Laukkaa ilman jalustimia!

Kyllä jännitti! Yritin vakuutella itselleni, että kyyneleet silmiin tulivat kovan tuulen vuoksi, mutta ei se tainnut ihan ainoa syy olla.

Tunnilla siis Nortin kanssa ja alkulämmittelyjen jälkeen kuului käsky nostaa jalustimet kaulalle ja ratsastaa kahdeksikkoa ravissa. Ei ollut helppoa! Tasapaino meinasi mennä kerran jos toisenkin. Mutta väitän, että 80 prosenttia siitä tasapainon järkkymisestä syntyy korvien välissä. Niin no siellä kai ne tasapainoelimet muutenkin on, mutta nyt siis viittaan mieleen ja sen voimaan. Tai pitäisikö sanoa voimattomuuteen?

Jos vain riittää tahdonvoimaa istua suorana, jalat rentoina ja vatsalihakset aktiivisina, siellä selässä kyllä pysyy ilman jalustimiakin. Mutta sitten tulee se yksi pieni horjahdus ja luontainen pelastautumismalli on reilu etunoja, järkyttävä jännitys kaikkiin mahdollisiin lihaksiin ja totaalinen jumi ajatteluun. Pelkkä käyntiin siirtyminen tuntuu siinä kaikin voimin puristaessa lähes ylitsepääsemättömän haasteelliselta.

Joka tapauksessa iloistakin kerrottavaa on: ratsastin yhden kokonaisen kahdeksikon ravissa ja olen siitä ihan mielettömän ylpeä!

Tämän onnistumisen jälkeen elättelin toiveita, että saataisiin jalustimet takaisin käyttöön, mutta mitä vielä - luulin Mian ensin vitsailevan, kun alkoi puhua laukasta ilman jalustimia. Iski samanlainen älytön pelko kuin silloin ennen ensimmäistä estehyppyä enkä nähnyt mitään mahdollisuuksia suorittaa tehtävää kunnialla.

Uikutin Mialle, että en usko vielä olevani valmis kokeilemaan laukkaa ilman jalustimia, mutta onneksi uikutukseni kaikui kuuroille korville. Laukka ilman jalustimia oli selkeästi helpompaa kuin ravi ilman jalustimia. Haasteellisinta oli siirtyä laukasta takaisin raviin, ja yksi siirtymistä olikin melko huolestuttava. Mutta ei ollut ensimmäisen tippumisen aika vielä tänäänkään.

Yritin nyt tsempata ja rentouttaa jalkojani laukassa, mutta jostain syystä se on kyllä tosi vaikeaa. Ilman jalustimia sujui paremmin kuin jalustinten kanssa, mutta tässä kyllä sarkaa riittää. Tunnin jälkeen takareidet oli aika väsyneet ja se ei kai ihan niin kuuluisi mennä?

No, harjoitukset jatkuvat huomenna, kun tarjoutui mahdollisuus ylimääräiselle tunnille. Eihän semmoiselle voi sanoa ei.

Tunnin jälkeen tehtiin vielä Jennin ja Toscan kanssa pieni kierros lähiympäristössä. Ihan mielettömän kivaa! Lauantaina lähdetään ehkä (uhka)rohkeasti pidemmällekin maastolenkille nelisin - toivottavasti sää suosii suunnitelmia.

*****

Pakko vielä rintaa röyhistellen esitellä kätteni jälkiä - The Nurtsi:







Huomiota kannattaa kiinnittää myös miehen huippunopealla aikataululla rakentamiin terasseihin - niistä tuli hurjan hienot! Asumismukavuus parani viikossa ihan valtavasti. Nyt pitää mennä siirtämään sadettajaa, että nurtsi pysyisi kaiken sen vaivan jälkeen hengissä edes viikon...