Juu-u, varmasti pitäisi käyttää nämä tallustelupäivät hyödyksi tekemällä kaikenlaisia harjoituksia maasta käsin. Ongelma on vaan, että tunnun tarvitsevan siihen yhtälailla apua kuin ratsastukseenkin :) Miksi ei voi olla niin, että hyvä tahto tarkoittaisi automaattisesti kykyä ymmärtää eläimiä?
Hyvästä tahdosta puheen ollen, itse ainakin sain rutkasti miettimisen aihetta Riina Villasen blogitekstistä, jonka löysin Ruuhkavuosiratsastajan postauksen kautta. Kannattaa käydä lukemassa molemmat tekstit.
*****
Varasin Durtsille tänään fyssarin. Tai oikeastaan peruin yhden ja varasin toisen, kun iski pihyys; säästöä tulee yhden käynnin osalta 140 euroa. Jos olisi voitu osoittaa, että merkittävästi arvokkaampi fyssari on merkittävästi parempi, niin siinä tapauksessa kärvistelisin ja maksaisin kiltisti. Mutta kun näin ei ole, niin mietin, että ehkä parempi saada selän hoitamiseen mieluummin vähän pitkäjänteisyyttä kuin yksi kallis käynti. Eiks niin? Onhan?
Mie olen ainakin niin köyhä&pihi hevosenomistaja, että kaiken turhan, ylimääräisen, kalliin, tai tarpeettoman jätän suosiolla pois. Ja siis tämä ei tarkoita, etteikö miun hevosilla olisi kaikkea mitä ne tarvitsevat, mutta kun ovat enemmän ja vähemmän pullahevosia niin miun vähillä rahoilla niille ei turhaa hommata.
VastaaPoistaMaastakäsittely on kivaa ja hyödyllistä, pyydä ihmeessä apua joltain kokeneelta siihen hommaan. :) Itse teen maastatyöskentelyä paljonkin varsinkin mustan rinsessan kanssa. Joskus se on ainoa keino toimia, koska yhteistyö ratsastamalla känkkäränkkäpäivinä on kaikkea muuta kuin sujuvaa.. ;)
Minäkin löysin tieni tuohon Riinan blogitekstiin ja se oli kyllä todella hyvä ja täyttä asiaa.
VastaaPoistaVaikka olen toisaalta joiltain osin samaa mieltäm myös tuon Koonan kanssa, jonka blogikirjoituksesta kaikki ilmeisesti sai alkunsa.
Vaikeita ja monimutkaisia asioita, mihin ei ole absoluuttista oikeaa tapaa ja vastausta.
Vaikka idealistina sitä toivoisikin.
Pitkäjänteisyys on aina parasta, olisin taipuvainen ennustamaan, että teit hyvän ratkaisun.
VastaaPoistaVähän aikaa sitten juttelin valmentajani kanssa Tintin vanhenevien jalkojen hoitotarpeen mahdollisesta lisäämisestä. Hänen mukaansa jos pitää valita hoitotoimeniteiden ja kävelyttämisen väliltä, kävelyttäminen on aina ykkösvaihtoehto. Kävelyttämisen hyväätekevää voimaa ei voi korvata millään tökötillä tai toimenpiteellä.
Tintti nautiskeli syksyn aikana sekä hieronnasta että akupunktiosta. Ja nimenomaan anutiskeli. Mitään epämääräistä siitä ei löytynyt. Silmät puoliummessa se vain nautiskeli hoidosta. DaySpa?
Kyllä kai kopsutkin on dayspansa ansainneet :D Ihanaa, että Tintti on saanut nautiskella! Raaskisipa välilllä hemmotella itseäänkin...siis muullakin kuin syntisellä ruualla ja herkuilla ;)
PoistaMielummin juu pitkäjänteisyys. Itse tosin ehkä tekisin niin, että kokeilisin molempia ja päättäisin sitten, onko kalliimpi hintansa väärtti.
VastaaPoistaNyt pakkasilla (juu, ne tulivat tännekin), olen kävelyttänyt hevosta todella paljon. Alku- ja loppukäynnit talutan maasta, pitkään, joskus en ratsasta ollenkaan, talutan vaan. Ei sitä välttämättä sen kummempia maastakäsittelyjä aina tarvita - sekin on paljon, että saat esim oppimaan, että hevosen kuuluu pysähtyä, kun sinä pysähdyt (meillä on vastikään opittu tämä, sen kummemmin sitä opettamatta.)
No mä mietin kans molempien kokeilemista, mut tulin siihen tulokseen, että on pakko tunnustaa taloutensa rajat; minimissään 190 euron käyntimaksu säännöllisesti olis vaan liikaa.
Poistatuohon viimeiseen kommenttiin sanoisin että parempi on opettaa että hevonen lähtee liikkeelle JA pysähtyy paineesta kun niin että se pysähtyy kun itse pysähtyy (sitä se tekee helpommin n.s. mirroring) sillä usein on tarve että hevonen jatkaa matkaa vaikka itse pysähdyt, esim lähettäessä hevonen traikkuun, juoksuttaessa jne. Eli andrew mcleanilaisittain, pieni paine riimunnaruun ja esim äänimerkki josta pysähdys, ja liikkeelle lähtiessä sama (paine toki eteenpäin)
VastaaPoistaMä kyllä elän sen talutusideologian mukaan, että hevonen pysähtyy AINA kun minäkin pysähdyn, mutta lähtee kyllä liikkeelle ääni- ja/tai käsimerkistä vaikka minä jäisin paikalleni. (meillä äänimerkki on yksi naksautus kielellä, kädellä näytetään suuntaa. Tosin niin pitkällä ei vielä olla ettäkö sen traikkuun saisin vain lähettämällä, tai en ole kokeillut ;). Talutan usein pitkällä narulla hevonen takaviistossa, ja koen että hevosen asia on pitää huomionsa minussa ja toistaa mitä minä teen, eikä mun tarvitse alkaa sitä erikseen esimerkiksi narulla ohjeistamaan joka välissä.
VastaaPoistaTuo linkittämäsi blogikirjoitus oli mainio! Etenkin kun itse (taas vaihteeksi) kipuilen henkisesti hevosen tarhailun suhteen, joissa vaihtoehdot ovat Huono ja Vielä Huonompi: hevonen sisällä tai hevonen ulkona karkailemassa ja aiheuttamassa vaaratilanteita itselleen ja muille. Lienee selvää kumman valitsin...
Sanna & Alpo
Matkimisessa on se haaste, että hevonen, joka on totutettu lähtemään liikkeelle kun itse liikkuu ja pysähtymään kun itse pysähtyy niin on epäloogista sille, että välillä sen kuitenkin pitää pysyä paikallaan kun itse liikkuu (esim varusteita kun säätää ym)ja toisaalta sitten jos se pitää saada paikkaan johon se ei halua mennä (esim traileri...) siksi mclean esim suosittaa tätä tapaa ja ainakin säpäkämmän kanssa itsekin pidän sitä parempana, lähes kaikki hevoset seuraavat ja matkivat kyllä johtajaa ja rauhallisemman kanssa tämä onkin ok, mutta yhtään menevämmän ja herkemmän kanssa saattaa tulla hankaluuksia: tässä lähdetiedot aiheesta: http://www.aebc.com.au/articles/30/ " Horses are more than capable of learning to avoid pressures on the head collar by simply learning to copy your footsteps. When you move the horse moves, when you stop it stops. Simple." "mirroring" on siis varsin helppo opettaa mutta ei ehkä toimivin kun tuleekin hankalampi hevonen, tilanne tai molemmat...
VastaaPoistaVoi mikä mahtava ylläri! Täällähän on ihan supermielenkiintoinen keskustelu menossa - ja erilaisista näkemyksistä huolimatta hyvässä hengessä, jei!
VastaaPoistaOlen itsekin juuri miettinyt tota, että pitääkö hevosen pysähtyä mun esimerkistä vai pyynnöstä. Tämän päivän harjoittelun perusteella olisin ennemminkin taipuvainen olemaan sitä mieltä, että Durtsin kohdalla selkeä pyyntö voisi olla parempi vaihtoehto. Tosin tän hetken tilanteeseen saattaa vahvasti vaikuttaa se, että menin urpona sotkemaan ihan toimivaan talutusmeininkiin karkit. Olin lukenut, että liian vähän hyödynnetään velkojen koulutuksessa karkkia, joten päätin tarttua toimeen. Sillä seurauksella, että nyt Durandon herkeämättömän huomion kohteena on pääsääntöisesti mun tasku ja se, mitä sieltä mahdollisesti saattaa tulla...tai on joskus tullu. Käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kyljen viereen pääseminen on aika hankalaa, kun tyyppi kääntyy koko ajan mun taskun mukana :/ Nyt sitten aletaan korjata sitä, mikä oli aluksi ihan ehjä, mutta jonka sitten karkeilla rikoin...
Voisko tämäkin olla sellainen asia, että metodit on hyvä valita vähän hevosen temperamentin ja taipumusten mukaan?
Oma ruunani on Islannissa syntynyt ja siellä koulutettu. Jotenkin he saavat hevosensa kunnioittamaan ihmistä aivan uskomattomalla tavalla, eli esim. talutettaessa ei ole mitään ongelmaa. Hevonen tulee perässä kuin koira ja peilaa koko ajan ihmisen käytöstä ja liikkeitä. Pysähtyy kun ihminenkin, hidastaa ja seisahtuu yhdessä ihmisen kanssa. Ei tarvitse sanoa mitään. Ja se pitää koko ajan sellaisen metrin - puolen metrin välin ihmiseen, ei ns. tule ihmisen alueelle. Oli Bassi-ressukka hämmentynyt alussa, kun MINÄ tungin sen lähelle nuuhkimaan ja paijaamaan. Ihmettelin suhteemme alkupäivinä sitä, että kun pysähdyin, Bassi kääntyi oitis pää minua kohti ja katseli kiinteästi ja odottavasti. Sekin oli sille opetettu. Pysähdys tarkoittaa, että ihmiseltä tulee uusia käskyjä ja niitä pitää kuunnella ja ylipäätään tarkasti katsoa ihmisen toimia. Samoin, kun haen sen pihatosta, se saattaa pysähtyä portille, jos olen jotenkin sen kulun tiellä tms. Eihän se voi kävellä ihmisen yli. Kun väistän, Bassi tulee nätisti. Suomessa syntynyt tammani taas on ihan erilainen; tunkee vaikka syliin ja taluttaessa sillä olisi kovastikin omaa tahtoa mennä mihin lystää.
VastaaPoistaTuohon fysioterapiaan sanoisin, että aika uskomaton hintaero. En tosiaan tajua, miten tuollaisen voi perustella. Teit viisaasti - pitkäjänteisyys on ehdottomasti fiksua lihashuollossa, ei yksi hulppea luxushoito kesää tee.
Niin, jotenkin mulla vahvistuu ajatus siitä, että mun pitäis opetella pitämään itseni kurissa ja luopua siitä ylettömästä hellimisestä. Mutta ei ole helppoa.
PoistaJoo, itsekin uskon valinneeni oikein fyssari-asiassa. Odotus tuntuu vain pitkältä, saisi tulla jo :)
Ah, toki niin, että hevonen pysähtyy kun minä pysähdyn plus merkki. Ihan alkuun oman pollen kanssa edes se ei ollut itsestäänselvyys ;) Nyt pakkasilla, kun pohjat ja lämpötilat rajoittaa ratsastusta, niin olen oikeastaan innostunut maastakäsittelyharjoituksista, kun pakko myöntää, ettemme ole niitä paljon tehneet. Ihan tuo pysähdys - liikkeelle ilman ryntäämistä - seuraaminen on ollut tosi hyvää kuuliaisuustreeniä meillä. Tänään taluttelin maneesissa, ja siinä olikin hyvä harjoitus kun oltiin yksin, ja maneesin ovea kohti kulkiessa tahti alkoi aina kiihtyä kun ulkona oli kavereita. Hyvä kun tuli nameja mukaan taskuun, tuo oli yllättävän keskittymistä vaativa harjoitus hevoselle ;)
VastaaPoistaJotain hyvää seuraa siis siitäkin, etteivät siellä huolehdi maneesin pohjan kunnosta :)
Poista