Olin luvannut mennä tänään tallille Jennin kanssa auttamaan Miaa heppojen ratsastamisessa. Siis laittamaan heppoja valmiiksi, jotta homma etenisi vähän rivakammin.
Repaleisten pakaroiden kanssa olisi pitänyt malttaa vastata ei kiitos, kun Mia tarjosi mahdollisuutta kokeilla ratsastaa sekä Mirolla että Rampella. Mutta koskapa näitä heppapäätöksiä olen järjellä tehnyt? ;)
Molemmat ruunaherrat ovat erittäin osaavia ja olivat ihania ratsastaa, vaikka ei tällä omalla osaamistasollani oikein heppojen osaamisia pysty arvioimaan. Rampe oli tosi herkkä avuille; kaasu, jarrut ja ohjaus toimivat melkein pelkällä ajatuksella. Rampen laukassa oli hurjan kiva istua ja ravikin oli suureksi hevoseksi vielä maltillisen kokoista.
Onnistuin yhdessä laukka-ravi-siirtymisessä muuttamaan lantioni liikettä vielä laukan aikana ravin liikkeeksi. Ihana onnistuminen, josta sitten innostuinkin niin paljon, että Rampen vaihtaessa raviin keskittyminen oli enemmän siellä riemun puolella ja menetin tasapainoni hetkeksi kokonaan. Pysyin sentään selässä enkä ainakaan isosti tukeutunut ohjiin horjuessani.
Mirokin oli laukassa tosi mukava, mutta Miron ravi oli niin pomputtavaa, etten tiedä kuinka monta vuotta harjoittelua vaadittaisiin ennen kuin pysyisin siellä perusistunnassa edes yhden kokonaisen ympyrän.
Kaikki hepat, joihin tänään tutustuttiin olivat kilttejä käsitellä ja muutenkin symppiksen oloisia tyyppejä. Kylläpä maailmassa on paljon ihania heppoja!
Välillä ehdittiin myös ihastella Mian ratsastusta; on se vaan upeaa katsottavaa! Paradoksaalista, että tekemällä vähän saa niin paljon aikaiseksi. Tai siis siltähän se tietämättömän silmään näyttää.
Pakarat ja piha
Sanomattakin lienee selvää, että pakarat riemastuivat ratsastuksesta entisestään. Jossain määrin tilanne on kuitenkin tänään edes ihan vähän parempi. Huomiselle tarjotusta ratsimahdollisuudesta kuitenkin kieltäydyin. Tosin pakarat eivät olleet kieltäytymisen ainoa syy; huomenna tulee terassitarpeet ja olisi kai kohtuullista, että minäkin osallistuisin pihaprojektiin edes vähän jossain talleilun välissä.
Tallipäivän jälkeisen huonon omatunnon vallassa sainkin illalla vähän somistettua: istutun pensaskirsikan, muutaman daalian ja muutaman nimettömän taimen. Kyllä tästä savimaisemasta vielä piha saadaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti