Esteitä!!!

Opettaja sanoi ennen tuntia, ettei laittanut minulle tällä kertaa Sissiä, koska hypättäisiin ja oli ajatellut, että saisin välillä mennä vähän rauhallisemmalla hepalla, Virmalla. Tässä vaiheessa en vielä osannut yhtään arvata, että hyppääminen tarkoittaisi ihan oikeasti hyppäämistä.

Heti alkulämmittelyistä lähtien harjoiteltiin kevyttä istuntaa pitkillä sivuilla. Ensimmäinen tehtävä oli mennä ensin kolme käyntipuomia ja niiden perään kolme ravipuomia. Sitten vaikeutettiin ja tultiin toisesta suunnasta eli ravipuomien jälkeen olisi pitänyt saada siirrettyä käyntiin pysyen koko ajan kevyessä istunnassa. Onnistuin vain joka toisella kerralla, yllättävän vaikeaa oli.

Sitten opettaja alkoi nostella puomeja kannattimille. Katsoin touhua oikeasti aika kauhuissani: en todellakaan ollut odottanut, että hyppäisimme. Hyppytehtävässä oli kaksi estettä (matalimmilla kannattimilla eli olisko noin 30-40 cm?) kuuden metrin etäisyydellä toisistaan. Ensimmäinen kerta jännitti ihan valtavasti ja ihan ensimmäiseltä vuoroltani käännyin jonon jatkoksi, jotta sain vähän aikaa sulatella ja suunnitella. Suoriuduttiin ekaksi kerraksi ihan kelvollisesti, vaikka kuski kuulemma vähän sukelsikin.

Näin jälkikäteen voi todeta, että liike tuntui huomattavasti pienemmältä selässä kuin miltä odotin sen tuntuvan eikä mitään tippumisen tai tasapainon menettämisen tunnetta tullut.

Toisella radalla oli ensin yksi maapuomi, johon piti tulla ravissa ja heti sen perään este ja kuuden metrin päässä toinen. En saanut ensimmäisillä kahdella yrityksellä Virmaa ohjattua puomille, vaikka tamma vaikuttikin olevan ihan innoissaan hyppymisestä ja kuopi jalallaan maata jonossa. Kolmannella kerralla skarppasin ja sen jälkeen ei sitten enää esteitä ohiteltukaan vaan mentiin urheasti kohti joka kerta.

Viimeisellä radalla oli kolme estettä: ensimmäisenä semmoinen in and out -ratkaisu eli välimatkaa vain kolme metriä ja sitten viimeiseen kuusi metriä. Ongelmana minulla oli erityisesti Virman pitäminen suorana, kaula tuppasi taipumaan oikealle. Korjaus tähän tuli vasta viimeisellä kerralla, kun ensimmäistä kertaa tuntui, että pystyi hetkisen keskittymään myös ohjiin eikä vaan ihan pelkästään omaan olemiseen.

Tämä tunti oli huisi kokemus! Pikkuinen tammakin oli ihan tohkeissaan hyppäämisestä. Virma, jonka kanssa minulla on ollut haasteita saada laukkaa nostettua, nosti tänään laukan lähes pelkästä ajatuksesta.

En olisi ikinä osannut arvata, että jo tässä vaiheessa päästään kokeilemaan esteitä, mutta en kyllä valita. Kaikilla tuntui olevan tunnilla hauskaa ja jännityksestä huolimatta täti- ja setäratsastajat selviytyivät kutakuinkin kunniakkaasti ensikosketuksestaan esteisiin. Tätä lisää!