Lauantain tunnilla Toscan kanssa keskityttiin erityisesti kehonhallintaan ja oman asennon parantamiseen. Tehtävät ja tiet eivät olleet vaikeita, mutta kun samalla yrittää keskittyä vatsalihaksiinsa, käsiinsä, jalkoihinsa ja vauhdin ylläpitämiseen, niin helpoistakin teistä tulee hankalia. Pääsin myös kokeilemaan laukanvaihtoa kaksi kertaa. Siis minun ei tarvinnut tehdä itse mitään muuta kuin huolehtia siitä, että katsoisin oikeaan suuntaan lävistäjällä. Senkin meinasin ensimmäisellä kerralla mokata. (Laukanvaihdonhan tulin jo vahingossa kokeneeksi sillä kerralla, kun kävin yksin ratsastamalla Toscalla. Ymmärrys ei riittänyt siihen, että koko rata leikkaa ei ole ihan sama juttu laukassa kuin ravissa.)
Sain taas osan tuntia mennä ilman jalustimia ja treenailla polvien nostelua ja jalkojen irrottamista hevosen kyljistä. Ilman jalustimia ratsastaessa korostuu oikein erityisesti se, että jos Tosca tekee pienenkin ennakoimattatoman sivuliikkeen tai vähäänkään tiivistää tempoa, niin käperryn välittömästä muna-asentoon, siis tiukka etunoja, hartiat mahdollimman jännittyneiksi ja suppuun. Sehän se auttaa tilanteen hallinnassa pitämisessä. No, vuosien harjoittelun jälkeen sitä ehkä sitten onnistuu estämään vaistonvaraisia ratkaisuja.
Satunnaisesta muna-asennosta huolimatta tunnista jäi mieleen enimmäkseen onnistumisenkokemuksia. Minulle on erityisesti Toscan kanssa ollut selkeästi vaikeaa löytää rytmiä ja oman kehon liikettä laukassa kuin ravissa (ilmeisesti Toscan hitaasta laukasta johtuen). Mia opasti miettimään lantioon eteenpäin pyörivää liikettä, jonka sitten löysinkin. Samaa etsin ravissa ja aluksi tuntui, etten kyllä löydä mitään muuta kuin sivuttaisliikkeen, mutta aikani kuulosteltuani sama eteenpäin pyörivä liike löytyi ravissakin. Mielessäni oli kuva sellaisen vanhanaikasen junan pyöriä yhdistävän putken (akseli?) liikkeestä.
Tämän pyörimisen löytäminen yhdistettynä siihen, että aina välillä käsivarret pysyivät muutaman sekunnin oikealla paikallaan, tarjosi muutamia sekunteja oikein tasapainoisen tuntuista ratsastusta, josta tuli itselle se olo, että tämänsuuntaiselta sen varmasti kuuluisi tuntua.
Käsien käyttämiseen liittyen tiedostin ensimmäistä kertaa, että jarruttaessani olen voimakkaasti painanut kättä alaspäin sen sijaan, että olisin vienyt kyynerpäitä taaksepäin. Tästä on minulle varmasti jo monta kertaa aiemminkin sanottu, mutta vasta nyt kyky tarkkailla omaa toimintaa oli sillä tasolla, että viesti tavoitti kuulijan.
Tosi hyvä tunti! (Ei ole tainnut muunlaisia vielä ollakaan.)
*****
Ratsastuksen lisäksi vapun viettoon kuului tallitöiden opettelua. Olin imememässä itseeni niin oppia kuin tallin rentouttavaa ilmapiiria sekä lauantai-iltana, sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana. Hyvää treeniä, varsinkin jo muistaa tehdä töitä ergonomisesti enemmän vatsa- ja selkälihaksillaan.
Varmasti kaikkein haasteellisin puoli tallitöissä on se, että pitäisi tunnistaa parikymmentä hevosta, jotta osaisi hakea tarhoista oikeat konit oikeisiin karsinoihin. Minulla on vielä välillä vaikeuksia erottaa poni hevosesta, joten en taida ihan vähään aikaan olla itsekseni tekemässä tallia :) Olen kuitenkin tosi kiitollinen, että saan mahdollisuuden opetella ja että löytyy kärsivällisiä ihmisiä, jotka jaksavat selittää ja perustella, välillä samaa asiaa useampaankin kertaan, kun omaksumiskyky on ylittynyt =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti