Ensimmäisen havainnon ovat rakkaat lukijani tehneet jo monta kymmentä postausta sitten. Itselleni se vasta nyt iskostui tajuntaan oikein kunnolla. Ihan liian usein annan hevosen mennä omia polkujaan, omalla tavallaan ja suljen silmäni todellisuudelta. Semmoinen henkinen silmät kiinni ja korvat lukkoon. Ai, eikö se mennytkään niinkuin piti?
Jälkimmäinen havainto kaivannee perusteluita ja ne ovat tässä:
1. Ratsastustunti on todellakin ratsastustunti. Keskittyä pitää jokaikisen minuutin jokaikisenä sekuntina. Ei ole taukoja, syötönvaihtoja tai mitään sellaista, jonka aikana voisi hetkeksikään herpaantua.
2. Jokainen hevonen on erilainen ja jokaisella hevosella on erilaisia päiviä. Niin on tietysti jokaisella ihmiselläkin. Onnistuminen edellyttää siis sitä, että sekä ratsastajalle että hevoselle sattuu se hyvä päivä samaan aikaan.
Tiistaina sain taas ratsastaa Retulla (kuvassa etummaisena seuraavan tunnin ratsastajan kanssa). Kaveri oli onneksi tällä kertaa huomattavasti puhtaampi, joten periaatteessa meillä oli kaikki mahdollisuudet olla ajoissa valmiina. Sitten huomasin Retun leuassa suurehkon haavan, jonka putsaamiseen menikin sen verran aikaa, että johan se taas kiireen tunnun lykkäsi. Leppoisampi tunnelma silti kuin edellisenä tiistaina.
Tehtiin samaa harjoitusta kuin edellisen perjantain tunnilla eli lyhyen sivun keskeltä käännyttiin pituushalkaisijalle ja tavoitteena oli tulla halkaisija mahdollisimman suoraan suoralla hevosella. Toisin kuin perjantaina, nyt harkkailtiin vain ravissa, mutta ilman jalustimia. Onneksi Retun ravista löytyy myös se melkeinkäyntiä-vaihde, jossa istuu ihan mukavasti ;)
Taivutukset meni taas melko penkin alle, ja erityisesti näissä tuo alussa mainostamni löperyys näkyy oikein urakalla.
Toisena harjoituksena oli ravi-laukka-siirtymät isolla keskiympyrällä. Puoli kierrosta ravia ja puoli laukkaa ja pikkuhiljaa pidennettiin laukkapätkiä niin, että lopulta mentiin useampi kierros laukassa. Oikeaan kierrokseen homma toimi hyvin, mutta vasempaan kierrokseen ravipuolikkaalla Retu oikoi kierros kierrokselta aina pahemmin ja pahemmin, eikä yrityksilläni pitää herraa ympyrällä tuntunut olevan mitään merkitystä.
Sama ongelma jatkui myös siinä vaiheessa, kun ympyrää mentiin pelkästään laukassa, joten kyse ei pelkästään voinut olla siirtymän jälkeisestä istunnan romahtamisesta tai muusta vastaavasta. Tuntui hassulta, että puolikas ympyrää meni oikein kauniisti ja sitten toisesta puolikkaasta tuli lähinnä kaksi janaa, jotka ehkä kattoivat hädin tuskin puolet tavoitellusta matkasta. En ymmärrä.
******
Ja ihan vähän piha-asiaa. Hullu kesä on saanut kasvitkin hullaantumaan. Moni ihanuus jaksaa kukkia vieläkin ja osa jo toista kertaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti