Hyvä pössis

Upea aurinkopäivä tänään – harmi, ettei voinut vaan koko päivää hengailla tallilla ja nauttia lämmittävistä ja piristävistä säteistä. Onneksi hetken kuitenkin.

Eilen Durtsi sai vapaapäivän satulasta. Pyryä uhmaten käytiin kiertämässä peltolenkki, joka kyllä oli paikoittain nietostunut lähes umpeen. Kivaa oli ja hiki tuli, ainakin töpöjalkaisemmalle.

Välipäivän jälkeen suuntasimme virkistyneinä Sannin tunnille, jolla suoritin uroteon toisensa perään. Toisaalta sain myös satikutia useampaan otteeseen ja täysin aiheesta :)

Marilta tuli etävalmennusohje, joka kuului suunnilleen näin: Paljon käyntiä syvälle eteen-alas ja niin, että takapää on aktiivinen. Että semmoinen vaatimaton vaatimus, jonka kanssa Sanni nyt siis lähti meitä painostamaan ;)

Jottei tästä tule ihan loputtoman pitkää sepustusta kaikista yksityiskohdista (kello on jo paljon ja nukkuakin tarttis ehtiä), niin listaan nyt tällä kertaa vain suurimmat uroteot.

Uroteot:

• Ennen tuntia Sanni kysyi, ratsastaisiko hän alkuun vai menenkö alusta lähtien itse selkään. Valitsin jälkimmäisen.
• Olin pari kertaa melko topakka (joo, sillä mun omalla, vähän säälittävällä mittapuulla) oikean pohkeen kanssa, kun meinasi kaikua kuuroille korville.
• Oikean laukan nostin (ajoin) sitkeydellä ja vasemman oveluudella. Koska suorituspaineet ja odotukset tuntuvat vaikuttavan tekemisiini niin negatiivisesti, päätin vähän johtaa Sannia harhaan. Siinä vaiheessa, kun piti nostaa vasen laukka, sanoin tarvitsevani vähän hengähdystaukoa ja siirryin käyntiin. Olin rupattelevinani jotain, vaikka oikeasti keskityin vain herättelemään Durtsia ja tunnustelemaan oikeaa hetkeä laukannostoon. Ja sitten nostin laukan.
• Molemmissa kierroksissa D rikkoi kerran raville. Molemmilla kerroilla olin napakka ja päättäväinen ja vaadin korjausta heti. Pienellä viiveellä sainkin, pienen mielenosoituksen kera, mutta jatkoin silti eteenpäin. Tärkeää tässä oli, etten luovuttanut ja siirtänyt (antanut siirtyä) käyntiin välillä vaan olin rohkea, ja vaadin korjausta heti eikä huomenna. 
• Koin taas pieniä valaistumisia sekä eteen-alas-ratsastamiseen että ulko-ohjan tuntumaan liittyen. Ihmeen hankala asia erityisesti tuo ulko-ohjan tuntuman säilyttäminen vaikuttaa olevan. Mikä kumma siinä on, että sisäohja, jossa ei kuuluisi niin sitkeästi roikkua, pysyy kädessä paljon paremmin??? 
• Sain pari kertaa Durtsin etenemään ihan kelvollista käyntiä; aktiivisena ja pyöreänä. Mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ei näihin hetkiin ehtinyt jäädä nautiskelemaan, sen verran ohikiitäviä olivat.

Vinouttani kun olen nyt tarkkaillut, niin tällä kertaa kiinnitin siihen huomiota erityisesti vasemmassa laukassa. Ympyrällä tuntuu vielä ihan hyvältä, mutta suoraan mennessä tuntui usein, että painoni siirtyi oikealle, jolloin kulman ratsastaminen vasemmalle tuntui ihan toivottomalta. Jostain syystä myös painon korjaaminen takaisin keskelle tuntui noissa tilanteissa mahdottomalta. Tuntui siltä, että jos liikkuisin, rikkoisi D raville välittömästi. Sain kuitenkin ohjeen seuraavalla kerralla hilata satulan suoraan ja painoni takaisin keskelle. Täytyy yrittää olla rohkea.