Jännittää! Olen viimeisiä viikkoja nykyisen työnantajani palveluksessa, jossa olen ollut liki 12 vuotta. Useassa eri tehtävässä tosin, mutta silti samassa työyhteisössä piiiiitkään; yli kolmanneksen koko elämästäni ja 80 prosenttia työvuosistani. Irrottautuminen on vaikeaa. Yhtään helpommaksi tilannetta ei tee se, että olen aloittamassa jotain sellaista, johon minun ei koskaan pitänyt ryhtyä. Minusta tulee yrittäjä.
Itse asiassa olin nuoruudessa ja vielä varhaisaikuisenakin niin yrittäjyysvastainen, että se oli suunnilleen ainoa ammatti, jossa en itseäni missään nimessä voinut kuvitella. Ja painokkaasti korostin viestiäni vielä sanomalla, etten suostuisi edes elämään yrittäjän kanssa. No, mies on ollut yrittäjänä nyt reilut viisi vuotta ja juuri tälläkin hetkellä minun pitäisi kyhätä kokoon omaa liiketoimintasuunnitelmaa. Joku on tainnut sanoa, että juuri ne ei koskaan -asiat toteutuvat varmimmin. Jos nyt siis sanon, etten koskaan saa liiketoimintasuunnitelmaa valmiiksi, voinko olla varma, että se valmistuu ajoissa ensi torstaiksi?
Jos yrittämisen polulla käy hyvin, kuulette siitä varmasti vielä jossain vaiheessa jotain. Jos taas epäonnistun, vaikenen koko yrityksen olemattomiin, kuten kävi taannoin erään puolimaratonprojektinkin =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti