Vierekkäisissä tarhoissa asustaneet pojat olivat tutustuneet toisiinsa jo lankojen yli, ja koska meininki oli näyttänyt ihan ystävällismieliseltä, päätimme yhdessä Thorin omistajan kanssa ottaa riskin ja kokeilla laittaa pojat samaan tarhaan.
Kannoimme tarhaan siivut heinää ja sitten vain sormet ristiin. Kova toivominen tuotti tulosta ja hetken päästä kaverit söivät jo samasta kasasta. Kuten kuvista näkyy, niin äksöniäkin riitti. Onneksi lähes poikkeuksetta vain positiivista. Yhden kerran Durtsilla taisi mennä vähän hermot, mutta Thor tuli aika nopeasti pahoittelemaan yli-innostumistaan.
Haluaisin kirjoittaa, että olen niin superiloinen, mutta tyydyn sanomaan, että olen varovaisen toiveikas. Toivon kovasti, että ystävyys kehittyy hyvään suuntaan.
Tuulahdus muodin huipulta
Koiramaailmassa kuuminta tällä hetkellä: pinkki ja blingbling. Mallina kuvissa ihana Fifi (joka muuten myös yritti auttaa irronneen kengän epätoivoisessa etsinnässä – tosin pihalla touhutessaan tällä hehkeällä mallilla oli toki päällään hehkuvan punainen kura-asu).
 |
| Kaihoisa katse. (Ai miten niin ei ole harjoiteltu poseerausta?) |
 |
| Lähikuvassa vielä upeat detaljit ;) Taskussa ehkä puuteri ja suti? |
Kiitos ihanasta blogista!
VastaaPoistaLöysin hevosinnostukseni myötä blogisi ja tajusin, että unelma omasta hevosesta voi toteutua.
Olen itse myös aloittanut aikuisiällä ratsastuksen, nyt noin 8kk käynyt kerran
viikossa ratsastustunneilla.
Nyt haluaisin vain oppia enemmän hevosen hoidosta yms.
Olisiko sinulla vinkkejä, miten oppia kaikkea hevosiin liittyvää enemmän? Vuokrahevosesta unelmoin kesällä...mutta en tiedä onko minusta vielä siihen.
t. U
Moikka! Kiitos kivasta palautteesta ja ihanaa, jos blogistani on iloa muillekin kuin itselleni :)
PoistaMinä sain ilokseni alkaa vuokraamaan heppaa jo siinä vaiheessa, kun olin ratsastanut vasta puolisen vuotta. Onneksi hevosen omisti tallinpitäjä, joka myös piti minulle tunteja, joten yksin ei tarvinnut opetella eikä kantaa vastuuta.
Itselläni oli myös jo aikaisessa vaiheessa kova into oppia mahdollisimman paljon. Ängin itseäni kaikkiin mahdollisiin tallihommiin aina kun siihen vain suinkin tarjoutui mahdollisuus. Oma kokemukseni on ainakin se, että kunhan itsekin tarjoutuu tekemään jotain ylimääräistä, niin siinä usein tarjoutuu myös mahdollisuus oppia.
Edelleenkin hengailen aika paljon tallilla ja yritän aina siinä muun jutustelun ohessa imeä itseeni mahdollisimman paljon.
Yksi juttu, mitä voin lämpimästi suositella on blogin pitäminen, sillä blogista on hyvä seurata omaa edistymistä ja kehittymistä, niin tekemisen kuin ajattelunkin tasolla :)
Kannustusta täältäkin suunnasta "U:lle"! Itsekin ostin ensimmäisen oman hevosen vasta varhaisessa keski-iässä enkä ole katunut päivääkään, vaikka kaikenmoista hankaluutta matkan varrelle välillä tulee.
VastaaPoistaOma taustani on sikäli erilainen, että minulla oli se tavallinen tarina: pikkutyttönä alkanut hevos- (aluksi poni-)harrastus katkesi opiskelijaelämän kiireisiin ja opiskelijan budjettiin. Onneksi kuitenkin aloitin harrastuksen uudelleen Suomessa muutama vuosi sitten, ja täällä Unkarissa ostin oman hevosen. Hieman asiaan vaikutti harrastuksen halpuus (suomalaiselle), ja se, että ilman omaa hevosta ympärivuotinen ja ylipäätään tavoitteellinen ratsastusharrastus olisi ollut mahdotonta tässä maassa.
Rohkeasti hevosen ostoon: tärkeätä on, että viet hevosen hyvälle, vastuulliselle tallille, jossa on sinua kokeneempia ihmisiä, jotka neuvovat ja auttavat. Opit kyllä siinä sitten itsekin. En minäkään tavallisena ratsastuskoulukävijänä tiennyt juuri mitään esim. hevosen ruokinnasta. Mutta kaiken oppii, ja minulla vielä löytyi upea valmentaja, joka neuvoo ja auttaa kaikessa hevoseen liittyvässä. Välillä tarvitsen hänen apuaan ihan pelkästään kielimuurinkin takia.
Nyt vihdoin kommentoin, yritin jo edelliseen postaukseen mutta ipad tappeli vastaan... Ihanaa että teillä on parempia uutisia! Toivottavasti eka ratsastuskerta tauon jälkeen sujui hyvin. Luinkin jo aiemmin Kian blogista että kokeilette hevosia yhteiseen tarhaan, en tiennytkään että teidän pollet asustaa samalla tallilla :) Hyvä tarhakaveri on kyllä, ainakin minun mielestäni, tosi tärkeä juttu hevosen viihtymisen kannalta, joten hienoa että pojilla näyttää olevan hauskaa yhdessä!
VastaaPoistaps. en voi yhtyä iloitsemaan irtokengistä, meillä katkesi taas treenit kun poni pudotti kenkänsä, tietysti perjantaina joten kengittäjä saa aikaisintaan tänään...
Noora, kenkä irtosi tietenkin _ennen_ ratsastusta :) Välillä mietin, että jos D kuitenkin ymmärtää puhetta, ja polki tahallaan popon irti, ettei joutuisi hommiin ;)
PoistaNyt siis odotellaan kengittäjää, joka toivottavasti tulee pian. Nimittäin Marin valmennus on kahden viikon päästä ja olisi kiva päästä ennen sitä edes muutaman kerran selkään...edellyttäen tietty, että selkä on siinä kunnossa, että ylipäätään voi ratsastaa.
Joo, Kian heppa muutti samalla tallille joitakin viikkoja sitten - aika hauskaa :)
Tarhakaverin tärkeydestä oon ihan samaa mieltä. Ymmärrän, että siinä on paljon riskejä, mutta toisaalta ei se yksin pitäminenkään aina ihan riskitöntä ole; D esimerkiksi ramppaa tarhassa eestaas sellaista parin metrin siivua yksin ollessaan. Ei varmasti tee hyvää etusille, tuskin kertoo myöskään psyykkisestä hyvinvoinnista.
Tylsää, että Goldyltä lähti kenkä, toivottavasti saatte kenkääjän paikalle jo tänään ja pääsette jatkamaan hyvin käynnistyneitä treenejä! Keliolosuhteet ei kyllä ainakaan helpota kengittäjienkään hommaa...