Velvollisuuksista huolimatta livistin sunnuntainakin tallille Mian avuksi laittamaan heppoja Jennin kanssa. Oli taas todella opettavaista seurata Mian ratsastusta ja lisäksi saatiin osallistua tunnille Mirolla. Minä sain aloittaa, joten en onneksi joutunut juurikaan tuskailemaan perusistunnassa Miron valtavassa ravissa. Keventäen ravi sujui ihan kivasti. Sen sijaan laukassa pitäisi kyllä alkaa nyt jostain löytyä sitä rentoutta jalkoihin. Tuntuu, että tuossa on yksi osa-alue, jolla ei edistystä ole tapahtunut oikeastaan yhtään. Ehkä sen voisi ottaa nyt seuraaville tunneille erityistarkkailuun.
Näitä kahta tallikeidasta lukuunottamatta koko viikonlopppu kului nurtsin parissa: perjantai-ilta, lauantaina ennen tallia pari tuntia ja tallin jälkeen kuusi tuntia tauotta. Onneksi jäi vielä sunnuntaillekin parin tunnin siivu. Myyjän mukaan asentamiseen kuuluu yleensä noin tunti per lava, mutta itse onnistuin kyllä nyt nyhräämään ainakin pari tuntia jokaisen lavan kanssa. Alla kuvassa näkyy upea, ergonominen työasento.
Ja nyhräämisen todella tuntee kropassaan. Yläselkä on ihan jumissa ja sunnuntai-iltana, kun piti jatkaa hommaa, niin jo pelkkä pään alaspäin laittaminen aiheutti melkoisen pahan olon tunteen. Pää on särkenyt tasaisesti koko viikonlopun ja huipentui sunnuntain ja maanantain välisen yön megajyskytykseen. Vasta maanantai-iltana alkoi olo pikkuhiljaa tuntua normaalimmalta.
Onneksi tällä viikolla on luvasssa enemmän heppailua ja vähemmän nurtsihommia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti