Leevi Petteri Virolainen on tietysti aina ja koko ajan rakas, mutta nyt on taas menossa semmoinen erityisihastumiskausi. Eikä mitenkään aiheetta.
Virolainen on ollut ihan äärikiltti lääkintätoimenpiteiden aikana (ks kuva alla), sitä on voinut pitää vapaana pihalla eikä ole kertaakaan meinannut häipyä mihinkään (törkeän syvillä ja upottavilla hangilla ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän kanssa). Meillä on käynyt viime aikoina useasti pieniä lapsia kylässä ja Leevi on jopa silloin käyttäytynyt enimmäkseen hurjan hienosti. Ihana otus!
Inhalaattori, josta Levander hengittelee kaksi kertaa päivässäLeevin sairasteluun liittyen on muuten kerrottava, että ennakkoasenteeni vakuutusyhtiöitä kohtaan osoittautui aivan liian kyyniseksi. If on korvannut täysin vakuutusehtojen mukaisesti Leevin tutkimuksia ja hoitoa, vieläpä monesti ihan ennätysaikataulussa; viimeisimmästä hakemuksesta sain korvauspäätöksen kolme tuntia hakemuksen jättämisen jälkeen!
(Ja ei, If ei kuitenkaan sponsoroi tätä blogia kuin välillisesti: jos joutuisin itse maksamaan kaikki Leevin lääkärikulut, joutuisin todennäköisesti tekemään kahta työtä eikä minulla olisi aikaa kirjoittaa.)
*****
Pääsiäiseen olen nyt vihdoin onnistunut haalimaan heppa-aktiviteetteja. Loppujen lopuksi aika paljonkin. On tallitöiden opettelemista, mahdolliseen uuteen talliin ja hevoseen tutustumista, tietysti perjantain vakkaritunti ja sitten mahdollisuus maastoilla omatoimisesti Köpön kanssa kahtena päivänä.
Omatoimimaastoilu mietityttää ja jänskättää, enkä ole vielä ihan sitovasti hepan ulkoiluttajaksi lupautunut. Omistajan mukaan Köpö on kaikkein helpoiten hallittavissa nimenomaan maastokävelyillä eikä pelkää tai säiky mitään, mtta silti... Onko ihan kaistapäinen ajatus lähteä tällä kokemuksella yksin maastoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti