Puolitoista väistöaskelta ja vähän sarkastinen wuhuu!

Viikonloppu on ihanan täynnä heppailua. Sain ratsastaa sekä perjantaina että lauantaina kauniilla Sissillä.

Sissi ei meinannut mitenkään haljeta riemusta, kun maanittelin sitä poseeraamaan.

 Perjantain tunnilla teemana oli pohkeenväistöt. En osannut. En siis oikeasti yhtään. Vaikka kuinka toistelin päässäni mantraa pohje, pidäte, pohje, pidäte, ei kroppani saanut suoritettua niitä perätysten. Ihan kuin olisi joku vain pohkeenväistöissä vaikuttava ohjelmointivirhe, että jalka ja käsi vaan väkisin toimii samaan aikaan.

Siinä vaiheessa, kun tulin kolmatta kertaa laiskanläksykierrokselle ja olin melkein jo luovuttanut, jokin liikahti hetkeksi oikealle paikalleen ja käsi ja jalka suostuivat hetken toimimaan itsenäisinä yksiköinä. Tai sitten se oli puhdas vahinko. Joka tapauksessa tuloksena oli puolitoista onnistunutta väistöaskelta - wuhuu! ...kai.

Lopputunnista otettiin vielä laukkaa pitkällä sivuilla. Ensimmäistä nostoa taas kiirehdin ja lopputulos oli sen mukainen. Sen jälkeen muistin valmistella paremmin ja homma toimi paremmin. Sissi oli kyllä aika topakalla tuulella ja muutama laukkaan siirtyminen oli melkoisen räjähtävä. Onneksi loppua kohti onnistuin rauhoittamaan, joten jäi taas kiva mieli.

Sikurin Sissi

Lauantaina keskityttiin enemmän istuntaan. Olen tosiaan venytellyt lonkkiani päivittäin jo todella pitkään. Tulosta ei tunnu tulevan, joten pitänee keksiä parempia venytyksiä. Tai tehdä nämä nykyiset oikein? ;)

Ravissa pompin enimmäkseen aika holtittomasti. Väliin mahtuu aina muutama paremmin istuttu askel, joiden aikana ehtii vähän saada kiinni siitä kivasta fiiliksestä, mutta se katoaa ennen kuin ehtii enempiä innostua. En oikein pääse käsiksi siihen, miten jalka voisi olla samaan aikaan rento ja pitkä.

Laukassa istun huomattavasti paremmin kuin ravissa, vaikka lonkasta varmasti pitäisi pystyä rentouttamaan vielä paljon. Vasemmassa kierroksessa ulkojalka tuppaa myös vispaamaan (tästä taisin mainita joskus aiemminkin). Se on hämmentävää, sillä sen saa sitä ihan täysin pysähtymään, vaikka miten yrittäisin. Paitsi tietysti, jos jännitän molemmat jalat ihan jäykiksi, mutta muuten ei kyllä onnistu. Oikeaan kierrokseen ongelmaa ei ollut. Mystistä.

Tuntien jälkeen hepat pääsivät viettämään ansaittua viikonloppua laitumelle. Ihanaa, että saavat laiduntaa kavereiden kanssa!

Komea Retu

Virolaisen kanssa metsässä kiinnitin huomiota noihin alla olevan kuvan sieniin. Niitä on tosi paljon. Mahtavatko olla syötäviä? Voisin vaikka kerätä ja tyrkyttää jollekulle, joka sienistä tykkää.

Sieniä