No ne pakarat menivät nyt sitten niin pahoiksi, että olen jo joutunut perumaan sekä keskiviikon että perjantain ratsastustunnit. Istuminen on ollut vaikeaa, selällään ei voi nukkua ja kun hiertymiin on vihdoin muodostunut vähän rupea, on kyykkyyn meneminenkin ollut aika kivuliasta.
Nyt alkaa onneksi jo vähän helpottaa ja uhkarohkeasti elättelen toiveita, että pääsisin huomenna ratsastamaan. Näin pitkä tauko on ollut ihan piinallinen ja huomaan, että heppailutauko vaikuttaa yleiseen elämänlaatuun heikentävästi. Olenkohan liian riippuvainen?
Onneksi tekemistä pihan kanssa on riittänyt enemmän kuin hyvin. Ollaan saatu terasseja rakennettua ja maata jyrättyä. Nyt pihalla odottaa viisi lavallista siirtonurmea, joka pitäisi asentaa paikalleen kahden päivän sisään. Kun vaan lakkaisi satamasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti