Puomeja ja pohkeenväistöjä

Tänään oli vuorossa pienryhmätunti Toscan kanssa. Alkulämmittelyjen jälkeen toiselle pitkälle sivulle ilmestyi yksi puomi, joka piti ylittää harjoitusravissa. Eka yritys meni jotenkin hullusti, mutta sitten alkoi sujua. Tämän jälkeen puomit tuplattiin ja tehtävä muuttui niin, että puomien vastaisen pitkän sivun lopussa piti nostaa laukka, laukata suuri pääty-ympyrä, sitten ne puomit ja tehdä toiseen päätyyn voltti laukassa, jonka tempoa sai jo tässä vaiheessa vähän hiljentää ja sitten pitkän sivun alussa siirtyminen raviin ja sivun lopussa taas laukkaan.

Siirtymiset sujuivat suhteellisen hyvin, mutta puomien kohdalla Tosca meinasi usein tipahtaa raville ja muutenkin laukkaan sai tänään ehkä puhaltaa vauhtia vähän tavallistakin enemmän.

Sitten vaihdettiin harjoitusraviin, tultiin ensin pikällä sivulla olevat ravipuomit ja sitten lyhyen sivun puolivälin jälkeen käännettiin keskelle ja tarkoitus oli palata uralle pohkeenväistöillä. Voin kertoa, että ei onnistunut. Ravipuomit olivat sellaisia käyntipomppupuomeja ja pohkeenväistöä esitettiin ehkä kaikkiaan viisi askelta. Ei ole tuo väistätystekniikka oikein tädillä vielä hallussa.

Kaiken kaikkiaan olin tänään tunnilla todella paljon huonompi kuin lauantaina. Onhan se toisaalta selvä, että kun yksityistunnilla saa koko ajan jakamatonta huomiota ja jatkuvaa tukea omaan ratsastukseensa, saa siinä väkisinkin useammin palasia loksahtelemaan paikelleen. Kyllä tänäänkin oli onnistumisia, mutta jotenkin tuntui, että vatsalihakset olivat aika kadoksissa. Siitä huolimatta tunnin jälkeen oli oikein messevä hiki - jotain siis olin tehnyt muutakin kuin matkustanut.

Yksi vähän nolokin juttu sattui. Yhdessä vaiheessa piti mennä koko rata leikkaa laukassa, ja siis tehdä lävistäjällä laukanvaihto. Sain saman ohjeen kuin viimeksikin eli, että pää pitää olla kääntyneenä sinne suuntaan, minne ollaan menossa, niin sillä se laukka vaihtuu. No siinä sitten olin kaula ihan kiemuralla ja ihmettelin, kun ei vaan laukka vaihdu. Kaikki ne, jotka osaavat ratsastaa, varmaan nauroivat jo edellisen kirjoituksen kohdalla, mutta niille, jotka eivät lajin hienouksia tunne, niin kerrottakoon, että siis idea on siinä, että sen hepan pää pitää olla sinne menosuuntaan. Että näin.

Jos haluaa hakea hyviä puolia noloista jutuista, niin se on varmaan sitten se, että näistä ainakin oppii -samaa simppeliyttä ei tee mieli toistaa =)

Tosca oli sympaattinen ja suloinen, taas. Melkein on jo nyt sitä ikävä, kun on enää puolitoista viikkoa vuokrausta jäljellä.