen lisätystä tuli mieleen, että onko olemassa etupakki? Ehkä pakko selvittää tuon sanan etymologian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti